Nainen voisitko seurustella lyhyen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 4 vakavaa suhdetta ja miehet ovat olleet 159, 182, 164 ja 173 pitkiä. En ole ajatellut koskaan pituutta.

No ootpahan ajatellut, kun noin millilleen kaikkien pituudet tiedät. Itselläni ei ole mitään döfää mun miesten tarkasta pituudesta. Kai ne yleensä vähän mua pidempiä on olleet. Tai sit ei.

Tähän on kyllä pakko kommentoida, että aika outoa jos ei tiedä puolisonsa pituutta kun kyse on vakavasta parisuhteesta. Jotenki se vaan tulee esille jos monta vuotta ollaan yhdessä. Mulle tosin suurin osa miehistä on ihan tapailuvaiheessa kertonut oman pituutensa. Ihan yllättäen ja pyytämättä.

Olen ollut 6v tässä parisuhteessa enkä tiedä muijan tarkkaa pituutta. Aika hyvin pystyn arvioimaan, kun tiedän oman pituuteni ja muija on muutaman sentin lyhyempi, mutta asia ei ole koskaan tullut puheeksi. Olisi todella outoa, jos joku kertoisi tapailuvaiheessa oman pituutensa ellei keskustelun aihe pyöri sillä seudulla muutenkin

ohis

En usko.. luulen että se kuitenkin häiritsisi sitten ennen pitkää.

Itse olen 174cm, ja ei haittaisi yhtään pituus suuntaan eikä toiseen, jos muuten olisi sopiva ja mukava mies!!

Olen seurustellut sekä pitkien että lyhyiden kanssa. Minua vain muutaman sentin pitemmän miehen kanssa suutelu ja myös tanssiminen on tuntunut parhaalta.

Seurustelin nuorempana itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Mä olen 172cm pitkä ja hoikka ollut aina. Tää mies oli 168cm ja hoikka. Tunsin olevani jättiläinen hänen rinnallaan, etenkin kun tuolloin käytin vielä usein korkokenkiä. Ei kuitenkaan pituus ollut häiritsevin tekijä, vaan liiallinen alkoholin käyttö, joten ero tuli parin vuoden jälkeen. Pääasiassa miehet, joita olen tapaillut ovat asettuneet 175-185 välille. Nykyinen on 188cm ja onhan se kiva tuntea ittensä pieneksi näillä omilla senteillä. Eli oma vastaukseni on, että enää en voisi seurustella lyhyen kanssa, kun olen pitkän makuun päässyt :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 4 vakavaa suhdetta ja miehet ovat olleet 159, 182, 164 ja 173 pitkiä. En ole ajatellut koskaan pituutta.

No ootpahan ajatellut, kun noin millilleen kaikkien pituudet tiedät. Itselläni ei ole mitään döfää mun miesten tarkasta pituudesta. Kai ne yleensä vähän mua pidempiä on olleet. Tai sit ei.

Tähän on kyllä pakko kommentoida, että aika outoa jos ei tiedä puolisonsa pituutta kun kyse on vakavasta parisuhteesta. Jotenki se vaan tulee esille jos monta vuotta ollaan yhdessä. Mulle tosin suurin osa miehistä on ihan tapailuvaiheessa kertonut oman pituutensa. Ihan yllättäen ja pyytämättä.

Enpä ole pätevä arvioimaan ihmisten pituuksia. Muutama vuosi oli jo seurusteltu, kun uimahallissa heitin jotain läppää siitä, kuinka miehellä on vielä pää veden pinnalla vaikka itsellä ei enää ylety jalat pohjaan ja siinä kysyin hänen pituuttaan ja kerroin omani.

Voisin ja olen seurustellutkin. Itse olen 175 cm. Useinmiten miehille on ollut ongelmana minun pituus..

