Miksi joillakin on pakkomielle pariutumisesta?

Ollaan ennemmin vaikka huonon miehen kanssa tai joka kuukausi uusi seurustelusuhde, kunhan ei vaan joudu olemaan sinkku! Siis ihan hirveetä! Mullehan nauraa lehmätkin! Mikä siinä sinkkuudessa on niin pelottavaa ja toisaalta miksi tyytyä huonoon suhteeseen vaikka yksin olisi onnellisempi? On myös näitä, joilla on uusi seurustelusuhde ennenkuin edellinen on kunnolla ehtinyt loppuakaan, kun ei kertakaikkiaan voi olla yksin. Mitä tämmöisen päässä liikkuu?