Lue keskustelun säännöt.
Olen hiljattain oikein havahtunut siihen, etten ole kiinnostunut muiden jutuista, vaikka haluaisin olla!
07.11.2018 |
Välttelen sosiaalisia kontakteja (vapaa-ajallani) koska tuntuu että on niin hirveän kuluttavaa kuunnella ihmisiä ja teeskennellä olevansa kiinnostunut toisen jutuista (nyökkäillä, siirtää omat kiinnostavammat ajatuksensa syrjään ja yrittää keskittyä ja malttaa kuunnella, kysellä lisäkysymyksiä, reagoida sopivalla tavalla, kannustaa, myötäelää, lohduttaa...)
Välillä olen ihan kuin pistoksissa oleva kissa, kun on niin vaikeaa jaksaa keskittyä sen toisen juttuihin. Yleensä kaikkien jutut tuntuu niin tylsiltä ja kaikki vatvovat pikkutarkasti joka kantilta sitä omaa tiettyä asiaansa, joka heitä kaihertaa. Yksi vatvoo aina sitä parisuhdettaan, toinen työasioitaan, kolmas lastensa tekemisiä, neljäs harrastustaan johon on hurahtanut... tästä omasta asiasta jaksetaan vatvoa monisyisesti uskomattoman pitkään, useana tapaamiskertana.
Itsestä myös tuntuu välillä kurjalta, että minä tunnun aina olevan se, joka näkee vaivaa toisten kuuntelemisen suhteen. Yleensä muut ihmiset kuittaavat toisten jutut lyhyellä kommentilla ja alkavat sanantien kertoa omasta asiastaan, vaihtavat puheenaiheen siihen itseä kiinnostavaan (eli itseen).
Ehkä munkin pitäisi tehdä niin, olisi vähemmän raskasta se sosiaaliseeraaminen?
Jotenkin se on mulle vaan hirveen vaikeeta. Mut on opetettu lapsesta asti siihen, et toisia pitää kuunnella, ei saa keskeyttää, eikä alkaa heti vaan puhua itsestään.
Ja oikeasti toisaalta haluaisinkin olla ihan oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja haluaisin jaksaa kuunnella, koska tiedän että moni kaipaa kuuntelijaa, ja olisi hienoa jaksaa olla se aidosti kuunteleva, "hieno, sympaattinen ihminen".
Ja toisaalta taas mietin, että ajaudunko vaan näin suht hyvänä kuuntelijana juurikin niiden omista asioista ja navanympäryksiään märehtivien ihmisten vyöhykkeelle, ehkä käytökseni houkuttelee juuri näitä märehtijöitä? Eli onko vika sinänsä minussa, ehkä onkin olemassa ihmisiä, joiden jutut ovat oikeasti mielenkiintoisia tai jopa HAUSKOJA, että niitä kuuntelisi mielellään.. Ehkä en vaan ole törmännyt heihin?
Mitä ajatuksia herättää?
Onko teillä sellaisia ihmisiä lähipiireissä, joilla on oikeasti hauskat, mielenkiintoiset jutut? Kuunteletko aidolla mielenkiinnolla muita, vai oletko se joka puhuu? Pysähdytkö miettimään koskaan, ovatko omat juttusi toisen mielestä kuinka mielenkiintoista/mukavaa kuultavaa?
Kommentit (42)
Itsellä on muutama ystävä, keiden kanssa juttu luistaa vaivatta, kuulumisia vaihdetaan ja ajatuksia jaetaan puolin ja toisin ilman, että tuntuu väkisin vääntämiseltä. Sitten on niitä, keiden tapaamisen jälkeen tarvitsen sosiaalisen lepotauon juurikin tuon AP:n kuvaileman tunteen takia. Tuntuukin että oikeasti vain harvat sosiaaliset suhteet tuovat energiaa, suurin osa kuormittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sun tarvitse aina asettua kuuntelijan osaan, jos muutkaan ei sitä tee. Kerro vain omistakin asioista, ehkä muut jopa odottaa sitä!
En tiedä odottavatko, mutta siltä se ei ainakaan tunnu. Eli kuten kerroin aloituksessa, ihmiset tuntuvat kuittaavan toisten (minunkin) sanomiset parilla sanalla ja alkavat samantien höpöttää taas omiaan. Ei siitä ainakaan sellaista kuvaa saa, että odottaisivat kuulevansa juttujani lisää.