Zenny567 kirjoitti:

Seurustelin nuorempana itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Mä olen 172cm pitkä ja hoikka ollut aina. Tää mies oli 168cm ja hoikka. Tunsin olevani jättiläinen hänen rinnallaan, etenkin kun tuolloin käytin vielä usein korkokenkiä. Ei kuitenkaan pituus ollut häiritsevin tekijä, vaan liiallinen alkoholin käyttö, joten ero tuli parin vuoden jälkeen. Pääasiassa miehet, joita olen tapaillut ovat asettuneet 175-185 välille. Nykyinen on 188cm ja onhan se kiva tuntea ittensä pieneksi näillä omilla senteillä. Eli oma vastaukseni on, että enää en voisi seurustella lyhyen kanssa, kun olen pitkän makuun päässyt :D

Itseäni on aina ihmetyttänyt se, että joku määrittelee itsensä toisen, lähinnä kumppanin kautta. Että nyt vaikka lyhyemmän miehen kanssa on jättiläinen, mutta ilman miestä tavallinen. Olen myös vuosikymmeniä kuunneltuani naisten itsenäisyyden julistuksia alkanut jo uskoa siihen, mutta sitten he paljastavat sittenkin tarvitsevansa isoa miestä saadakseen olla avuton pikkutyttö tämän kainalossa.

69, se on varmaan vaikeaa myöntää itselleen että yksinäisyys johtuukin ihan muusta kuin pituudesta, koska sitten joutuisi kohtaamaan sen todellisen syyn.

Olen 173cm pitkä nainen. Mieheni on minua pidempi mutta olen aikanaan seurustellut/treffaillut niin lyhyempien kun pidempien miesten kanssa. Seksistä sen verran että eräs todella pitkä mies kenen kanssa päädyin sänkyyn oli laiha kömpelö kuikelo ja hänellä oli oikeasti pieni (erektiossa ehkä 5cm). Sitten taas erään itseäni lyhyemmän miehen kanssa seksi oli upeaa, ja hän oli todella komea..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 4 vakavaa suhdetta ja miehet ovat olleet 159, 182, 164 ja 173 pitkiä. En ole ajatellut koskaan pituutta.

No ootpahan ajatellut, kun noin millilleen kaikkien pituudet tiedät. Itselläni ei ole mitään döfää mun miesten tarkasta pituudesta. Kai ne yleensä vähän mua pidempiä on olleet. Tai sit ei.

Tähän on kyllä pakko kommentoida, että aika outoa jos ei tiedä puolisonsa pituutta kun kyse on vakavasta parisuhteesta. Jotenki se vaan tulee esille jos monta vuotta ollaan yhdessä. Mulle tosin suurin osa miehistä on ihan tapailuvaiheessa kertonut oman pituutensa. Ihan yllättäen ja pyytämättä.

Oletko koskaan miettinyt miksi se on teille niin tärkeätä? Mulla tuollainen ei ole tullut rakastuessani edes mieleen, eikä mieskään ole kokenut tarvetta pituus- tai muitakaan mittojaan mulle selitellä.

Ei ole minulle tärkeää, mutta ilmeisesti on ollut niille miehille."Lyhyiden" eli mun kanssa samanpituisten miesten tapailu on aina edennyt siten että miehet kyselevät mun pituutta ja syitä siihen miksi naiset haluavat pitkän miehen. No en erityisesti haluaisi, pitkää miestä, mutta en jaksa siitä pituudesta kovin monilla treffeillä keskustella. Tämä on mun syy sihen että en ole parisuhteessa lyhyen miehen kanssa.

Ei minusta 175 ole lyhyt. Lyhyt olisi joku 165 (olen itse 169). Mulle kelpaisi vaikka saman pituinen tai vähän pitempi kuin itse olen. N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En missään nimessä. Lyhyet miehet ei pysty suojella eikä niillä ole samanlaista miehekkyyttä kuin pitkillä. Pitkiä miehiä on myös ihana halata lujaa kun ei tarvii pelätä, että menee rikki. 💞

T. 168cm, mieheni 197cm.

Mun fysiikan osaaminen ei ihan riitä tajuamaan miten pituus vaikuttaa siihen miten kestää lujaa halausta, kun halaushan tulee aika kapealle alueelle. Jonkun 180cm supermallin voisi saada rusennettua, mutta 165cm kehonrakentajaa tuskin

Minuakin tämä ihmetyttää.

