Ystävä loukkaantui, kun sanoin etten jaksa nyt tavata

Aina noin käy, jos noita sanoja käyttää. Siksi on olemassa kiertoilmaisut.

Tökerö vastaus sinulta. Ei olikikein ihmissuhdetaitoja ole, jos noin vastaa. Kohteliasta sanoa, että nyt ei ehdi, mutta viikonloppuna tai ensi viikolla olisi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Aina noin käy, jos noita sanoja käyttää. Siksi on olemassa kiertoilmaisut.

Miksi ihmeessä? Suoraan kysymykseen suora vastaus. Ehdotin että nähtäisiin myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tökerö vastaus sinulta. Ei olikikein ihmissuhdetaitoja ole, jos noin vastaa. Kohteliasta sanoa, että nyt ei ehdi, mutta viikonloppuna tai ensi viikolla olisi aikaa.

Miksi vastauksessa oli tökeröä? Kärsin jatkuvasta univelasta ja olen siitä puhunut muille.

Sana 'jaksaa' on muuttunut merkitykseltään, kun sitä käytetään nykyään merkityksessä 'viitsiä', suorastaan 'haluta'. Mitä siis sanotaan silloin kun oikeesti ei jaksa? Pitää kai selittää enemmän: "Nyt en millään jaksaisi tavata ihmisiä, kun on tää pimeä syksy, väsyttää kaiket päivät, stressaa työt, on vähän masennusta" jne. Niin ja siis tuo univelka, sehän on tosi pätevä syy. Mutta ehkei tällä ystävälläsi ole muita kavereita joiden kanssa olla, niin ymmärrettävää sekin jos pahoittaa mielensä.

Onko sinulla usein tapana tehdä tuota? Tai tapaatteko yleensäkin vain silloin, kun sinä jaksat?

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla usein tapana tehdä tuota? Tai tapaatteko yleensäkin vain silloin, kun sinä jaksat?

Miksi tapaisimme silloin, jos en jaksa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla usein tapana tehdä tuota? Tai tapaatteko yleensäkin vain silloin, kun sinä jaksat?

Miksi tapaisimme silloin, jos en jaksa?

Milloin sitten jaksat? Toimiiko ystävyytenne (?) vain sinun ehdoilla? Miltä uskot ystävästäsi tuntuvan, kun koskaan ei tiedä, kuinka kauan jaksamattomuutesi tällä kertaa kestää?

Oletko se sama, joka aloittaa vastaavia keskusteluja ystävyyden rasitteista vähän väliä?

Olet saanut jo monia vastauksia. Mitä enää jankkaat?

Jos kaveri haluaa jutella, miksei kerro asiaansa puhelimessa? On raskasta olla jonkun ainoa ystävä.

Jösses, ohiksena tulin tähän ihmettelemään ja toteanpa vaan että olen pahuksen iloinen siitä, ettei minulla ole ystäviä. Vai pitäisi sitä muka olla vielä toisten käytössä ihan koska nämä vaan haluavat, tai muuten suututaan. En ymmärrä yhtään. En todellakaan halua sitoutua yhtään kehenkään. Minulla on mies ja lapsia, mutta en ole edes heidän käytettävissään, muuta kuin silloin kun itseäni huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jösses, ohiksena tulin tähän ihmettelemään ja toteanpa vaan että olen pahuksen iloinen siitä, ettei minulla ole ystäviä. Vai pitäisi sitä muka olla vielä toisten käytössä ihan koska nämä vaan haluavat, tai muuten suututaan. En ymmärrä yhtään. En todellakaan halua sitoutua yhtään kehenkään. Minulla on mies ja lapsia, mutta en ole edes heidän käytettävissään, muuta kuin silloin kun itseäni huvittaa.

Ei todellakaan tarvi olla käytettävissä, jos ei pysty. Todelliselle ystävälle löytyy kyllä aikaa aina. Yleensä kutsuihin ja tapaamisiin vastataan kohteliaasti suostuen tai sitten pahoitellaan ja yritetään sopia toinen aika tai sovitaan että soitellaan joku päivä ja sovitaan. Tökeröä sanoa että en jaksa tai ei huvita. Tai näin minut ainakin on kasvatettu.

Eikö se ole ihan normaalia, että tapaamiset sovitaan kummankin jaksamisen mukaan. Jos jompikumpi ei jaksa - ei myöskään tavata. Paska mäihä, mutta sen enemmän jaksavan täytyy sopeutua vähemmän jaksavaan tai sitten vaan rohekasti nostaa kytkintä. Ennemmin kyllä suosittelisin hankkimaan lisää kavereita, jos täytyy loukkaantuilla siitä ettei joku kaveri jaksa. Voisi vaikka miettiä sitä, että onko se jaksamattomuus sille kaverillekaan herkkua. 

Minä en jaksa kaveriani, joka puhuu vain itsestään mitä nyt välillä piilovittuilee, olen jo perunut monta tapaamista......ei vaan usko, tämä nyt meni vähän ohi aiheen.

