Lue keskustelun säännöt.
Olen kasvatustieteen maisteri - lapseton sellainen. Mitä voin muka tietää?
09.11.2018 |
Olen kolmatta vuotta työelämässä, koulutukseltani kasvatustieteen maisteri. Teen töitä luokanopettajana Itä-Helsinkiläisessä koulussa. Olen viime aikoina joutunut puuttumaan luokkani oppilaiden kasvatuksellisiin asioihin entistä enemmän. Samaan aikaan on kuitenkin herännyt ajatus siitä, että pas*aako minä tiedän, mitä se arki kolmen Pertti-Helenan kanssa on. Tuntuu tekopyhältä istua Marimekon tunika ja puuhelmet kaulassa ja kädellä ohjeita ja jopa vaatimuksia lapsen huoltajille. Minä ohjaan lapsen nukkumaanmenosta, kännykän käytöstä ja muista oman toiminnan ohjaukseen liittyvistä asioista. Pahimmillaan saman pöydän ääressä on lastensuojelun ja psykiatrian edustajia. Ja sitten minä, mistään mitään tietämätön.
Miten voin olla kasvatuksen asiam_tuntija, kun en yhtään lasta omaa?
Kommentit (17)
Itse mietin samaa aineenopettajana. Miten voin olla uskottava kasvattaja, jos ainoa kokemus asiasta on ehkä 10-15 op verran opintoja. Osaan oman aineeni ja opettaa sitä, mutta en mä tiedä elämästä yhtään mitään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voit olla kaikesta tietämätön, jos olet KM?
Tai miten lääkäri voi tehdä vaativia leikkauksia, jos häntä itseään ei ole leikattu samallatavalla? Miten hammaslääkäri voi rakentaa uuden leuan, jos hänellä itsellään on alkuperäinen leuka? Miten hautaustoimistossa voi olla töissä, jos ei ole kuollut?
Vierailija kirjoitti:
Miten voit olla kaikesta tietämätön, jos olet KM?
Tai miten lääkäri voi tehdä vaativia leikkauksia, jos häntä itseään ei ole leikattu samallatavalla? Miten hammaslääkäri voi rakentaa uuden leuan, jos hänellä itsellään on alkuperäinen leuka? Miten hautaustoimistossa voi olla töissä, jos ei ole kuollut?
Kasvatustiede on vain tämän hetken teoriaa kasvatuksesta. Lääketieteellä on vähän enemmän todennettua fyysistä vaikuttavuutta... ohis
Jos sinulla olisi kolme Pertti-Helenaa, niin tietäisit mitä arki on juuri niiden sinun kolmen Pertti-Helenasi kanssa. Yhtään nykyistä enempää et tietäisi sen toisen vanhemman arjesta. Valitettavasti jotkut kuvittelevat, että heidän kokemuksensa jostain asiasta on jotenkin yleispätevä, vaikka yleensä se ei ole.
Asiantuntijoiden taas kannattaa pitäytyä siinä asiantuntijuudessa ja tukeutua siihen. Ne mahdolliset omat kokemukset kun voivat olla tyypillisiä tai epätyypillisiä ja sen asiakkaan kokemukset samoin ja vielä suuntaan ja toiseen.
T. Kätilö, jonka omat synnytykset ovat niin erilaisia kuin valtaosan kokemukset, että niiden jälkeen aluksi joutui ihan muistuttamaan itseään, että muiden synnytykset eivät ole tai tunnu samoilta kuin omat. Monilla esimerkiksi synnytys on aika kivulias kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat turvautuu minuun mitä ihmeellisimmissä asioissa ja kysyvät neuvoa jopa itsestäänselvyyksiin. Tuntuu hassulta olla "asiantuntija", kun todellisuudessa tämän huoltajan pitäisi olla oman lapsen ja vanhemmuuden asiantuntija, ainakin enemmän kuin minun.
Tai se fiilis, kun istun lapsen palaverissa yhdessä erityisopettajan, koulupsykologin, lastensuojelun ja lapsen huoltajien kanssa. Tunnen oloni huijari, valeopettajaksi.