Tapahtuuko sellaista useinkin että miehiä rusentuu kun he joutuvat naisten halaamiksi?

Ihan tilastollisesti kun pituus on sama, miehillä on keskimäärin 50% enemmän lihasmassaa ylävartalossa, plus vahvempi luusto.

 

Vierailija kirjoitti:

Zenny567 kirjoitti:

Seurustelin nuorempana itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Mä olen 172cm pitkä ja hoikka ollut aina. Tää mies oli 168cm ja hoikka. Tunsin olevani jättiläinen hänen rinnallaan, etenkin kun tuolloin käytin vielä usein korkokenkiä. Ei kuitenkaan pituus ollut häiritsevin tekijä, vaan liiallinen alkoholin käyttö, joten ero tuli parin vuoden jälkeen. Pääasiassa miehet, joita olen tapaillut ovat asettuneet 175-185 välille. Nykyinen on 188cm ja onhan se kiva tuntea ittensä pieneksi näillä omilla senteillä. Eli oma vastaukseni on, että enää en voisi seurustella lyhyen kanssa, kun olen pitkän makuun päässyt :D

Itseäni on aina ihmetyttänyt se, että joku määrittelee itsensä toisen, lähinnä kumppanin kautta. Että nyt vaikka lyhyemmän miehen kanssa on jättiläinen, mutta ilman miestä tavallinen. Olen myös vuosikymmeniä kuunneltuani naisten itsenäisyyden julistuksia alkanut jo uskoa siihen, mutta sitten he paljastavat sittenkin tarvitsevansa isoa miestä saadakseen olla avuton pikkutyttö tämän kainalossa.

Täh?

Lapsikin tietää naisten olevan miesten vartaloiden ulokkeita. Ja koska ihan kaikki ihmiset miettivät 24/7 minkä kokoiselta random naisuloke näyttää verrattuna mieheensä, kyllähän se ratkaisee.

Minäkin, 171cm/60kg mies, tunnen sellaisen 180cm/90kg naisulokkeen jota pidin amatsonina. Mutta kun kerran näin tämän 190cm/120kg kehonrakentajamiehen rinnalla, tajusinkin naisen olevan pieni ja siro.

 

Voisin. Itse olen 176cm, mies on muutaman sentin lyhyempi eikä haittaa.

Muutaman 165cm pitkän miehenkin kanssa olen seurustellut, siinä jo tuli itselle aika iso olo ja vähän häiritsi. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisi suhdetta estänyt.

Suurin osa näihin ketjuihin vastaavista kertoo että pituudella ei ole väliä. Mutta palstamies lukee vain ne muutamat joissa nainen haluaa tuntea itsensä pieneksi miehen rinnalla. Mitä minä, nainen myös, en ole ikinä tajunnut. Mutta jos palstamies kerran haluaa tänään itkeä itsensä uneen tämän asian takia eikä mennä ulos etsimään jotakuta niistä lukuisista naisista joille pituus ei ole merkityksellinen asia, niin minkä sille sitten mahtaa. Nauttikaa nyt sitten itsesäälissä rypemisestä oikein kunnolla.

Kyllä voisin ja olen seurustellutkin 167-senttisen miehen kanssa. Itse 162.

Kerran ihmettelin, kun menin nettitreffikumppania tapaamaan, ja vastassa oli hädin tuskin minua pidempi mies. Kuvauksessa oli lukenut 175, kuulemma oli kertonut "valkoisen valheen" kun ajatteli tuolla osuvansa usemman naisen "radariin". Meni vähän maku (myös muista asioista johtuen), minua ei lyhyys haittaa yhtään, mutta tuo huono itsetunto ja jopa valehtelu asian tiimoilta oli outoa.

