Lue keskustelun säännöt.
Tv- lupatarkastaja muisteloita
02.11.2018 |
Lapset naureskelivat tuossa kun kerroin että ennen piti olla tv-lupa että sai " ihan luvalla" kotona sitä töllötellä.
Eivät käsittäneet alkuunkaan miten semmoinen on ollut mahdollista vaatia edes.
Muistan kun olin nuori likka ja tarkastaja tuli ovelle. Vaikka asuinkin jo omillani niin näytin hyvin lapselta vielä, ja tarkasta kysyi ovatko vanhempani kotona? Siihen toki vastasin että eivät ole enkä tiedä milloin tulevat.
Eiväthän he minun kotonani asuneet mutta enpä nähnyt sitä velvollisuudekseni kertoa, sakkohan/ korotettu maksu siitä olisi tullut kun ei sitä lupaa ollut silloin.
Kommentit (80)
Armeijan jälkeen 2006 tv-lupatarkastaja kävi kolme kertaa viiden päivän aikana meidän oven takana. Hiippailin ihan ninjana aina kyttäämään sitä ovisilmästä ja kolmannella kerralla kun olin ovisilmällä taas pidättelemässä naurua, niin eiköhän kissa napannut miehen otteen villasukastani ja metelöin huolella. Jatkoin kyttäämistä ja ukko oli korva kiinni ovessa ja koputteli vielä muutaman kerran ennen kuin lähti. Oli veikeää aikaa, kun ei voinut avata kenellekään ovea noin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli pieni yksiö 90-luvun lopulla ja mä olin tosi vähän itse paikalla, eli opiskelin ja illat tein töitä jne.
Annoin sitten ystävälle luvan olla siellä pienen poikansa kanssa muutamana iltana kuukaudessa. Heillä oli ero menossa puolison kanssa ja ystävällä ei ollut vielä kunnollista omaa asuntoa. Katsoivat telkkaria (jääkiekko pauhaa täysillä) ja tuli lupatarkastaja ja pikkupoika meni avaamaan oven. Mulle tuli se maksu siitä. Mä tein oikaisuvaatimuksen ja se meni läpi! Kirjoitin siihen, että tarkastajien tullessa en itse ollut paikalla ja ystävä on kantanut sinne oman telkkarinsa. Minua ei voi syyttää salakatselusta. Lupatarkastaja myönsi, että onhan se niin, eivät minua itseä saaneet kiinni mistään. Oli opiskelijabudjettiin helpotus ettei tarvinnut maksaa. Se oli muistaakseni 450 mk. Nyt kuulostaa pieneltä, mutta oli se tuolloin iso raha.
Nyt voi kertoa kun rikos vanhentunut :D.
Vanhemmat painotti aina, että telkkarin äänet pitää olla sen verran hiljasella, että eteisestä asti ei kuule. Jos ovikello soi, piti telkkari laittaa kiinni ja olla aivan hiljaa ja liikkumatta. Jos ovikello soi kun olin yksin kotona niin ovea ei saanut avata, ei siksi että siellä olisi voinut olla joku namusetä vaan siksi, että siellä olisi voinut olla tv-lupatarkastaja 😂 Oltiin kyllä tosi köyhiä, tv ostettu kirpparilta ja sakko olisi vienyt viimeisetkin ruoat pöydästä. Kun telkkari meni rikki niin uuteen ei ollut varaa kahteen vuoteen. Muistan vieläkin sen tunteen kun olin ollut ihan uutispimennossa pari vuotta (olin siis n. 10v. niihin aikoihin) ja kun uusi telkkari vihdoin kytkettiin seinään, tuntui maailmanmeno ihan utopistiselta ja ahdistavalta kun oli elellyt siinä omassa ”kuplassa” turvassa maailman kauheuksilta.
Onpas täällä moraalitonta porukkaa! Itse maksoin aina tv-luvan. Onneksi se otetaan nykyisin suoraan verona
joten kukaan ei pääse siitä luistamaan!
Vierailija kirjoitti:
Hahhah...oli suorastaan kansalaisvelvollisuus pakoilla tv-lupatarkastajaa.
Ovikellon soidessa, telkkari äkkiä piilotettiin kaappiin/saunan lauteiden alle/ ties mihin jemmaan ja pöytäliinaa ja kukkamaljakkoa äkkiä tilalle.
Suurin osa ei avannu ovea, luurasi sälekaihtimien välistä kun lupatarkastaja kiersi taloa ja tutki onko ketään kotona.
Ei uskoisi, että tästäkään ei ole aikaa kun pari-kolkyt vuotta. Suomi oli silloin kun joku kommunistivaltio.
Ei siitä ole kuin viisi vuotta, yle-vero tuli voimaan 2013.