Lähinnä tällöin ajattelen, että ei minunkaan juttuni kiinnosta heitä, kuten heidän juttunsa ei minua. Itse olen vaan liian kiltti/nössö/kohtelias/miellyttämisenhaluinen, että uskaltautuisin yhtä tylysti sivuuttaa heidän juttunsa ja siirtyä puhumaan omistani, kuten he tekevät. Sitten mielummin vain välttelen seuraa, jottei tarvitse kuunnella.
Ap
Pari ajatusta kirjoituksesi minussa herätti:
- Kaikki ihmiset eivät ole niin hyviä keskustelijoita. Jotkut yrittävät keksiä jotain hauskaa kerrottavaa ja puhua kiinnostavista asioista; toisille keskustelemiseen riittää että avaa suunsa ja suoltaa ulos päivän tapahtumia. Kannattaa itse pyrkiä opettelemaan kiinnostavampi ja muita huomioonottavampi keskustelutyyli, ja tavata ihmisiä jotka ovat hyviä keskustelijoita.
- Jos ihminen on loppuunpalanut tai masentunut (en tiedä sinusta, Ap), voi ihan normaali kanssakäyminenkin tuntua harvinaisen rankalta. Tällaisessa tilanteessa voi toisen kuunteleminenkin olla rankempaa kuin normaalisti. Itse olen ollut tällaisessa tilanteessa, jossa keskittymiskyky oli selkeästi heikompi ja väsytti kuunnella muitten juttuja.
- Ihmiset tulevat erilaisista taustoista, erilaisine keskustelukulttuureineen. Itse olen perheestä jossa kaikki ovat kovaäänisiä ja suurisuisia. Jotta pääsee keskusteluun edes mukaan, pitää keskeyttää muita ja puhua äänekkäämmin kuin muut. Tämä toimii hyvin perheemme sisällä (ja muutaman kovaäänisen ystäväni kanssa) mutta jotkut tähän tottumattomat eivät oikein uskalla hypätä tyyliin mukaan, ja keskeyttää muita (kuten kuuluisi). Tämä keskustelutyyli ei ole niin kohtelias mutta toimii hyvin meidän ympäristössämme ja tiettyjen kulttuurien parissa (italialainen kaverini tajusi homman juonen heti). Mikäli kaverisi on tottunut vastaavaan, niin vastaa samalla tavalla - joskus on hyvä olla itsekäs :-)
Masennus ja uupumus kyllä saavat kokemaan vuorovaikutustilanteet usein kielteisemmällä tavalla.
Meinasin sanoa, että ihan samat fiilikset, mutta kun aloin ajatella asiaa enemmin, niin ehkä ne onkin aiheet, mitä mua ei kiinnosta. Mielenkiintoni on niin eri asioissa, kuin työkavereilla, joka kertoo muodista, vaateostoksista, sisustuksesta, ulkomaanmatkasta, Lapin reissusta, meikeistä, elokuvista, uskostaan ufoihin, urheiluseuran jäsenyydestä... Kuitenkin kohteliaasti jopa pyydän kertomaan lisää ja päivittelen, ihmettelen ja kohta huomaan unohtaneeni kaiken.
Mutta heti jos kuulen vaikka minulle tuntemattoman sanan työkaverin puheessa, voisin puoli tuntia pohtia, mitä murretta se on, udella että missä hän on sen kuullut, suvun taustaa paikkakuntineen, mistä sana kehittyy, sen eri muodot eri puolilla Suomea ym. Ja ihastun, jos puhutaan ruokaresepteistä, tavoista laittaa ruokaa, eri maiden ruokakulttuurista; autoista, pitkien mökkimatkojen ajotottumukisista, automerkkikokemuksista, korjaamokokemuksista; lemmikkieläimistä ja eläinten käyttäytymisestä, kulttuurihistoriasta, tavoista entisaikoina, sairauksista ym.
Mua siis kiinnostaa omituiset asiat verrattuna muihin ja ihmettelen yleensä, miten muut ihmiset jaksaa kiinnostua niin tylsistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Kännykkömaailma on vallannut sinut.
On helppo roikkua netissä. Ei muuta tarvitsekaan. Siellä kaikki on täydellistä ja saatavilla, kun haluaa ja voi laittaa kiinni, kun haluaa.
Voithan yrittää kiinnostus. Se vaatii uskallusta.
Voi olla myös, että olet niin täynnä muuta, niin et vain jaksa.
