Oliko lapsuudenkotisi kristallilampettien, arvotaiteen ja itämaisten mattojen yläluokkainen koti?

Kristallijkruunujen, vesisänkyjen ja italialaisten rottinkikalusteiden koti. Lapsuudenkotia ei ole, muutettiin parin-kolmen vuoden välein. Vanhemmat ovat ostaneet, remontoineet ja myyneet asuntoja niin kauan kuin muistan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ulkohuussi, yöllä pissittiin pottuun ja tyhjennettiin aamulla ulos. Räkä pyyhittiin hihoihin. Purukumit liimattiin ruokapöydän alle. Pornolehtiä oli piilossa sekä isän että veljen tyynyn alla. Niitä oli kiva käydä lukemassa jos olin yksin kotona. Piereskeltiin vapaasti. Ei mitään ihmeellistä sisustusta. Äitin kutomat räsymatot oli mageet, varsinkin ne maitopusseista tehdyt. Rokokoo oli sana josta luettiin tietosanakirjasta. Oikeeta elämää elettiin juu ja ihan normaaleja meistä tuli.

Vm.1961

Suunnilleen näin meilläkin 😅 vm. 1967

Joo, itämaiset matot ikeasta, kristallilampetit konkurssipesien huutokaupoista ja arvotaide perittyä. :) tavallista elämää leikkeineen ja sutkuineen saatiin me lapset kyllä elää, vaikka äiti yrittikin vähän esittää parempaa kun onkaan.

Kristallilampetit ja -kruunu, arvotaidetta, yksi aito itämainen matto, paljon kirjoja. Näin 60- luvulla köyhässä duunariperheessä

Oli, mutta ei me yläluokkaisia oltu vaan keskiluokkaisia. Mutsi duunari ja faija yrittäjä. Taide perittyä. Sisustan itse edelleen samalla tavalla. En ole vieläkään yläluokkaa. :D

Kristallikruunujen loisteessa vietimme oikeaa elämää: väkivaltaa, alkoholismia, pahoinpideltyjä lapsia.

Yritän olla ajattelematta lapsuutta tuolla ns. paremmalla alueella, jossa naapureilla ei empatia riittänyt lastensuojeluilmoitukseen ja poliisien kutsumiseen.

Oikeaa elämää valitettavan monelle.

Onneksi selviydyin.

Meillä oli ja oli myös kalliita. Nykyisessä kodissa ei ole mutta panostettu muualle

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli ulkohuussi, yöllä pissittiin pottuun ja tyhjennettiin aamulla ulos. Räkä pyyhittiin hihoihin. Purukumit liimattiin ruokapöydän alle. Pornolehtiä oli piilossa sekä isän että veljen tyynyn alla. Niitä oli kiva käydä lukemassa jos olin yksin kotona. Piereskeltiin vapaasti. Ei mitään ihmeellistä sisustusta. Äitin kutomat räsymatot oli mageet, varsinkin ne maitopusseista tehdyt. Rokokoo oli sana josta luettiin tietosanakirjasta. Oikeeta elämää elettiin juu ja ihan normaaleja meistä tuli.

Vm.1961

Siihen aikaan vanhat vaatteet näkyivät räsymattojen raidoista ja oli jännä sieltä omiaan etsiä. Nykyisin vanhat rytkyt laitetaan nettiin myytäväksi.

Sekä lapsuudenkotini että mummola olivat tuollaisia. Ei kyllä mielestäni oltu mitään ökyjä. Lapsuudenkodissani on edelleen samat huonekalut samoilla paikoillaan kuin 1900-luvun alussa. On myös tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden vanhoja maalauksia. Lapsena haaveilin kylläkin aina modernimmasta tyylistä. Omassa kodissa silti enemmän antiikkia kuin uutta.

Ei, vanha suurehko rintamamiestalo vähän maalaistaajaman ulkopuolella, jonka vanhempani pikkuhiljaa remontoivat ensimmäisen kymmenen vuoden aikana lattiasta kattoon. Olen siis 24-vuotias, joten tästä ei ole kovinkaan kauaa. Sisustaminen ei kumpaakaan kiinnosta, joten lopputulos on melkoisen, eh, persoonallinen. Talokin kaipaisi jo lisää pintaremonttia, lähivuosina ovat keskittyneet enemmän pihaan ja julkisivun uusimiseen, eikä tosiaankaan mistään arvotaiteesta tai designistä ole tietoakaan. Periaatteessa ihan siisti talo hoidettuine pihoineen, mutta ei tosiaankaan sellainen, joita näkee sisustuslehtien sivuilla.

Ulkopuoliselle saattaa näyttää suhteellisen ”alaluokkaiselta”, mutta molemmat vanhemmistani ovat korkeakoulutettuja ja hyvissä töissä.