Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva valittaminen pilaa ystävyyden
09.11.2018 |
Näen että ystäväni on lopen uupunut ja onneton, mutta on sisukkaasti päättänyt sinnitellä rasittavassa työpaikassaan hamaan eläkeikään saakka. Hän ei edes ymmärrä kuinka hän katsoo oikeudekseen saada valittaa minulle asiasta joka kerta kun olemme tekemisissä. Hän helpottaa oloaan puhumalla siitä minulle vihaisella ja agressiivisella tavalla. Usein vaistoan kuinka tyytymätön hän on minuun kun en jaksaisi kuunnella enkä ota osaa tarpeeksi.
Tätä on jatkunut jo kauan ja olen niin väsynyt siihen että olen jo valmis lopettamaan tämän ystävyyden. On hirveän vaikeaa puhua asiasta hänen kanssaan koska hän tietenkin loukkaantuu, erityisesti siksi koska itse en ole samanlaisessa tilanteessa, ja jonka vuoksi ystäväni on sitä mieltä että minun pitäisi jaksaa kuunnella häntä enemmän.
Ystävästäni on tullut ankea ja katkera ihminen, ja purkaa sitä vihaisella puheella jopa ravintolassa ja muissa julkisissa paikoissa niin että tarjoilijat ym ihmiset saattavat vilkaista kummeksuen.
Olen sanonut hänelle että kannattaisi puhua lääkärin tai jonkun muun kanssa uupumuksesta mutta sitä hän ei ota kuuleviin korviinsa. Ajattelee varmaan että onhan hänellä kuuntelija, siis minä.
Mitä tekisitte tilanteessani?
Kommentit (4)
Kokemusta on. Sanoisin, että ensimmäiset 30 kertaa sen saman päästön jotenkin jaksaa kuunnella, mutta sitten alkaa oikeasti tökkiä. Ikinä ei edes kysytä, miten minä voin, mitä minulle kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, onnea. Olen vähän samassa tilanteessa sillä erotuksella että "myrkyttäjä" on työkaverini jonka kanssa meillä on ollut tapana käydä lounaalla yhdessä. Joka saamarin päivä! Alkaa jo akrobatiataidot loppua kun keksin muita seuralaisia tai itselleni muuta menoa..
Mun kaveri on kyllä kiinnostunut minunkin asioista mutta sillä on tapana kertoa heti ummet ja lammet joistakin vastaavanlaisista tapauksista ja ihmisistä joita se tuntee. Hyvä tarkoitus kai sillä on, jotain vertaistuki-tyyppistä juttua mutta se tyyli on niin raskas ja hirveästi hengästyttävää pälätystä ja pitkiä tarinoita joka jumalan asiasta että hermot menee. Väsyn kuuntelemaan ja kuuntelemaan enkä muista puoliakaan mitä se on kertonut kaiken maailman ihmisistä joita mä en tunne. Odotan vaan että vapaudun siitä piinasta. Ollaan tunnettu jo varmaan 10 vuotta niin vois jo joskus edes relata ja olla hiljaa tai edes puhua rauhallisemmin eikä tykittää koko ajan satasella.
Alue: Aihe vapaa
Mullakin on kokemusta tälläisestä, olen yrittänyt liikua julkisilla paikoilla ystävän kanssa niin että muitten ihmisten läsnäolo rauhoittaisi paasaamista, mutta sinun tapauksessasi ei taida toimia. Toinen keino on mennä elokuviin tai teatteriin jossa pitää olla hiljaa esityksen ajan, mutta sellainen saattaa stimuloida entistä pahempaan ryöppyyn esityksen jälkeen.