Paniikkihäiriö ja liikunta. Kohtalontovereita?

Täällä toinen jolla sama ongelma! En tiedä mikä ratkaisuksi ongelmaan..

Mä käyn vaan pitkillä metsälenkeillä.

Olisiko joku puutos? Jodi, kalium, rauta, magnesium?

Nostan

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisiko joku puutos? Jodi, kalium, rauta, magnesium?

Hemoglobiini just katottu, magnesiumia otan purkista. Muista en sitten olekaan varma!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen jolla sama ongelma! En tiedä mikä ratkaisuksi ongelmaan..

Liikutko ollenkaan vai koskeeko vain rankempaa liikuntaa? Tykkäsin tosi paljon erilaisista tanssitunneista ja olen harmissani etten kykene enää käymään. Kävelykin onnistuu varmaan vain siksi kun tiedän että saan heitettyä takin pois päältä jos tulee kuuma.

Ap

Kilpirauhanen? Minulla oli liikatoiminta, kun sydän hakkasi ja hiki virtasi ja voimat loppuilivat. 

Hemoglobiini ei kerro rautatilanteesta. Hyvälläkin hemoglobiinilla voi olla raudat loppu. 

Lisään, että myös paniikkituntemukset kuuluivat kilpirauhasen liikatoimintaan, koska hermosto oli koko ajan ylivirittynyt.

Saako liikatoiminnan selville pelkällä TSH-arvolla? Mulle lääkäri väitti, että jos se on normaali niin sillon ei oo liikatoimintaakaan. Mulla siis katsottu TSH kun epäilin liikatoimintaa itselläni, mutta kun se oli ok niin niitä muita ei katottu...

Mutta siis aloittajalle, mulla täysin samanlainen tilanne oli. Kävin aiemmin säännöllisesti ryhmäliikunnassa ja spinnissä, mutta paniikkikohtausten tultua kuvioihin koin ensinnäkin hemmetin epämiellyttäviksi ne ryhmäliikuntatunnit, kun meinasin saada sen paniikin jo pelkästään sinne menemällä, ja tosiaan hikoilu lisäsi vaan sitä tunnetta. Tein sitten tosi iisisti, ettei tullu liian hiki. Spinnissäkin poljin tosi paljon kevyemmin kuin normaalisti......en kanssa vaan tykänny enää hikoilla, kun tuntui et se pahentaa sitä paniikkia. Nykyään paniikki on jo aika hyvin väistynyt, mut olen siirtynyt enempi tanssiin ja kuntosaliin muista syistä.

Rankka liikunta ei sovi kaikille paniikkihäiriöisillekään.

Eipä siinä sen kummempaa.

Kilpirauhaset katsottu. Myös sydän tutkittu. Mikään somaattinen syy sinänsä ei vaikuta selittävän tätä ongelmaa. Paniikkikohtaukseni oireet ovat hyvin klassiset: sydän tykyttää, kuuma, vatsaa kouristaa ja olen varma, että kuolen siihen paikkaan. Alkaa ja loppuu äkisti. Riittääköhän pelkkä kävely ja uinti kohtalaisen kunnon ylläpitämiseen? Tiedän, että kuntoni oli aiemmin hyvä, eikä leposykekään ole vielä noussut, mutta pelkään, että kuntoni romahtaa...

Ap

Metsä auttaa mulla. Haluan myös juosta sen henkisen tunteen fyysiseksi. Olen ilmeisesti poikkeus.

Multa löytyi vastaavassa tilanteessa aortasta endometrioosia. Ei ihme, että vähän nahisti.

Vierailija kirjoitti:

Multa löytyi vastaavassa tilanteessa aortasta endometrioosia. Ei ihme, että vähän nahisti.

Mulla on endometrioosi. Olisi pitänyt aluksi mainita että kärsin myös pakko-oireisesta ajattelusta nimenomaan sairauksiin liittyen. Tässäpä ajateltavaa yöksi:D no, toivottavasti olisi kesällä näkynyt ultrassa, jos sydämeen asti olisi levinnyt.