Tiedän, että teen työni hyvin. Olen saanut kiitosta sekä esimieheltä, kollegoilta, oppilailta että heidän huoltajilta. Minua on lähes aneltu jatkamaan luokan kanssa loppuun asti (6.ok loppuun) vanhempien toiveesta. Mutta kun tuntuu, että tää kaikki on caan joku rooli jota vedän. Kasvatustieteet on sellainen diipadaapa-tiede, en minä mikään kasvatuksen huippuosaaja ole tutkinnosta huolimatta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinä minua häiritsee yhteiskunnassamme vallalla oleva ajatus siitä, että minä olen muka liian tyhmä kasvattamaan omia lapsiani ja siksi lapseni pitää saattaa korkeakoulutettujen kasvatustieteilijöiden varhaiskasvatukseen, aina vaan pienempinä ihmistaimina. Väkisinkin tulee mieleen ikävät lasten poliittiset aivopesukampanjat Neuvostoliitossa ja DDR:ssä.
Ap. Olet saanut kehuja ja pidät työstäsi. Nauti siitä! Et tarvitse vanhemmuutta ollaksesi hyvä opettaja, koulutuksesi perusteella olet jo pätevä. Teoreettisella tasolla tiedät joka tapauksessa enemmän esim. kasvatuspsykologiasta kuin moni vanhempi. Tietysti on hyvä teroittaa heille sitä, ettet tiedä mitään ultimaattisia vastauksia tilanteeseen, mutta hyviä vinkkejä voit ehkä antaa. Epätietoisuuden myöntäminen ääneen ei poista sinun pätevyyttäsi opettajana. Joten huijarisyndroomalla vesilintua!
Sitä paitsi yliopiston tärkein oppi on muutenkin, ettei koskaan voi tietää tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat turvautuu minuun mitä ihmeellisimmissä asioissa ja kysyvät neuvoa jopa itsestäänselvyyksiin. Tuntuu hassulta olla "asiantuntija", kun todellisuudessa tämän huoltajan pitäisi olla oman lapsen ja vanhemmuuden asiantuntija, ainakin enemmän kuin minun.
Tai se fiilis, kun istun lapsen palaverissa yhdessä erityisopettajan, koulupsykologin, lastensuojelun ja lapsen huoltajien kanssa. Tunnen oloni huijari, valeopettajaksi.
Tiedän, että teen työni hyvin. Olen saanut kiitosta sekä esimieheltä, kollegoilta, oppilailta että heidän huoltajilta. Minua on lähes aneltu jatkamaan luokan kanssa loppuun asti (6.ok loppuun) vanhempien toiveesta. Mutta kun tuntuu, että tää kaikki on caan joku rooli jota vedän. Kasvatustieteet on sellainen diipadaapa-tiede, en minä mikään kasvatuksen huippuosaaja ole tutkinnosta huolimatta.
-ap
Sinä et ole valeopettaja! Sinä teet työsi hyvin. Sinun ei tarvitse tietää kaikkea, ei kukaan muukaan tiedä. Palavereissa osaat varmasti ihan tarpeeksi hyvin kertoa, miten oppilaan koulutyö sujuu. Erityisopettaja auttaa sinua, samoin koulun muu henkilöstö. Tsemppiä arvokkaaseen työhösi kollegalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voit olla kaikesta tietämätön, jos olet KM?
Tai miten lääkäri voi tehdä vaativia leikkauksia, jos häntä itseään ei ole leikattu samallatavalla? Miten hammaslääkäri voi rakentaa uuden leuan, jos hänellä itsellään on alkuperäinen leuka? Miten hautaustoimistossa voi olla töissä, jos ei ole kuollut?