Mikä pakkomielle on siinä kun MINÄ tarvinnut huomiota just NYT, niin muut on ihan hulluja kun eivät toimi niinkuin MINÄ haluan. Yksin voi toimia miten vaan, mutta jos on vuorovaikutuksessa niin pitää ottaa se toinenkin huomioon.

Voitte sopia kalenterista ajan tapaamiseen. Jos kaveri suuttuu jo tuosta ja sanoo ettei ystävyydessä tarvi kunnioittaa toisen aikataulua, jo se osoittaa ettei hän ansaitse ystävyyttä.

Nämä ihmiset on energiasyöppöjä, etkä koskaan saa niin paljon kuin annat.

Voit sanoa että laittaa tekstiviestin jos on asiaa. Jos kaveri tarvii ammattiapua, hänet voi ohjata hoitoon. Mutta muuten et ole vastuussa siitä että hänellä on tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ole ihan normaalia, että tapaamiset sovitaan kummankin jaksamisen mukaan. Jos jompikumpi ei jaksa - ei myöskään tavata. Paska mäihä, mutta sen enemmän jaksavan täytyy sopeutua vähemmän jaksavaan tai sitten vaan rohekasti nostaa kytkintä. Ennemmin kyllä suosittelisin hankkimaan lisää kavereita, jos täytyy loukkaantuilla siitä ettei joku kaveri jaksa. Voisi vaikka miettiä sitä, että onko se jaksamattomuus sille kaverillekaan herkkua. 

Juuri sehän noilla on lähtökohtaisesti vinossa: ei ole kuin se yksi kaveri, miksiköhän.

Kaikenlainen ripustautuminen on typerää. Mutta kun ihmisillä on oma itsenäinen meininki, silloin kavereita löytyy. Todellinen itsenäisyys ei tarkoita niinkään ulkoisia saavutuksia, vaan sitä että on edes jonkinlainen taju, että jokainen on eri ihminen, siis kunnioitusta.

No sehän on hyvä, ei tarvitse jaksaa. Silloinkaan kun sinä jaksaisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jösses, ohiksena tulin tähän ihmettelemään ja toteanpa vaan että olen pahuksen iloinen siitä, ettei minulla ole ystäviä. Vai pitäisi sitä muka olla vielä toisten käytössä ihan koska nämä vaan haluavat, tai muuten suututaan. En ymmärrä yhtään. En todellakaan halua sitoutua yhtään kehenkään. Minulla on mies ja lapsia, mutta en ole edes heidän käytettävissään, muuta kuin silloin kun itseäni huvittaa.

Ei todellakaan tarvi olla käytettävissä, jos ei pysty. Todelliselle ystävälle löytyy kyllä aikaa aina. Yleensä kutsuihin ja tapaamisiin vastataan kohteliaasti suostuen tai sitten pahoitellaan ja yritetään sopia toinen aika tai sovitaan että soitellaan joku päivä ja sovitaan. Tökeröä sanoa että en jaksa tai ei huvita. Tai näin minut ainakin on kasvatettu.

Niin no sitä varten ehkä on ne valkoiset valheet, jota voi käyttää minimoidakseen toisen harmituksen.  Mutta en tiedä onko se sitten parempi keksimällä keksiä jotakin ja kenties myöhemmin vaikkapa jäädä kiinni valheesta.  "Ai, sä luitkin myöhään eilen tenttiin, eikö sun pitänyt mennä aikasemmin nukkumaan, kun et jaksanut nähdä." Kyllä ystävän pitäisi ymmärtää, että aina ei voi jaksaa, eikä sen tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa, kuinka hyvä ystävyys on. Nimenomaan sille hyvälle ystävälle pitäisi voida sanoa suoraan. 

Joskus kuulin hyvän neuvon siitä, että, jos ei yksinkertaisesti jaksa lähteä minnekään, vaan kaipaa esim. omaa aikaa niin voi vedota menoihin. Vaikka se "meno" sitten olisi yöpuvussa Netflixin katselua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jösses, ohiksena tulin tähän ihmettelemään ja toteanpa vaan että olen pahuksen iloinen siitä, ettei minulla ole ystäviä. Vai pitäisi sitä muka olla vielä toisten käytössä ihan koska nämä vaan haluavat, tai muuten suututaan. En ymmärrä yhtään. En todellakaan halua sitoutua yhtään kehenkään. Minulla on mies ja lapsia, mutta en ole edes heidän käytettävissään, muuta kuin silloin kun itseäni huvittaa.

Ei todellakaan tarvi olla käytettävissä, jos ei pysty. Todelliselle ystävälle löytyy kyllä aikaa aina. Yleensä kutsuihin ja tapaamisiin vastataan kohteliaasti suostuen tai sitten pahoitellaan ja yritetään sopia toinen aika tai sovitaan että soitellaan joku päivä ja sovitaan. Tökeröä sanoa että en jaksa tai ei huvita. Tai näin minut ainakin on kasvatettu.

Todelliselle ystävälle löytyy aina aikaa? Huoh, kuulostaa pelottavalle.