Ap

Minä taas en pysty lähtemään kävelylenkille ollenkaan. Jonkun kanssa kävely on vähän helpompaa, mutta yksin alkaa panikoimaan kun kävelee riittävän kauan kotoa/autolta. Vaiva on ollut parikymppisestä asti, joskus vaivaa enemmän ja joskus vähemmän. Hiki liikuntaa ja sykkeen nousua en varsinaisesti kammoa, mutta haluaisin harrastaa jotain rauhallistakin liikuntaa ja nauttia luonnosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en pysty lähtemään kävelylenkille ollenkaan. Jonkun kanssa kävely on vähän helpompaa, mutta yksin alkaa panikoimaan kun kävelee riittävän kauan kotoa/autolta. Vaiva on ollut parikymppisestä asti, joskus vaivaa enemmän ja joskus vähemmän. Hiki liikuntaa ja sykkeen nousua en varsinaisesti kammoa, mutta haluaisin harrastaa jotain rauhallistakin liikuntaa ja nauttia luonnosta.

Ymmärrän! Toivottavasti on joku, jonka kanssa voit käydä. Minustakin mukavampaa käydä jonkun toisen kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa löytyi vastaavassa tilanteessa aortasta endometrioosia. Ei ihme, että vähän nahisti.

Mulla on endometrioosi. Olisi pitänyt aluksi mainita että kärsin myös pakko-oireisesta ajattelusta nimenomaan sairauksiin liittyen. Tässäpä ajateltavaa yöksi:D no, toivottavasti olisi kesällä näkynyt ultrassa, jos sydämeen asti olisi levinnyt.

Ap

Ei minulta sitä kontrollikäynnissä havaittu vaan muissa asioissa tt-kuvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa löytyi vastaavassa tilanteessa aortasta endometrioosia. Ei ihme, että vähän nahisti.

Mulla on endometrioosi. Olisi pitänyt aluksi mainita että kärsin myös pakko-oireisesta ajattelusta nimenomaan sairauksiin liittyen. Tässäpä ajateltavaa yöksi:D no, toivottavasti olisi kesällä näkynyt ultrassa, jos sydämeen asti olisi levinnyt.

Ap

Ei minulta sitä kontrollikäynnissä havaittu vaan muissa asioissa tt-kuvassa.

Sydämen ultrassa katsotaan myös isot valtimot. Mutta kiva kun jatkoit pelottelua!

Ap

Minulla kova liikunta ei aiheuta paniikkikohtausta. Sitävastoin jos olen kaukana kotoa yksin jossain niin voin saada eli on tavallaan psyykkistä. Tai tuo on pikku hiljaa paranemaan päin. Jossain pyörälenkillä on voinut tulla pelottava ajatus (liittyy esim. edelliseen paniikkikohtaukseen lähellä samaa paikkaa tai saman tapaisessa paikassa). Syke alkaa tuosta pelosta pikku hiljaa nousta, ja jossain vaiheessa saatan hätääntyä kun huomaan ettei kukaan ole lähellä auttamassa ja olen kaukana kotoa. Lopulta syke laukkaa maksimissa ja olen täysin levoton. Tuo menee kuitenkin aika nopeasti ohi, mutta myöhemmin voi tulla ahdistusta. Tätä ollut eka kerran noin 2,5v sitten, mutta mielestäni saman tyylisiä on ollut kymmeniä vuosia aiemmin enkä silloin ole tiedostanut mitä ne ovat ja siksi päässyt tilanteesta ohi. Tuolloin 2,5v tuo paniikki kohtaus vaan tuli ensimmäisen kerran kunnolla päälle koska pelkäsin kaikenlaista.

Olen kuitenkin saanut itseäni psyykattua kyseisissä tilanteissa ja yritän liikkua epämukavuus alueen rajoilla että voittaisin omat pelot osittain myös onnistuen. Ajattelen myös että jos saan niin olen aina ennenkin selvinnyt niistä. Pystyn siksi esim. metsässä yksin liikkumaan varsinkin tutuissa metsissä. Uudessa metsässä pitää jonkin verran totutella. Oikeasti tykkään liikkua metsässä, mutta jotkut paniikki kohtaukset tulleet siellä. Mietippä miltä tuntuu saada paniikki kohtaus yksin metsässä kun sydän hakkaa maksimia, levoton olo, eikä kukaan ole auttamassa lähellä.

Up 💓