Kasvatustiede on vain tämän hetken teoriaa kasvatuksesta. Lääketieteellä on vähän enemmän todennettua fyysistä vaikuttavuutta... ohis
Onko oikeasti? Aika moni lääketieteellinen toimenpide perustuu siihen, että se on ennenkin auttanut. Aikoinaan puhkottiin tärykalvo aina, kun lapsella oli korvatulehdus. Kukaan ei tiennyt, että oliko se varmasti tarpeellinen toimenpide, niin vain tehtiin. Tai suonikohjuja leikattiin, vedettiin irti. Nyt tehdään toisin, mutta kukaan ei oikeasti osaa sanoa, kumpi tapa olisi parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat turvautuu minuun mitä ihmeellisimmissä asioissa ja kysyvät neuvoa jopa itsestäänselvyyksiin. Tuntuu hassulta olla "asiantuntija", kun todellisuudessa tämän huoltajan pitäisi olla oman lapsen ja vanhemmuuden asiantuntija, ainakin enemmän kuin minun.
Tai se fiilis, kun istun lapsen palaverissa yhdessä erityisopettajan, koulupsykologin, lastensuojelun ja lapsen huoltajien kanssa. Tunnen oloni huijari, valeopettajaksi.
Tiedän, että teen työni hyvin. Olen saanut kiitosta sekä esimieheltä, kollegoilta, oppilailta että heidän huoltajilta. Minua on lähes aneltu jatkamaan luokan kanssa loppuun asti (6.ok loppuun) vanhempien toiveesta. Mutta kun tuntuu, että tää kaikki on caan joku rooli jota vedän. Kasvatustieteet on sellainen diipadaapa-tiede, en minä mikään kasvatuksen huippuosaaja ole tutkinnosta huolimatta.
-ap
12- 15- ja 17- vuotiaiden nuorten äitinä, 25 vuotta kasvatus- ja opetustöissä olleena voin kertoa oman kokemukseni. On ihan totta, että vanhempia ymmärtää aika eri tavalla sitten, kun on omia lapsia. Se on vaan kummnkin sellainen lisä, joka tulee sen opiskelun kautta saadun tiedon sekä ammatissa saadun kokemuksen rinnalle. Voit olla todella hyvä pedagogi vaikka sinulla ei koskaan tulisi olemaan yhtään lasta. Ja voit olla todella huono pedagogi vaikka sulla olisi viisi lasta. Ikävää, jos koet ettü kasvatustiede on diipadaapaa. Minusta se on arvokasta tietoa siitä, miten nykytiedon valossa kannattaa toimia lasten ja nuorten kanssa, jotta he saavat mahdollisimman hyvät lähtökohdat elämäänsä. Monet asiat, jotka ovat sinulle tutkintosi takia itsestäänselvyyksiä, ovat hukassa oleville vanhemmille ihan tuntemattomia juttuja. Itseluottsmus työssä kasvaa kokemuksen myötä. Sun ei tarvitse olla huippuosaaja, riität että teet työei niin hyvin kuin osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmalla voi olla vaikeuksia lapsensa kanssa, lapsi usein käyttäytyy koulussa eri tavoin kuin kotona. Kuten aikuisetkin käyttäytyvät kotona eri tavoin kuin töissä.
Ei se vanhempikaan aina ole lapsensa asiantuntija, koska osaa vanhemmista eivät omat lapset kiinnosta.
Ja yllätys yllätys opettajillakin voi olla vaikeuksia omien lastensa kanssa. Elämä ei ole noin musta-valkoista ap.
Menettekö te oikeasti noin p*skaan provoon?
Kuka tahansa oikea opettaja tietää, ettei kasvatustieteellä ole mitään tekemistä vanhemmuuden kanssa. Opettajana työskenteleminen ja vanhemmuus ovat tietenkin aivan eri asioita.
Koulumaailmassa oppilaan toiminnanohjauksen pulmilla ei todellakaan tarkoiteta nukkumaan menoa tms.
Haluaisin ajatella myös, että opettaja osaisi kirjoittaa sanan itähelsinkiläinen.
Ja menikö teiltä tosiaan ohi tuo lapsellinen Merimekko-höpinä? Joo ihan varmasti olet ope ap. 0/5
Kasvatustiede on heti naistutkimuksen jälkeen älyttömin tieteenala mitä voi olla. Siitä ei ole mitään apua opettamisessa.
Tiedät teorian. Vähän niinkuin lääkäri, ei hänkään ole sairastanut niitä sairauksia joita osaa kuitenkin hoitaa.