En ole ap, vaan tuo joka kirjoitti ettei myöskään enää jaksa kiinnostua. Kännykkäni on vanha nokialainen simppukkamalli, jolla ei pääse nettiin. Lääkärin osotushuoneessa ja junassa istun, ehkä luen jotain lehteä, tai junassa kudon sukkaa ja kuuntelen musiikkia. Vapaa-aikanani heitän frisbeegolfia, liikun luonnossa, käyn kesällä uimassa ja rannalla, talvella hiihtämässä yksin tai miehen kanssa, sekä retkeilemme päiväretkiä. Vietämme aikaa mökillä kalastaen, soudellen, saunoen. Soitamme myös yhdessä. Netissä käyn muutaman kerran viikossa, ja esim. nyt enemmän, koska olen sairaana. Mitään sometilejä ei minulla myöskään ole.
Taas kerran uniikkien yksilöiden kokoontumisajot. Kerronpa teille salaisuuden: harvaa kiinnostaa kenenkään jutut. Ihan normaalia. Omat asiat ne ihmisiä kiinnostaa, ja ilkeät juorut. Joten relax, et ole erikoinen tai outo, olet ihan tavallinen talliainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunne ihan samoin kuin aloittaja. Osittain se johtuu siitä että olen asiakaspalvelutyössä, jossa saan/joudun olemaan ihan koko ajan ihmisten parissa ja kuuntelemaan ja neuvomaan heitä. Jotenkin se tekee musta sellaisen että olen kovin väsynyt ihmisiin työpäivän jälkeen. Siis työpäivän aikana pidän ihmisten kohtaamisesta ja usein ihan kivaa jutella ja kuunnella asiakkaita, sitten vaan tulee kiintiö täyteen ja kova kiire omaan rauhalliseen kotiin. Oikeastaan ihan kartan kaikkea sosiaalista toimintaa työpäivän jälkeen. Jaksan ainoastaan omaa perhettäni. Olen huomannut ajatukseni harhailevan jos joudun kuuntelemaan jonkun pitkää monologia jostakin tekemisistään yms. Harvoin löytyy jokin yhteinen kiinnostuksen kohde josta on hedelmällistä keskustella ja vaihtaa mielipiteitä. Usein ihmiset puhuvat tekemisistään, ostamisistaan ja työstään, ei kiinnosta! Mutta miten hienoa onkaan keskustella jonkun kanssa kirjallisuudesta, taiteesta, luonnosta, uutisista, tuollainen keskustelu riittää mulle päiviksi. Iän mukana mulle on tullut yhä selvemmäksi ajatus että ei kannata odottaa toisilta ihmisiltä mitään, tämän voi liittää myös keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran uniikkien yksilöiden kokoontumisajot. Kerronpa teille salaisuuden: harvaa kiinnostaa kenenkään jutut. Ihan normaalia. Omat asiat ne ihmisiä kiinnostaa, ja ilkeät juorut. Joten relax, et ole erikoinen tai outo, olet ihan tavallinen talliainen.
Eli kukaan ei jaksa kenenkään seuraa kuin pienen hetken. Ei siis viestittele/soittele kavereille tai muille läheisille, ei harrasta mitään missä tulee kuunnelleeksi ketään jne? Enpä usko. Kyllä se että on ennen viehättynyt muiden seurasta, ja yllättäen huomaa ettei tahdo haluta kuunnella enää ketään on paljon harvinaisempaa kuin tapaamisten sopiminen ja ympäriinsä tutuille soittelu että hei, mitäs sulle?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samis. Aloin melkein itkeä kun lähipiiriin kuuluva ihminen soitti ja tervehdysten jälkeen kysyin tavanomaisen no, mitäs sinne kuuluu ja tämä ihminen sanoi: ei, nyt ei puhuta minusta vaan haluan kuulla mitä sinulle kuuluu. On kyllä muutenkin luonteeltaan aivan ihana, mutta tuo lämmitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran uniikkien yksilöiden kokoontumisajot. Kerronpa teille salaisuuden: harvaa kiinnostaa kenenkään jutut. Ihan normaalia. Omat asiat ne ihmisiä kiinnostaa, ja ilkeät juorut. Joten relax, et ole erikoinen tai outo, olet ihan tavallinen talliainen.
Eli kukaan ei jaksa kenenkään seuraa kuin pienen hetken. Ei siis viestittele/soittele kavereille tai muille läheisille, ei harrasta mitään missä tulee kuunnelleeksi ketään jne? Enpä usko. Kyllä se että on ennen viehättynyt muiden seurasta, ja yllättäen huomaa ettei tahdo haluta kuunnella enää ketään on paljon harvinaisempaa kuin tapaamisten sopiminen ja ympäriinsä tutuille soittelu että hei, mitäs sulle?.
