Iltalehden juttu Aarre herran yksinäisyydestä..

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/66e46734-2d75-4fe0-a2b0-e0360feb1d26_u…

Juttua kommentoidaan ja hänen lapsiaan arvostellaan. Tätä tapausta en tiedä ja tunne. Mutta toivoisin, että ihmiset joskus miettisivät ennen jälkeläisten haukkumista, että asioilla on monenlaisia taustoja. Yksinäinen vanhus kertoo vain sen oman näkökulman asioihin.

Minä en käy äitiäni katsomassa. Eikä käy kukaan mukaan. Yksin on ja saa minun puolesta olla. Niin makaa kuin petaa. Kaiken lapsuuden ja nuoruuden silmittömän väkivallan ja haukkumisten, alkoholinhuuruisten viikonloppujen jälkeen en piittaa enkä anteeksi anna. Kuuntelin kuinka minun ei olisi pitänyt syntyäkään, kuinka olen kauhea, milloin hakattiin vyöllä tai nyrkillä, mikä vain riitti sytyttämään raivon. Nyt sitten kerätään sääliä ihmisiltä, kuinka on yksin ja ei saa lapsenlapsia edes kylään.

Eläkää elämä niin kauniisti ja toisia huomioivasti, ettei vanhana tarvitse olla yksin. Kun annat, niin varmasti saat arvoa ja kunnioitusta takaisin.