Tiedättekö mitä inhoan eniten lihomisessa?

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa löllö maha, ei pyöreät posket, vaan hitsiläinen nuo tonnin painoiset hinkit tuossa edessä. Karmeat tankit, jotka ei mahdu yhteenkään vaatteeseen. Jos ostan niin iso vaatteen että nuo tankit mahtuu siihen, se on kuin puolijoukkueteltta. Ja jos ostan muuten sopivan, niin ei mahdu rinnuksista päälle.

Joo, aamukriisi, ei mitään päälle puettavaa.

Ai se oletkin sinä, joka tuolla nakuna viilettää...

Vali vali

No on tämä oikeasti ällöttävää. Joka aamu vain inhoan kroppaani. Motivaatio laihdutukseen löytyy kyllä nyt. Ja jos nuo ei silloinkaan pienene, menen pienennysleikkaukseen, maksoi mitä maksoi. Nuo pilaavat mun elämän. ap

Mä lihoin 23 kg ja tissit pysyivät a-kuppeina. Ei oo reilua ei.

Kaikilla ei rasva mene rintoihin. Mulla meni kaikki alavartaloon ja vatsaan! Pienet rimmat korostaa huonoa ryhtiä ja miehet ei edes vilkaisekaan minuun

Mikään ei ole niin kaunista kuin keväällä talven jäljiltä valkoisena hohtavat makkarat.

Paitsi paini, kaksi hikistä miestä toisissaan kiinni... uuuh

Mua inhottaa lihomisessa se, että jotkut miehet ovat sitä mieltä, että heillä on täysi oikeus kommentoida ulkoista olemustani. Olen sitä mieltä, että yhteiskunta paheksuu naisen lihavuutta enemmän. Mun oma pää ei ole ollut niin hyvässä kunnossa ja tuo lihominen on ollut jossain vaiheessa murheista pienin kaiken ahdistuksen keskellä (ja kyllä, sairaanhoitajankin mielestä psyykenlääkkeet voivat vaikuttaa aineenvaihduntaan hidastavasti). Ja nyt ahdistaa oma lihavuus. Iso maha ja isot rinnat ärsyttää. Ei siinä mitään, olisin tyytyväinen, että rinnat olisivat e- tai f-g-kuppia, mutta että on l-kuppi. Ja keskikokoinen takapuoli, hölmön näköistä ison mahan kanssa.

Itse olen aina vihannut kiristäviä vaatteita. Syy siihen, etten ole koskaan lihonut, vaikka ikää jo yli 50, painan saman kuin lukioaikoina.  Jos alkaa vyötäröltä kiristää, niin otan muutaman päivän hiukan rauhallisemmin ruokailun kanssa. Eniten inhoan kiristäviä rintsikoita. 

Olkaa onnellisia niistä hinkeistänne. Olen ylipainoinen jolla pienet rinnat. Näin ollen ylävatsa pullistuu ulospäin ja on melkein se korkein kohta etukropassa. Jos on tissit niin ne peittää läskejä ja on naiselliset. Itse koen itseni jotenkin miesmäiseksi vaikka en ihan rinnaton olekaan.

Minä inhoan sitä että lihon niin ruman ja huonon mallisesti. Käsivarsista tulee super paksut ja takapuolessa rasva menee sinne pakaran alaosaan, vyötärö kuroutuu umpeen.

Takit ja paidat ei mahdu käsivarsista jos muuten mahtuvat.

Ts pukeutuminen vaikeutuu ihan silmittömästi jo 10kilon ylipainossa. Ei auta vaikka ostaa isompia vaatteita, kun oma kroppa on niin oudon mallinen.

Onneksi ei ole tarvinnut tapella puseroiden nappien kanssa enää vuosiin. Positiivista!

Asiat voidaan aina kääntää myönteisiksi. En edes pidä hankalista nappipuseroista. :D

Minua inhottaa hikoilu. Hikoilee selkämakkaroiden välistä, hinkkien alta, mahapussukan alta, nivustaipeista, yhteen hankaavista pullukkareisistä, ihan joka paikasta. Hoikkana en hikoilllut epänormaalin paljon ollennkaan.

Suoraan sanoen kadehdin pienirintaisia, koska koko olemuskin on hoikempi kun ei tuo yläkroppa ole pursuava. Mutta kun leuan alta nousee nuo tankit ja estää näkymänkin. Huokaus.

Minä vihaan lihomisessa eniten sitä, että nukkuessa täytyy olla pää epämukavasti takakenossa, tai ei saa henkeä. Ja olen sentään vain normaalipainon ylärajalla. Jos tästä vielä lihon, en varmaan pysty nukkumaan enää ollenkaan.

Voi ihanat naiset, antakaa mulle muutama kilo itseltänne. Yritän epätoivosesti lihottaa itseeni, kun kuihduin sairaalassa ihan olemattomaksi. Olkaa ylpeitä itsestänne.