Toisesta ketjusta tuli mieleen, että te joille lapsettomuus on raskas asia (eli ei velat), millä odotuksin suhtauduitte raskautumiseen ennen yrittämistä?

Yritin olla korrekti termien kanssa, pahoittelen jos en siinä onnistunut. Mutta siis, jäi kiinnostamaan että te ketkä koette lapsettomuuden henkisesti todella vaikeana asiana (haluaisitte siis lapsen, eli kysymys ei koske veloja), ja olette ehkä katkeroituneetkin, niin miten suhtauduitte ajatukseen raskautumisesta/lapsien "tekemisestä" aikaisemmin? Ajattelitteko, että raskautuminen/lapsen tekeminen olisi ongelmatonta vai sisältäisi mahdollisesti vaikeuksia? Olen itse toistaiseksi lapseton, mutta lapsen joskus haluaisin. Mietin, että suojeleeko se katkeroitumiselta, että olen valmistautunut myös lapsettomuuteen vai iskeekö se silti kovaa, jos lasta ei kuulukaan. Eli voiko lapsettomuutta seuraavaan katkeruuteen ns. valmistautua henkisesti?

Ja nimenomaan kiinnostaa ne odotukset ennen yrittämisen aloittamista. Eli pelkät "ei sitä voi tietää ennen kuin sen kokee" -tyyppiset kommentit ei nyt haussa, vaan nimenomaan mikä odotus oli ennen kuin lasta edes lähti yrittämään.