Itse en koskaan hankkinut tv-lupaa, tosin ei minulla pitkään ollut edes telkkaria. Ostin todella vanhan tv:n yli kaksikymppisenä opiskelijana ja se toimi moitteettomasti siihen asti kunnes luovuin telkkarista kun analogiset lähetykset loppuivat. Totesin että tarjonnan laatu on sellaista ettei kannata ostaa uutta tv:tä ja digiboksia.
Kerran kämppis, joka ei ollut kotona, jäi kiinni kun avasin tarkastajalle oven, itse näytin että minulla ei ole telkkaria, mutta kämppiksen huoneeseen meni tv-johto. Sen jälkeen lakkasin avaamasta ovea tuntemattomille ovikellon soittajille.
Kerran ajattelin että tällä kertaa avaan ja harjoittelen jämäkkyyttä. Niitähän ei ollut edes pakko päästää sisään. Mutta siellä olikin poliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tarkastajaahan ei tarvinnut sisälle päästää. Kaverille oli tullut ja noin tunnin olivat asiasta ovella vääntäneet. Kaveri sanoi ettei televisiota ole. Tarkastaja olisi tietty halunnut asian tarkistaa, mutta ei onnistunut.
Muistatteko muuten, että ainakin 80-luvulla oli vielä mustavalkoiselle telkalle oma lupa, joka oli edullisempi kuin väri-tv:n lupa.
Eikö jossain vaiheessa ollut niin, että ainoastaan väri-TV vaati luvan?
Vierailija kirjoitti:
Hahhah...oli suorastaan kansalaisvelvollisuus pakoilla tv-lupatarkastajaa.
Ovikellon soidessa, telkkari äkkiä piilotettiin kaappiin/saunan lauteiden alle/ ties mihin jemmaan ja pöytäliinaa ja kukkamaljakkoa äkkiä tilalle.
Suurin osa ei avannu ovea, luurasi sälekaihtimien välistä kun lupatarkastaja kiersi taloa ja tutki onko ketään kotona.
Ei uskoisi, että tästäkään ei ole aikaa kun pari-kolkyt vuotta. Suomi oli silloin kun joku kommunistivaltio.
Suomihan oli tuolloin de facto Neuvostoliiton satelliittivaltio. Tosin nykyäänkin tuntuu, että Suomi on viimeinen Neuvostotasavalta kaikkine valtavine byrokratioineen ja typerine sääntöineen ja kieltoineen, myös ihmisiä kytätään entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heh, joskus ennen milleniumia darra-aamuna soi ovikello ja eikös siellä tojpttanut tuo kuuluisa Hahmo. Mamma (nyk..) vetäs oven kiinni ja mesos vaan notta ei osteta mtn. Sen jälkeen vähän naurettiin ja .........
Lasku tuli myöh mut ei maksettu ..eikä sitä kukaa koskaa perinykkään.
Kiitos maksaneille, sori.
Ei typeriä maksuja pidäkään maksaa, eikä typeriä sääntöjä noudattaa. Omaa järkeä saa käyttää edelleenkin, vaikka valtio ei siitä pidäkään.
Vierailija kirjoitti:
Pahkasika -lehdessä oli erinomaisen hyviä vinkkejä kuinka voi huijata lupatarkastajaa luulemaan että asunnossa olisi jossain TV piilotettuna vaikka todellisuudessa TV:tä ei ole.
Mm. sinertävän välkehtivää valoa ikkunaruutuihin ja olohuoneen seinätapetissa TV:n kokoinen jälki TV-pöydän yläpuolella.
TV - lähetysten ääniä nauhoitettuna jne.
Minulla taitaa olla tuo Pahkasika. Nykyään tulee usein sellaisia uutisia, jotka voisivat olla Pahkasiasta, niin absurdeja tapauksia ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä moraalitonta porukkaa! Itse maksoin aina tv-luvan. Onneksi se otetaan nykyisin suoraan verona
joten kukaan ei pääse siitä luistamaan!
Tämän täytyy olla vitsi. Tosin tiedän, että tässä maassa on valtavasti lampaita, jotka mukisematta maksavat järjettömämmätkin maksut ja verot. Niinhän kunnon neuvostokansalainen toimiikin, aivopesu on mennyt perille.