Minulla ainakin lasten syntymä on vaikuttanut niin, ettei enää muihin ihmissuhteisiin riitä yhtä paljon paukkuja. En saa väsyneenä vuorovaikutuksesta muiden kanssa enää yhtä paljon irti kuin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran uniikkien yksilöiden kokoontumisajot. Kerronpa teille salaisuuden: harvaa kiinnostaa kenenkään jutut. Ihan normaalia. Omat asiat ne ihmisiä kiinnostaa, ja ilkeät juorut. Joten relax, et ole erikoinen tai outo, olet ihan tavallinen talliainen.
En kuvittele olevani erilainen, ja sanoinhan jo tuolla että ei minunkaan juttuni varmasti kiinnosta muita. Pointtini oli, jos se sulta meni otsikosta huolimatta ohi, että miten voisi oikeasti kiinnostua aidosti ihmisistä. Muu oli tilanteeni taustoittamista.
Ap
Ap, kannattaa valikoida seura tarkasti, koska sillä on suuri vaikutus omaan hyvinvointiin. Ei ole yhdentekevää millaisia juttuja vapaa-aikansa kuuntelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa täällä. Ei oikein jaksa,kiinnostaa toisten jutut. Nytkin luin aloitustasi muutaman hajanaisen rivin, enkä jaksanut enää lukea, kun huomasin uupuvani jutustasi. Silti olen helpottunut, koska voin keskeyttää ja olla lukematta. Yleensä huomaan, etten luuntele yhtään muiden puheita tai niidennkertomuksia, kun ei kiinnosta ollenkaan. Miksi on vain niin tylsiä juttuja että melkein nukahtaa. En tiedä onko kaikki jo huomanneet, etten kuuntele heitä ollenkaan.
On tosi harvinaista, että kokee tulevansa kuulluksi. Ja ilmeisesti olet myös luotettava joten jotkut tarvii sua.
Tuossa tapauksessa väsymisesi on tervettä itsesuojelua. Älä muutu kiveksi, olet hieno ihminen. Mutta, jos kaverit on vaan yksipuolisia etkä itse saa mitään, eihän niiden kanssa tarvi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sitten ne ihmiset jotka vatvoo omia ongelmia, niin niille kun ehdottaa jotain millä ongelman saa helposti ratkaistua alkaa heti se ongelman vähättely "no ei tää nyt niin paha oo et noin alkaisin tekee" eli ovat usein ihmistyyppinä laiskoja valittajia, jotka ei saa mitään aikaiseksi.
Siskoni on pienituloinen. Hänellä on koira. Päätti sitten ottaa toisen koiran kaveriksi edelliselle koiralle miettimättä syvällisesti seuraamuksia. Nyt tilanne on sellainen, että koirat ei tule toimeen keskenään. Lisäksi uusi koira on jotenkin ongelmallinen, tekee tuhoja.
Sisko valitti koiraan menevästä rahasta jo silloin kun sillä oli vain yksi koira, no nyt valittaa vielä enemmän. Pari kertaa olen sanonut että "minähän varoitin ja käskin miettiä oikeasti tarkkaan mitä se toisen koiran ottaminen tarkoittaa jne " niin sitten alkaa "no kun tää on niin ihana että ei haittaa vaikka rahaa meneekin ja piristää mun päivää ja tuo iloa elämään jne" :D
Mulla ei ole mitään koiria tai lemmikkejä vastaan. Ihmettelen vaan että köyhät ottaa niitä ja sit valittaa kun rahaa menee.
Yksi kaveri on myös köyhä. Ei käy töissä, silti päätti 24 vuotiaana lähteä autokouluun koska kaikilla muillakin on auto. Sanoin tälle kaverille että miettii nyt tarvitseeko se oikeasti autoa kun ei käy töissä ja autosta tulee aina kuluja. Ei auttanut järkipuhe. Viimeksi eilen sain tuolta kaverilta puhelun jossa kertoi miten piti autoa huoltaa ja rahaa meni yli 200€ mihin puhelu liittyikin että olisinko voinut lainata rahaa.
Ihmiset ei mieti asioita pitkälle aikavälille. Olisivat edes valittamatta omista valinnoistaan ja eivät vähättelisi niitä sitten kun sanoo suoraan miten kannattaisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Joo sitten ne ihmiset jotka vatvoo omia ongelmia, niin niille kun ehdottaa jotain millä ongelman saa helposti ratkaistua alkaa heti se ongelman vähättely "no ei tää nyt niin paha oo et noin alkaisin tekee" eli ovat usein ihmistyyppinä laiskoja valittajia, jotka ei saa mitään aikaiseksi.
