Mies ei haluaisikaan lasta

Olisin jättänyt tuon mitä tekisitte lopusta pois, joten ei jatkoo tälläkään kertaa.

Ihan todellinen tilanne kyseessä. Kysyin mielipidettä mitä muut tekisivät, koska en todellakaan itse tiedä. -ap

Pidä lapsi jos itse sitä toivot. Miehelle ehkä tuli nyt vain jännitys tulevaisuudesta ja elämän muutoksesta lapsen tullessa. Uskon että hän tottuu ajatukseen. Päätös on kuitenkin yhteisesti tehty jo silloin kun ehkäisy on jätetty pois. Miehellä ei ole mitään oikeutta vaatia solujaan takaisin tässä vaiheessa.

Tuossa vaiheessa on normaalia että tunteet heittelevät. En tekisi vielä mitään.

Erikoista kertoa noin aikaisessa vaiheessa läheisille. Useimmat odottelevat viikoille 12-20 kun terveen lapsen syntymä on varmempaa.

Onnittelut!

Suosittelisin myös juttelemaan omien ja miehen vanhempien kanssa tilanteesta. Toivottavasti saat heiltä tukea :)

Älä kysy!

Pakkaisin kamani ja häipyisin. Heti, sen kummemmin selittelemättä. En ymmärrä miksi haluat jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa elämääsi. Raskauden kohtalon miettisin erikseen, mutta ikinä, ikinä en jatkaisi suhdetta tuollaisen ihmisen kanssa. Ja jos joskus paljastuisi, että mieheni on tehnyt tuollaisen tempun jollekin aiemmalle naiselle, niin täysi deal breaker suhteelle. Jopa pahempi kuin aiempi pettäminen tai lyöminen. Mutta sinä ilmeisesti haluat jatkaa suhdetta niin turhapa tässä lienee järkeä puhua.

Sulla on jo vauva, aikuisvauva joka on saanut huomiosi. Nyt se ei kestä että huomio siirtyikin johonkin toiseen eli pikkuvauvaan, ja sinun vointiisi myös.

Ja mikä pahinta, hän joutuisi vielä ottamaan vastuun. Veikkaus, että mies ei myöskään ole katkaissut napanuoraa äitiinsä. Kiukuttelemalla haluaa sinulle huonon olon ja siten valtaa itselleen.

Miehesi reaktio on ihan normaali. Ota ihan rauhassa ja anna miehelle tilaa totutella ajatukseen. Itse olen äitinä elänyt läpi vastaavat tunteet. 

Vierailija kirjoitti:

Eli tilanne on siis se, että olen mieheni kanssa ollut yli kolme vuotta, suhde on vakaa ja yhdessä asutaan. Puoli vuotta sitten olemme jättäneet ehkäisyn pois, ajatuksissa oli että vauva tulee kun tulee.

Nyt sitten viikko sitten plussasin, ensin mies oli innoissaan ja sanoi haluavansa lapsen, ilmoitti jo läheisilleenkin.

Eilen alkoi puhumaan, että pahalta tuntuu, mutta ei haluaisikaan vielä lasta. Toivoo, että tekisin abortin.

Sekavat fiilikset, koska itse haluaisin lapsen. En kuitenkaan haluaisi erota miehestäni sen takia, sekä tuntuu väärältä ns pakottaa mies isäksi.

Abortti tuntuu silti hirveältä ajatukselta, etenkin kun lapsi on minulle toivottu.

Mitä tekisitte kyseissä tilanteessa?

Miehesi on käynyt lukemassa ilmastoraportteja ja haluaa pelastaa maailman.

Pidä lapsi ja ala hakea tukea läheisiltäsi jo nyt.  Melko luultavasti miehesikin vielä tottuu ajatukseen lapsen tulosta. Kertomasi perusteella tilanteessa on sellaiset merkit ilmassa, että tulisitte ehkä molemmat katumaan aborttia myöhemmin, sekä sinä että miehesi, joka nyt panikoi.

Ehkä mies panikoitui kun tajusi että vauva on oikeasti tulossa. ...

Auttaisiko jos puhuisit ja koittaisit selittää asiaa että vauva on tulosssa vasta reilu 9kk päästä? Teillä on aikaa tulla vanhemmiksi ja vauvan aika olisi vasta ensi elokuussa.  Siihen on oikeasti aika pitkä aika!

Esim. jos mies sanoo että haluaisi lapsia 1-2 vuoden päästä, mutta ei NYT, niin voisit yrittää perustella että se raskaus kestää kuitenkin kauan. 

Jos mies kuitenkin haluaa lapsia seuraavan 3 vuoden sisällä niin ei raskautta ole mielestäni nyt järkevää keskeyttää. Jos hän ei nää millään mahdollisuutta olla vanhempi seuraavaan viiteen vuoteen niin sitten miettisin yhdessä vaihtoehtoa että mitä tehdään. 

Minunkin miehellä tuli positiivisen testin kohdalla tunne "apua mitä me on menty tekemään" (ei sentään abortista puhunut) ja meidän lapsi oli lapsettomuushoitojen tulos. No kohta rauhoittui, ja paria vuotta myöhemmin jo pyyteli uuttakin vauvaa yrittämään. Nyt on hyvä isä kahdelle. Älä vielä panikoi!

