Te jotka tiuskitte ja olette töykeitä kilteiltä vaikuttavia ihmisiä kohtaan niin SELITTÄKÄÄ MULLE mitä tyydytystä siitä saatte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo samaa olen miettinyt. Esim. töissä jos ystävällisesti kysyt mielipidettä johonkin asiaan niin vastaus tiuskaistaan ja katsotaan siihen malliin että v*ttuako kyselet. Vaikka joku asia olisi itselle selvä homma niin ihmetyttää kyllä, että miksei silti voi olla asiallinen. Jokainen on satavarmasti joskus sellaisessa tilanteessa, että haluaa neuvoja johonkin asiaan niin haluaisiko nämä tiuskijat itse samanlaista kohtelua mitä muille antavat. Epäilen.

no niinpä. Ajatteleeko nää ihmiset ollenkaan et se jolle ne tiuskii saattaa itkeä salaa pahaa oloa pois. Siinä ne on ainakin onnistunut. Siirtämään paskan tunteensa toiseen

Kyllä! Ja vaikka kuinka pitäisi antaa tuollaisen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin kun sitä tapahtuu ihan jatkuvasti niin pakosti sitä alkaa miettimään, että mikä hitto on itsessä vikana kun saa tuollaista kohtelua.

Tuollainen pohdinta on huonon itsetunnon merkki.

Onko hyvän itsetunnon merkki sitten toisten vähättely ja veetuilu, niskojen nakkelu ja arvostelu, tiuskiminen normaalikysymyksiin ja itsensä ylentäminen.

T. Lattialuuttu, vaikka sitä osaa en ole valinnut

Olen miettinyt täysin samaa. Mulla tälläkin hetkellä tällainen ”päivän piristys” työkaverina.

Niin negatiivinen, kaikkitietävä, ilkeä ja äänekäs! Ihan sama mistä asiasta joku puhuu, niin Neiti Päivänsäde työntää lusikkansa soppaan.

Joku kertoo olevansa raskaana. Muut työtoverit: ”Onneksi olkoon! Ihana juttu!”. Neiti PS: ”Siis mä en ikinä vois hommata lapsia ton ikäsenä. Miten paljon ne paskoo ja puklailee, hyi v*ttu!”

Joku kertoo ostaneensa omakotitalon, niin eiköhän tää yksi ole aukomassa päätään ”Miks v*tussa te sinne muutatte, mua ei sais omakotitaloon kirveelläkään. Kauheesti työtä ja kaikkea paskaa! Että ”onneks olkoon” vaan!!!”.

Jne. Saattaa myös kiven kovaa väittää, että sininen+punainen = oranssi, vaikka kaikki muut sanoisivat että herran jumala, se on violetti! Ja tämä neiti vänkää niin kauan vastaan, kunnes näkee mustaa valkoisella. Ja sen jälkeen mutisee jotain ”no niiin eiku oisinhan mä sen siis tiennyt, mutta kun eilen kompastuin lenkillä niin jotenkin en nyt sit muistanut tota violettia”.

Keksitty esimerkki, mutta vänkää itsestään selvyyksistäkin vastaan ja kun on väärässä, niin ei voi myöntää sitä, vaan keksii jotain uskomatonta selitystä!

Heh, varmaan puskee tästä mun tekstistä läpi, että olen hieman kypsä hänen juttuihinsa.

Erittäin hyvä kysymys. Itse siedän tätä tiuskimista töissä joka päivä. Onneksi olen vuosien saatossa kasvattanut niin paksun teflonkuoren, ettei mikään enää oikeasti mene läpi tai jää edes pinnalle kirvelemään. Mitä inhottavammin mua kohdellaan sitä ystävällisemmin käyttäydyn itse. Se vie aika tehokkaasti terän ilkeily-yrityksiltä kyllä, kun hymyilee ja käyttäytyy mahdollisimman kauniisti k***päätä kohtaan.