Siskoni on pienituloinen. Hänellä on koira. Päätti sitten ottaa toisen koiran kaveriksi edelliselle koiralle miettimättä syvällisesti seuraamuksia. Nyt tilanne on sellainen, että koirat ei tule toimeen keskenään. Lisäksi uusi koira on jotenkin ongelmallinen, tekee tuhoja.
Sisko valitti koiraan menevästä rahasta jo silloin kun sillä oli vain yksi koira, no nyt valittaa vielä enemmän. Pari kertaa olen sanonut että "minähän varoitin ja käskin miettiä oikeasti tarkkaan mitä se toisen koiran ottaminen tarkoittaa jne " niin sitten alkaa "no kun tää on niin ihana että ei haittaa vaikka rahaa meneekin ja piristää mun päivää ja tuo iloa elämään jne" :D
Mulla ei ole mitään koiria tai lemmikkejä vastaan. Ihmettelen vaan että köyhät ottaa niitä ja sit valittaa kun rahaa menee.
Yksi kaveri on myös köyhä. Ei käy töissä, silti päätti 24 vuotiaana lähteä autokouluun koska kaikilla muillakin on auto. Sanoin tälle kaverille että miettii nyt tarvitseeko se oikeasti autoa kun ei käy töissä ja autosta tulee aina kuluja. Ei auttanut järkipuhe. Viimeksi eilen sain tuolta kaverilta puhelun jossa kertoi miten piti autoa huoltaa ja rahaa meni yli 200€ mihin puhelu liittyikin että olisinko voinut lainata rahaa.
Ihmiset ei mieti asioita pitkälle aikavälille. Olisivat edes valittamatta omista valinnoistaan ja eivät vähättelisi niitä sitten kun sanoo suoraan miten kannattaisi tehdä.
Uskomattoman ylimielisen besserwisserin puhetta. Ratkaisukeskeinen psykoterapeutti antaisi tuollaisille huutia.
Pakko myöntää etten jaksanut edes lukea tuota aloitustasi, mutta otsikon perusteella vastaan että kyllä. Aiemmin kyllä kiinnosti, mutta kun se meni siihen että minä olin joku leelian lepotuoli eikä ketään kiinnostanut minun juttuni niin antaa sitten olla.
Miksi minua pitäisi kiinnostaa, jos muitakaan ei kiinnosta? Varsinkin kun ei muidenkaan jutut kovin kiinnostavia loppupeleissä ole ja varsinkin murheita paisutellaan aivan turhaan. Lisäksi tehdään itse itselleen ongelmia ja sitten vingutaan, kun on niin hankalaa ja ihan on epäreilua.
Ketju on täynnä henkilöitä, jotka eivät osaa small talkia. Sen osaamattomuus on tylsän persoonan merkki. Ei aina tarvitse eikä kannatakaan jutella politiikasta, tieteestä, filosofiasta tai mt-ongelmista (enimmäkseen viimeisestä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran uniikkien yksilöiden kokoontumisajot. Kerronpa teille salaisuuden: harvaa kiinnostaa kenenkään jutut. Ihan normaalia. Omat asiat ne ihmisiä kiinnostaa, ja ilkeät juorut. Joten relax, et ole erikoinen tai outo, olet ihan tavallinen talliainen.
En kuvittele olevani erilainen, ja sanoinhan jo tuolla että ei minunkaan juttuni varmasti kiinnosta muita. Pointtini oli, jos se sulta meni otsikosta huolimatta ohi, että miten voisi oikeasti kiinnostua aidosti ihmisistä. Muu oli tilanteeni taustoittamista.
Ap
Vastaisin että kyselemällä asioista, joita haluaisit oikeasti ihmisistä tietää. Useimmat tykkäävät puhua itsestään, joten kysyt vain rohkeasti.
Kiinnostusta ei voi kuitenkaan pakottaa, jos et ole kiinnostunut mistään asiasta ihmisestä niin sitten et ole, toki voit sellaista esittää olevasi mutta se lienee kuitenkin eri mitä hait?
Ihmisen joiden kanssa tulee hyvin juttuun, ei keskustelua tarvitse pakottaa tai ennakkoon miettiä. Kun jättää suhteet joista aitous ja vuorovaikutus puuttuvat, säästyy omat voimavarat mielekkäämpiin asioihin.
Aloitus kertoo siitä, että kuuntelemisesta on tullut mitta täyteen. Itsekin tunnistan tuon. Jouduin jo lapsena isäni terapeutiksi enkä aikuisena enää yksinkertaisesti voi sietää sitä, että joudun kuuntelemaan muiden parisuhdevuodatuksia.