Olen hiljattain oikein havahtunut siihen, etten ole kiinnostunut muiden jutuista, vaikka haluaisin olla!

Välttelen sosiaalisia kontakteja (vapaa-ajallani) koska tuntuu että on niin hirveän kuluttavaa kuunnella ihmisiä ja teeskennellä olevansa kiinnostunut toisen jutuista (nyökkäillä, siirtää omat kiinnostavammat ajatuksensa syrjään ja yrittää keskittyä ja malttaa kuunnella, kysellä lisäkysymyksiä, reagoida sopivalla tavalla, kannustaa, myötäelää, lohduttaa...)

Välillä olen ihan kuin pistoksissa oleva kissa, kun on niin vaikeaa jaksaa keskittyä sen toisen juttuihin. Yleensä kaikkien jutut tuntuu niin tylsiltä ja kaikki vatvovat pikkutarkasti joka kantilta sitä omaa tiettyä asiaansa, joka heitä kaihertaa. Yksi vatvoo aina sitä parisuhdettaan, toinen työasioitaan, kolmas lastensa tekemisiä, neljäs harrastustaan johon on hurahtanut... tästä omasta asiasta jaksetaan vatvoa monisyisesti uskomattoman pitkään, useana tapaamiskertana.

Itsestä myös tuntuu välillä kurjalta, että minä tunnun aina olevan se, joka näkee vaivaa toisten kuuntelemisen suhteen. Yleensä muut ihmiset kuittaavat toisten jutut lyhyellä kommentilla ja alkavat sanantien kertoa omasta asiastaan, vaihtavat puheenaiheen siihen itseä kiinnostavaan (eli itseen).

Ehkä munkin pitäisi tehdä niin, olisi vähemmän raskasta se sosiaaliseeraaminen?

Jotenkin se on mulle vaan hirveen vaikeeta. Mut on opetettu lapsesta asti siihen, et toisia pitää kuunnella, ei saa keskeyttää, eikä alkaa heti vaan puhua itsestään.

Ja oikeasti toisaalta haluaisinkin olla ihan oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja haluaisin jaksaa kuunnella, koska tiedän että moni kaipaa kuuntelijaa, ja olisi hienoa jaksaa olla se aidosti kuunteleva, "hieno, sympaattinen ihminen".

Ja toisaalta taas mietin, että ajaudunko vaan näin suht hyvänä kuuntelijana juurikin niiden omista asioista ja navanympäryksiään märehtivien ihmisten vyöhykkeelle, ehkä käytökseni houkuttelee juuri näitä märehtijöitä? Eli onko vika sinänsä minussa, ehkä onkin olemassa ihmisiä, joiden jutut ovat oikeasti mielenkiintoisia tai jopa HAUSKOJA, että niitä kuuntelisi mielellään.. Ehkä en vaan ole törmännyt heihin?

Mitä ajatuksia herättää?
Onko teillä sellaisia ihmisiä lähipiireissä, joilla on oikeasti hauskat, mielenkiintoiset jutut? Kuunteletko aidolla mielenkiinnolla muita, vai oletko se joka puhuu? Pysähdytkö miettimään koskaan, ovatko omat juttusi toisen mielestä kuinka mielenkiintoista/mukavaa kuultavaa?