Lue keskustelun säännöt.
Onko pomojen ja johtajien vaikea hyväksyä varakkaampia/parempaa elämää eläviä alaisia?
04.11.2018 |
Ollaanko Suomessa jotenkin niin vanhanaikaisia, että esimiesten ja johtajien pitäisi olla fiksumpia, varakkaampia, elää varakkaampaa elämää kuin omien alaisten? Eikö haluta sietää, hyväksyä että alemmalla portaalla voi olla enemmän varallisuutta tai fiksumpia ajatuksia?
Olen viime aikoina huomannut, että täytyy pitää piilossa, jos itse elää varakkaampaa ja sellaista vapaa-aikaa, joka vie varallisuutta, jos se on sama taso tai parempi kuin omilla esimiehillä/johtajilla. Samoin omat fiksut ajatukset pitäisi pitää piilossa. Tämä toistuu noiden 50-60-vuotiaiden erityisesti johtajien keskuudessa, että heidän pitäisi olla fiksumpia ja heidän elämänsä jotenkin hienompaa.
Onko ihminen perusluonteeltaan tosiaan sellainen että ylempäällä portaalla asioiden pitäisi olla paremmin/elämän jotenkin hienompaa kuin muilla?
Kommentit (59)
Et varmaan ole ollu työelämässä viimeiseen 30 vuoteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä esimies omaisuutesi tietäisi?
Ei omaisuus vaan elämäntyyli. Jos itsellä on varaa ostella ja esim. matkustella perheen kanssa kalliisti, niin tuntuu että siitä ei saisi puhua.
Olen työelämässä mutta näiden itseä huomattavasti vanhempien pomojen korostus siitä, että he käyvät blineillä tai matkustelevat kalliisti vaan ihmetyttää. Jos itse puhut omasta elämästäsi ja kerrot asioista joista tietää että niihin tarvitaan rahaa, niin tuntuu, että nämä vanhat johtajat ovat sitä mieltä että vain heillä pitäisi olla vähän parempaa elämää. Eli parempi pitää suu supussa. Ja en todellakaan usein puhukaan, mutta jos puhuu niin huomaa että olisi ollut parempi puhumatta.
Ei kukaan tietenkään mistään varallisuudesta/omaisuudesta puhu eikä sitä keneltäkään tiedä. Sehän ei näy ulospäin. Ei nykyään yhtään mistään.
Mutta vaikka perheen matka Australiaan tms. johon pomolla ei välttämättä ole varallisuutta.
Itse koen että nuo vanhat johtajat elävät jossain luokkayhteiskunnassa jossa alamaisilla pitäisi olla vähemmän kaikkea (älyä, varallisuutta, mitä vain mikä ylittää heidät). Mutta hyvä jos muilla ei tällaisia kokemuksia.
ap
Juu, olen huomannut saman asian, sekä miehistä että naisista. Varsinkin kalliit matkat aiheuttavat ärsytystä. En niitä itse tuo esille, mutta en nyt valehtelemaankaan ala, jos kysyvät.
En näe, miten se johtaja tietäisi alaisensa varallisuudesta ja "hienommasta elämästä" ellei sitä tuo itse jatkuvasti esille, ja rehenteliästä nyt ei pidä kukaan...
Varmaan on niitäkin jotka kuvittelevat olevansa vähän parempia ihmisiä mutta siinäpä kuvittelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ap varallisuutesi tulee? Hyvä palkkako? Miehen hyvä palkka? Sinun tai miehesi perintö? Vai kulutusluotot?
Oletko pyytämässä ylimääräisiä lomia matkoihin. Yksityisellä puolella kun lomia ei ole kuin 5 viikon pätkää vuodessa.
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No jos ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta; eihän kukaan sinua ole sinne pakottamassa! Eikä se ollut tässä mitenkään se pointti, vaan se että tietyn sukupolven ihmiselle ei tullut mieleenkään että nuorikin ihminen olisi tuollaisessa ravintolassa voinut käydä.
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Sulla täytyy kyllä silloin olla yli 80-vuotias esimies. Itse olen 54 ja tuntuu kuin nämä jutut olisivat jostain 70- luvulta. Kyllä me ihan keskituloiset syödään missä huvittaa ja toisaalta veljeni, joka on johtajana pk- yrityksessä, käy toisten esimiesten kanssa vaikkapa pizzalla. Eikä matkustaminen nykyään ole mikään erikoinen juttu. Moni säästää pienistäkin tuloista eksoottiseen matkaan. Luulen, että matkoissa on kyse ajasta, ei rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Kiitos, että jaoit rahvaalle tämänkin tiedon.
