Miten kauan kestit puhelinmyyjänä?

Viikon ja ihan itse lähdin. Mun moraali ei vaan kestänyt sitä asiakkaiden kusetusta. Mulle tosin myös valehdeltiin sopparit ym. Siis molin sivuilla oli ihan eri palkkatiedot sun muut mikä se sit oli oikeasti, mut kukaan meistä ei tajunnut mitään haastattelussa kun se oli semmonen kummassa hurmoksessa tehty joukkohaastattelu ja äkkiä nimi paperiin ennenku haastateltavat karkaa.

Olin 17v, joten pääsin lähtemään. Täysi-ikäisten olisi pitänyt maksaa kipurahaa tms. Työkaverit hurras ku kävin vikan kerran hakee kamani. En muista enää firman nimeä, mutta muistan minkä firman sopimuksia myytiin. Paikka sijaitsee Tampereella.

1päivä ja lähin ite. Ei pystynyt kun piti lukea se tyhmä teksti siitä paperista joka kuulosti ihan stanan idiootilta ja lehtiä mennyt yhtään. 1997 oli tämä

En voi ymmärtää miten joku jaksaa tehdä kokoaikaista puhelinmyyntityötä vuosien ajan.

Lisää näistä kokemuksista!

1,5 päivää, lopetin oma-aloitteisesti. Yhden lehtitilauksen sain tehtyä. Ihan kamalaa työtä.

Myyjät kuulostaakin ihan tuskaisilta kun soittelevat.

Kestin ehkä 4 työvuoroa.

Mulla ei ollut muuta työtä, niin tein opiskelujen ohessa puolisen vuotta. Olen aika supliikki ja osaan puhua luontevasti puhelimessa erilaisten ihmisten kanssa, mutta olihan tuo ihan tajuttoman raskasta. Kivointa oli myydä lasten kirjakerhoa, juuri kukaan ei kieltäytynyt ja puhelut oli poikkeuksetta mukavia (vaikka monesti kuului itkua taustaltakin, sitä elämää). Kauheinta oli myydä b2b eli yrityksille. Haistattelivat ja huorittelivat ja olivat ihan hirveitä, kun piileskelivät firman nimen takana.

Otin lopulta loparit ja muutin toiselle paikkakunnalle.

Olen tehnyt yhdeksän vuotta. Tykkään tosi paljon.

Oikeasti! Ainahan se joskus väsyttää, mutta niin tekee mikä tahansa työ.

Olen hyvä tuossa työssä, se tietenkin auttaa asiassa. Osaan näytellä, minulla on laaja sanavarasto ja kuulostan fiksulta.

En olisi ikimaailmassa ennen uskonut, että voisin ”rakastua” tuollaiseen pa skaduuniin!

Olin viikon ja tienasin kyllä hyvän 'tuntiliksan', eli kauppa kävi, mutta aloin sitten miettiä sitä myymisen moraalia ja se soti jotenkin omaa ajatusmaailmaa vastaan. Tosin mistään laittomasta tai huijauksesta ei ollut kyse mutta jotenkin se oli sellaista tuputtamista mistä en itsekään tykkää.

10 päivää, sit lopetin.

Miten niin?

Tein 4kk, viimeisenä kuuna sain 15000 egellä kauppoja.

Ne työsopimukset tehdään tarkoituksella epäselviksi,luulevat saavansa tuntipalkkaa myynnistä riippumatta.

Puoli vuotta. Määräaikainen sopimus, työaika 9-17. Olisi tarjottu jatkoa puolen vuoden jälkeen, mutta en ottanut sitä vastaan. Takuukuukausipalkka, sekä provisiot päälle. Myin nettiyhteyksiä.

M29

Kaksi keikkaa puhelinmyynnissä, yhteensä varmaan n. 3 kk. Lopetin ekan koska minulle tarjottiin koulutusta vastaavaa palkallista harjoittelupaikkaa, ja toisen kerran ideana oli tehdä hommia muutaman viikon keikan verran. Ei ihannehommaa ja todella paljon riippuu myytävästä tuotteesta, mutta periaatteessa voisin kai tehdä osaaikaisia pikkukeikkoja toistekin. Päätyönä vakituisena ei helpolla onnistuisi, en ole niin hyvä myyjä ja oma menestys tai pikemminkin sen puute alkaisi jossakin vaiheessa ahdistaa - sekin toki olisi mahdollista, että kenkää tulisi liian monesta nollapäivästä. Lisäksi 7,5 h puhelimeen puhumista on aika kuluttavaa, mieluummin tekisin esim. neljän tunnin vuoroja. Ainakin silloin kun olin hommissa oli vaihtuvuus suurta, sillä kenkää tuli helposti jos pomoista tuntui siltä, että jonakin hetkenä oli liikaa myyjiä talossa. Asiaa auttoi se, että työntekijät tulivat taloon henkilöstövälitysfirman kautta, ja irtisanominen oli helppoa. Muutaman viikon päästä sitten uusi myytävä tuote ja uusi rekrykierros.

Tulihan sitä säännöllisen epäsäännöllisesti tehtyä opiskeluaikoina. Parhainpina kesinä tienasin 60000 mk, eikä tarvinnut paljoa opitolainoja ja tukia nostella.

Kaupanteko ei ole kivaa , jos kauppa ei käy. ;)

Vierailija kirjoitti:

Kaksi keikkaa puhelinmyynnissä, yhteensä varmaan n. 3 kk. Lopetin ekan koska minulle tarjottiin koulutusta vastaavaa palkallista harjoittelupaikkaa, ja toisen kerran ideana oli tehdä hommia muutaman viikon keikan verran. Ei ihannehommaa ja todella paljon riippuu myytävästä tuotteesta, mutta periaatteessa voisin kai tehdä osaaikaisia pikkukeikkoja toistekin. Päätyönä vakituisena ei helpolla onnistuisi, en ole niin hyvä myyjä ja oma menestys tai pikemminkin sen puute alkaisi jossakin vaiheessa ahdistaa - sekin toki olisi mahdollista, että kenkää tulisi liian monesta nollapäivästä. Lisäksi 7,5 h puhelimeen puhumista on aika kuluttavaa, mieluummin tekisin esim. neljän tunnin vuoroja. Ainakin silloin kun olin hommissa oli vaihtuvuus suurta, sillä kenkää tuli helposti jos pomoista tuntui siltä, että jonakin hetkenä oli liikaa myyjiä talossa. Asiaa auttoi se, että työntekijät tulivat taloon henkilöstövälitysfirman kautta, ja irtisanominen oli helppoa. Muutaman viikon päästä sitten uusi myytävä tuote ja uusi rekrykierros.

Elämä on ihmisesten ja tuotteiden kierrättämistä

Kolme kuukautta aikakausilehtien puhelinmyyntiä. Määräaikainen sopimus oli just tuon mittainen ja sain sen kärvisteltyä läpi. Ei kusetettu asiakkaita, tarjoukset ja kylkiäiset oli oikeasti hyviä, mutta se tuputtaminen ("kyllä haluat ostaa, vaikka jo kymmenen kertaa olet sanonut ei"), jota vierestä kyttäävät pomot vaativat, oli ihan järjetöntä ja niin oman persoonan vastaista. Monena päivänä toivoin, että saisin potkut sillä en voinut karenssin pelossa itse ottaa lopareita. Kauppa kulki ihan hyvin, mutta palkkajärjestelmän ansiosta en kyllä rikastunut ja Kela rankaisi tuloista (200-400 e/kk) työajan perusteella puolittamalla asumistuen. Tulipa koettua tuokin ala ja never again.

Tunnin,ja olin aivan poikki.