Lue keskustelun säännöt.
Pienen lapsen yhtäkkinen raivonpuuska - miksi?
06.11.2018 |
Tilanne: Teen ruokaa. Lapsi 3v leikkii pöydän ääressä, että on junassa pehmolelujen kanssa. Olen mukana leikissä, välillä veturinkuljettajana, välillä konduktöörinä. Vaunuun tulee tarjoiluvaunu ja tuo lapselle vihanneslautasen.
Molemmilla on mukavaa. Ruoka valmistuu. Katan pöydän. Lapsi haluaa pehmoleluille ruokaa, katan niille leikkiruoat lautaselle.
Pitäisi alkaa syömään. Yhtäkkiä lapsi ilmoittaa, että leluille pitää olla oikeaa ruokaa ja oikeaa maitoa. Selitän, että lelut syövät lelujen ruokaa. Lapsi alkaa kiukuta, että niille pitää olla oikeat ruoat ja minun ruokani kuuluu leluille.
Lopputulos: Lapsi kirkuu ja karjuu, repii minua kädestä ja yrittää repiä lautastani pois, kun yritän syödä. Hän huutaa, että leluilla on nälkä. Yritän rauhoittaa lasta, mikä saa hänet huutamaan kahta kauheanmin.
Lopulta lapsi rauhoittuu. Kumpikin syö kylmää ruokaa.
Mitä ihmettä tein väärin? Ruoka oli ihan normaaliin aikaan. Miksi näin tapahtui? Meillä kun oli ensin ihan mukavaa.
Kommentit (16)
Älä nyt vain anna 3-vuotiaan määräillä sinua tai siitä kasvaa joku tappaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tehnyt mitään väärin. Lapset nyt vaan joskus ovat tuollaisia. Kuuluu myös psyykkiseen kehitykseen, että omaa tahtoa ja egoa kehitetään kaikenlaisten välillä hakemalla haettujen konfliktitilanteidenkin kautta.
Miksi oletat, että teit mitään väärin? Mitä pahaa tai huonoa tuossa tapahtui?
Ainoa asia, mitä tuossa tapahtui, oli se, että lapsi oli kanssasi eri mieltä leikin jatkumisesta. Hänellä saa olla mielipiteensä ja ilmaista. Sinun sääntöjesi mukaan kuitenkin elätte.
Tuntuu vaan todella hämmentävälle, kun sitä kuvittelee, että kaikki palaset on kohdallaan ja tässä vietetään mukavasti aikaa yhdessä. Ja sitten yhtäkkiä onkin vartin totaalikilarit. Etkä yhtään keksi, mikä ne oikein laukaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä ne lelut pois siitä ruokapöydästä. "Syötätte" ne sitten vaikka yhdessä muualla lelujen omalla ruualla kun olette ensin itse syöneet.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vain anna 3-vuotiaan määräillä sinua tai siitä kasvaa joku tappaja.
Enhän antanutkaan. En jättänyt ruokaani pehmonallelle ja kaatanut leluapinalle maitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätä ne lelut pois siitä ruokapöydästä. "Syötätte" ne sitten vaikka yhdessä muualla lelujen omalla ruualla kun olette ensin itse syöneet.
No ne olivat ruokaa odotellessa lapsen leikissä pöydän ääressä.
Pienen lapsen kyky säädellä tunteitaan ja tunnereaktioitaan ei ole vielä kovin kehittynyt. Sinun tehtäväsi on olla esimerkkinä ja opettaa. Kannattaa opetella miten juuri sinun lapsesi rauhoittuu. Ihan hirveästi ei kannata lähteä inttämiseen mukaan, eikä missään nimessä kannata käskeä lasta rauhoittumaan.
Vähän asian vierestä, minusta olisi ihan hauska idea laittaa leluille pienet annokset oikeaa ruokaa. Lapsen mielikuvitusmaailmassa tällainen voi olla hyvinkin tärkeä asia. Ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa, jos on menty riehumisen puolelle. Parempana hetkenä joku olkkariin järjestetty eväsretki lelujen kanssa olisi hauska leikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua. Oma lapseni on tosin vasta yksi, mutta hänelläkin välillä on juuri tuollaisia minun näkökulmastani selittämättömiä kiukkukohtauksia kesken jonkun yhteisen kivan tekemisen. Koen tosi stressaavana sen, etten yhtään tiedä, mistä se johtuu. Tuntuu juuri tuolta kuin sanot, että olisi itse tehnyt jotain väärin. Uskon kuitenkin, että on kyse oman tahdon löytymisestä ja siitä, ettei halua tehdä kuten vanhempi odottaa. Yritän muistaa, että se kuuluu asiaan eikä tarkoita, että olisin epäonnistunut jotenkin.
Tapasi olla ja leikkiä lapsesi kanssa kuulostaa tosi kivalta! Olet ihana äiti. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu vaan todella hämmentävälle, kun sitä kuvittelee, että kaikki palaset on kohdallaan ja tässä vietetään mukavasti aikaa yhdessä. Ja sitten yhtäkkiä onkin vartin totaalikilarit. Etkä yhtään keksi, mikä ne oikein laukaisi.
Ei mitään hämmentävää, kun ottaa huomioon että lapsi on kolmevuotias. Sellaisia ne on.
Ei ole mitään syytä antaa leluille oikeaa ruokaa. Siitä ei lapsen psyyke mene pilalle, jos lelut laitetaan pois, kun ruoka-aika alkaa, kun se tehdään lempeästi. Se kuuluu normaaleihin, siedettävissä oleviin ruokapöytätapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt mitään väärin. Lapset nyt vaan joskus ovat tuollaisia. Kuuluu myös psyykkiseen kehitykseen, että omaa tahtoa ja egoa kehitetään kaikenlaisten välillä hakemalla haettujen konfliktitilanteidenkin kautta.
No tämä antaa perspektiiviä tilanteeseen. Helpompi ymmärtää, miksi toinen raivoaa. Kiitos.
Olisit sanonut sille että on se nyt yks helvetti.
No et mitään. 3-vuotiaat on aivottomia apinoita. Kyllä se siitä rauhoittuu ajan kanssa.