Itse en matkustele kovin kalliisti ja ajelen peruskauppakassilla, mutta pääomatuloni ovat isommat kuin esimiehen palkka. Jos hän olettaa jonkun kaukomatkan tekevän minut kateelliseksi, aavistuksen on väärässä. Lentäminen on niin puuduttavaa, että lomailen mielummin jossain lähempänä, laatukohteessa Espanjassa tai Italiassa vaikkapa. Jos se taas ei aiheuta muissa kateutta, sehän on vain positiivinen lisäbonus, vaikka ei sillä mitään väliä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No ei se nyt itsellenikään ole mikään edes jokavuotinen tapahtuma, mutta sen verran voin kertoa, että ne mikroskooppiset annokset on todella tarpeen kun syö menun. Jos haluat syödä seitsemän eri annosta, viinit ja jälkiruuan, niin olet silti täynnä kuin turusen pyssy. Seitsemän pihviä ja 300g perunamuusia ei oikein toimisi.
Kiitos, että jaoit rahvaalle tämänkin tiedon.
No ihan olen rahvasta itsekin :D tätä juuri tarkoitin, ihmeellistä mystifiointia RUUASTA jota saa RAHALLA. Ainut vaikeus on kerätä se raha siihen ruokaan, mutta jos haluaa niin luulisi vuodessa saavan vaikka 150 e kasaan. Sitten ei tarvitse muuta kuin kävellä sisään ja odottaa palvelua rahaa vastaan.
Homma toimii samoin kuin nakkikioskilla. Sinä olet asiakas ja rahalla saat palvelun. Olit ryysyläinen tai kuningas.
Millaisia ovat nämä fiksut ajatukset ja miten sitä varallisuutta esiin tuo? Tuskin viisikymppiset on kovin eri sukupolvea kuin nuoremmat.
Kerskailu toki ottaa aivoon ketä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman esimieheni muistan todenneen, että meistä kukaan ei ole varmasti käynyt eräässä ravintolassa, johon oli meitä viemässä työpaikan juhliin, "paitsi ehkä Leena kun sillä on sellainen mies". Se oli musta jotenkin jopa hellyyttävä ajatus, ja itse koen lähinnä sen joksikin sukupolvieroksi. Hän on äitini ikäinen ihminen, jolle hienot ravintolat lienee jotain mystistä johon on päästy käsiksi vasta iän ja varallisuuden myötä.
Oma sukupolveni on elämyssukupolvea ja maailma on menty ympäri ja michelin-ravintolat koluttu jo ihan tavallisista rahoista, ne on vaan allokoitu eri tavalla.
Taidat sinäkin elää jonkinlaisessa kuplassa... kaikkia ei kiinnosta maksaa michelin ravintoloiden mikroskooppisen kokoisista annoksista satoja euroja...
No jos ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta; eihän kukaan sinua ole sinne pakottamassa! Eikä se ollut tässä mitenkään se pointti, vaan se että tietyn sukupolven ihmiselle ei tullut mieleenkään että nuorikin ihminen olisi tuollaisessa ravintolassa voinut käydä.
Pointtini on lähinnä se, että toisen elämän paremmuuden arviointi sillä minkä verran hän kuluttaa rahaa... menee lähinnä metsään.
Jos siihen tyyliin lähtee, niin jossain vaiheessa monelta on rahat todella loppu.
Kuuntelen töissä lähinnä hämmentyneenä valitusta, kun rahat on aina loppu. Pariskunnat, joissa molemmissa puolisot hyväpalkkaisissa akateemisissa töissä. Mutta.... matkustelevat todella paljon ja jauas, lapsilla kalliit harrastukset, joita maksetaan myös aikuisille lapsille. Lapsilla autot, jpiden kulut maksetaan... ja aikuiset valittavat palkan pienuutta. Samsta palkasta oikeasti riittää helposti säästöön ja sijoituksiin, jos niin haluaa.
Matkat, ravintolat ja luksustuotteet eivät mun mielestä ole vaurauden merkki. Ne kertovat lähinnä kulutustottumuksista ja tarpeesta elää nykyisten keskiluokkaisten trendien mukaisesti. Jokaisella on syynsä tottumuksia. Eri ikäpolvilla on kyllä erilainen näkemys varallisuuden järkevistä käyttötavoista. Varmaan jossain pienillä paikkakunnilla voi olla tuollaista, että naapurin matkat ja autot kiinnostavat enemmän kuin omat.
Minkä ikäinen ap oikein on? Jostain syystä kuulostat äärettömän lapselliselta.
Millä alalla työskentelet?
Varakkaampaa = parempaa?
Minulla on työntekijöitä, jotka ajelevat isoilla uusilla Mersuilla ja kiertävät maapalloa jos mihin kolkkaan vapaa-aikanaan. Varmasti heillä on perheenä huomattavastikin enemmän varallisuutta kuin minulla.
Itse en välitä matkustelusta (olen joskus työni puolesta joutunut matkustamaan riittävästi), enkä muutenkaan ole sosiaalisen statuksen perään. Arvostan arjen hiljaisuutta ja vapautta.
Joten vastaus ap:n kysymykseen: Ei ole vaikea hyväksyä. Kukin tyylillään.
t. Pomo 45 v.
Saattaa sellaista jonkun verran olla.