Jäin 5-vuotiaana pieneksi hetkeksi yksin kotiin, en muista syytä mutta ei ollut kyse pitkästä ajasta. Ohje oli tietty, ettei saa avata ovea kellekään. Tällä välillä kuitenkin tv-lupatarkastajat tulivat oven taakse ja minä huhuilin postiluukusta, että "Kuka siellä!" Päästin ne sisään, tietenkin, kun kuulostivat tärkeiltä. Mitähän ne ajatteli kun 5v siellä yksin kotona kökki.. ja onneksi tosiaan olivat ihan tarkastajia, eikä jotain roistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hyvin tarkkaan sääntöjä noudattava, mutta asuinkumppanini taas ei. Jos voi olla maksamatta, niin sitten ollaan, hänen mielestään. Mielessäni suunnitelin, että mihin tyrkkään sen telkkarin, jos ovikello soisi ja oven takana seisoisi tarkastaja. Pokkani ei olisi pitänyt, vaan olisin päästänyt tarkastajan sisälle. Tosin en silloin edes tiennyt, ettei tarvitse päästää. Haukkumiset olisivat tulleet sitten rahanmenosta takuulla. Ikinä se tarkastaja ei ainakaan silloin ollut soittelemassa, kun olin kotona.
Sitten kun pääsin riskejä ottavasta tyypistä eroon, maksoin luvan ja huokaisin. Ei tarvinnut enää jännittää.
Lapsuudenkodissani, köyhässä työläiskodissa, lupa oli aina Raamatun välissä. Muuten sitä kirjaa ei kyllä avattu, mutta aina uusi maksettu (takuulla) lupa laitettiin sinne, ja koko perhe tiesi, mistä sen löytää. (53 vielä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha! Hankittiin ovisilmä jokaisen asunnon oveen missä sitä ei ollut, kenellekään ei avattu. lupatarkastaja kolkutteli viimeisimmässä asuinpaikassa postiluukkuun ja soitti puhelinluetteloiden aikaan puhelimella ja kysyi onko TV- lupa voimassa. Haha, kerroin ettei ole kun kuulun tiettyyn uskonnolliseen yhteisöön, joka ei hyväksy TV- vastaanottimia. naulakkoon oli varattu pinkka uskonnollisten yhteisöjen jättämiä esitteitä TV- lupatarkastaja varten, jos ns. avaa oven vahingossa.. käry ei käynyt koskaan.
V....u ovea ei tarvitse tänä päivänäkään avata tuntemattomille ja sitä en tee. Terve vaan kusipääyrittäjät! Saattehan te yrittää ja haukkua ovella XDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
V....u ovea ei tarvitse tänä päivänäkään avata tuntemattomille ja sitä en tee. Terve vaan kusipääyrittäjät! Saattehan te yrittää ja haukkua ovella XDDDDDDD
Niin! Terveisiä sille joka yrittää kuiskata/ huutaa ovella ’ poliisi’. Haista huilu! En ole kotona koskaan!
Meillä oli lappu ovessa, jossa luki: älä soita ovi kelloa, vauva nukkuu. Ei meillä kyllä vauvaa ollut 😂
Meillä oli opiskelija-asunnossa hyvinkin pieni televisio, tuumakokoa en enää muista, mutta samaa kokoluokkaa silloisten matkatelevisioiden kanssa. Asunnosta oli myös kulku ulkovarastoon sisäkautta (outo läpikulkumalli). Ulkovarastossa oli iso muovinen laatikko ja paksu huopa. Jos lupatarkastaja pamahti paikalle, telkkari suorastaan kiiti laatikkoon ja peiteltiin sinne huovan alle. Eihän meillä, köyhillä ja kipeillä opiskelijoilla nyt sentään näköradiota ole... Päreen valossa luetaan Eino Leinon koottuja runoja illan viihteeksi...
Vierailija kirjoitti:
Teekkarikylässä toimi valvonta. Newsseissä oli varoitus: "kylässä nähty luoatarkastajia"
Ensimmäinen asukas saattoi ovella käydessään huutaa:"Ai kuka olet? Ai TV-LUPATARKASTAJA!"
Solun televisio oli aina jonkun muun.
Kerran oli lähellä, kun kuulin naapurin ovikellon soivan ja oven avaamisen jälkeen kommentin "ja tv-lupaa"
Telkku äkkiä kiinni ja videoiden kanssa kaappiin ja paniikki lasissa odottamaan oman ovikellon soimista. No eihän se sitten edes soittanut, että hukkaan meni hyvä paniikki.
Miksi sä sinne kaappiin menit? Ja videot mukana? :'D
Asuin vuonna 2000 yksin ja mulla ei ollut telkkaria. Tarkastaja tuli ovelle (miten se muuten olikin aina niin jännittävää) ja sanoin, että ei ole telkkaria. Tunsin itseni suorastaan huijariksi, vaikka en edes ollut :D Tarkastaja pyysi päästä katsomaan ja päästin hänet sisälle. Joutui toteamaan, että tytöllä ei oikeasti taida olla telkkaria. Toivotteli päivänjatkot eikä sen jälkeen enää tullut.
Nyt kun miettii niin on tuokin toiminta saattanut aiheuttaa aika paljon ahdistusta ja pelkoa erityisesti niille lapsille, jotka ovat vannotettu olemaan kertomatta telkkarista.