Mä olen onnistunut väistämään tuon luodin. Niin pitkälle kuitenkin mentiin, että avioliitto solmittiin. Siitä nyt oli vielä "kohtalaisen" helppo pakittaa pois, kun mies hyvin pian avioitumisen jälkeen tajusi, ettei haluaisikaan olla VIELÄ naimisissa. Ehdotti jopa, että erotaan ja muutetaan erilleen, mutta jatketaan seurustelua. Vittu mikä idiootti. Onneksi ei ikinä hankittu lapsia, joku järjenjyvänen varmaan mullakin päässä ollut, että jollain tasolla tiesin, että hommassa on jotain pielessä.

Mutta jos olisin nyt sinun tilanteessasi, harkitsisin erittäin vakavasti suhteen jatkamista. Jos lapsi on sinulle tärkeä ja haluttu, silloin tietenkin ryhdyt äidiksi. Miehestä varmaan neuvoisin eroamaan, jos ei järkiinny hyvin pian. Ihminen, jolla on vaikeuksia tehdä päätöksiä, sitoutua niihin ja seistä sanojensa takana, on todella raskas elämänkumppani.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi reaktio on ihan normaali. Ota ihan rauhassa ja anna miehelle tilaa totutella ajatukseen. Itse olen äitinä elänyt läpi vastaavat tunteet. 

Kauhistuksen ja ahdistuksen tunteet ovat täysin normaaleja. Kyse onkin siitä miten näiden tunteiden kanssa toimii. Abortin vaatiminen toivotussa raskaudessa ei ole normaalia, vaan pahin mahdollinen luottamuksen pettäminen.

Tässä taas huomataan kaksi seikkaa:

Ensinnäkin, monille miehille tuntuu olevan täysin vieras ajatus, että seksin seurauksena voi tulla lapsia. Ei ymmärretä ehkäisyn tarkoitusta ja sitä, mitä seurauksia sen poisjätöllä on.

Toisekseen se, että miesten tuuliviirisyyttä ja tunteiden ja ajatusten ailahtelua tulee pitää normaalina ja että sitä pitää ymmärtää.

Jokainen aikuinen sitoutuu lapseen siinä vaiheessa, kun ehkäisy päätetään yhteistuumin jättää pois. Heilahteli ne tunteet miten hyvänsä, sen asian kanssa eletään jatkossa seuraumusten mukaan, eikä jarrutella kun taimi on jo itämässä.

Varmaan dumppaisin miehen, vaikuttaa kaikin puolin harkintakyvyttömälle: ensinnäkin haluaa vaan vedellä paljaalla, mutta ei kantaa vastuuta. Oletko varma, ettei mies olettanut jomman kumman teistä olevan lapseton ja piti siksi raskautumista epätodennäköisenä? Toisekseen, miten voit luottaa että mies kantaa vastuun lapsesta, kun kyseiseen tyyppiin ei voi näemmä luottaa. Kolmanneksi, aika ikävää huudella uutista ympäri kyliä heti plussan jälkeen, kun aina voi tulla keskenmeno ja pahimmillaan joudut tilittämään muille suru-uutista kun mies on lörppäsuu :( 

Tsemppiä raskauteen, toivottavasti kaikki menee hyvin ja pärjäät kyllä varmasti vauvan kanssa kahdestaankin!

Kiitos asiallisista vastauksista! Taidan sitten odottaa nyt hetken jos tottuisi ajatukseen, onhan tämä vasta niin alussa.

En viitsisi läheisille vielä asiasta puhua, juuri siksi että haluaisin sanoa asiasta vasta 12vk tienoilla, kun ei ole keskenmenon riski niin suuri.

Miehestä taisi osua nuo oikeaan, että tosiaan äidissään hieman kiinni vielä, sekä vähän vastuuta pelkää. Muuten todella hyvä mies, joten jättää en haluaisi.

Sekä itse ilman isää kasvaneena, haluaisin lapselleni molemmat vanhemmat.

-ap

MInun kaverille kävi samoin. Hän meni miehensä kanssa naimisiin ja ehkäisy jätettiin pois yhteisestä sopimuksesta. Kun raskaus sitten alkoikin ensimmäisestä yrityksestä, niin mies panikoi ja vaati aborttia. Kaveri ei aborttia hankkinut ja miehestä kasvoi kohtalaisen hyvä isä. Lapsiakin on tullut lisää ja esikoinen on kohta kaksikymppinen. Kaveri tosin edelleen puhuu asiasta pienessä pöhnässä tyttöjen illoissa ja sanoo, ettei pysty antamaan aborttivaatimusta miehelleen anteeksi ja jotain suhteessa meni rikki miehen vaatimuksen takia.

Naisen "lapsettomuus" onkin jokaisen miehen unelma. Voi lykkiä paljaal kaikes rauhas pallit tyhjiks, ei mitään huolta mistään rääkyvistä ja kakkaavista lapsista. Reaktio on täysin normaali. Todennäköisesti miehesi jättää sinut siinä vaiheessa kun lapsenne syntyy, siirtyy tiukempipilluisen uuden naisen kainaloon, jota voi taas lykkiä rauhassa hetken ilman että kahliutuu pilluttomaan "perhe-elämään". Toki elatusmaksut hieman tuo lisää taakkaa, mutta ainakin vapaa-ajan määrä ei hupene.