Olen naimisissa 168-senttisen miehen kanssa. Itse olen 165, mutta tunnen joskus itseni miestä pidemmäksi kävellessämme rinnakkain. Johtuu ehkä vartalon mittasuhteiden eroista (jos mies ja nainen ovat keskenään yhtä pitkät, miehen hartiat ja vyötärö ovat yleensä matalammalla), ja erityisesti korkokengissä olen miestäni pidempi.

En voisi olla tyytyväisempi miehen pituuteen! Sellaiset asiat kuin seksi, tanssiminen, halailu, parijooga jne. ovat tosi kivoja suunnilleen itseni pituisen miehen kanssa. Aluksi mietin, että mies ei varmaan jaksa minua nostaa/kantaa yhtä hyvin kuin vaikka paljon pidempi eksäni, mutta siinäkin olin väärässä. Nykyisen miehen kanniskeltavana minulla on kaikkein turvallisin olo. Lihasvoimaa voi olla siis pienemmälläkin miehellä. Omani ei ole edes mitenkään näyttävässä määrin lihaksikas ja silti kantaminen onnistuu täysin vakaasti, horjumatta ja käsien väsymättä.

Hienoa miehessäni on myös se, että häntä ei ollenkaan häiritse jos käytän korkokenkiä, tai jos hän näyttää minua lyhyemmältä. Tällainen asenne on seksikkäintä mitä on! Pidempien miesten täytyy sitten nähdä vähän enemmän vaivaa osoittaakseen, että heiltäkin löytyy häpeilemätöntä asennetta ja hyvää itseluottamusta. ;)

Vierailija kirjoitti:

Zenny567 kirjoitti:

Seurustelin nuorempana itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Mä olen 172cm pitkä ja hoikka ollut aina. Tää mies oli 168cm ja hoikka. Tunsin olevani jättiläinen hänen rinnallaan, etenkin kun tuolloin käytin vielä usein korkokenkiä. Ei kuitenkaan pituus ollut häiritsevin tekijä, vaan liiallinen alkoholin käyttö, joten ero tuli parin vuoden jälkeen. Pääasiassa miehet, joita olen tapaillut ovat asettuneet 175-185 välille. Nykyinen on 188cm ja onhan se kiva tuntea ittensä pieneksi näillä omilla senteillä. Eli oma vastaukseni on, että enää en voisi seurustella lyhyen kanssa, kun olen pitkän makuun päässyt :D

Itseäni on aina ihmetyttänyt se, että joku määrittelee itsensä toisen, lähinnä kumppanin kautta. Että nyt vaikka lyhyemmän miehen kanssa on jättiläinen, mutta ilman miestä tavallinen. Olen myös vuosikymmeniä kuunneltuani naisten itsenäisyyden julistuksia alkanut jo uskoa siihen, mutta sitten he paljastavat sittenkin tarvitsevansa isoa miestä saadakseen olla avuton pikkutyttö tämän kainalossa.

Olisiko yksi mahdollinen syy se, että naisilla on kulttuurinen paine olla pieniä/hoikkia ja ainakin miestä pienempiä? Se, että nainen kokee näyttävänsä "isolta" lyhyemmän tai hoikan miehen vierellä ei välttämättä johdu mistään pikkutyttökompleksista tai ison miehen kaipuusta, vaan yksinkertaisesti siitä että nainen voi tuntea itsensä liian lihavaksi tai isoksi, so. epänaiselliseksi. Sillä epänaisellisuushan on pahinta mitä voi olla! /s/

Kyllä voisin alle 160cm:kin mutta oltaisiin molemmat sitten hobitteja :) itse olen n.158cm tai hintsan alle. Sitä lyhyempikin menisi jos muuten kaikki asiat natsais. Nykyinen on 190+ ja välillä jotkut asiat näin isolla pituuserolla on hankalia, mutta kaikesta selviää silti ja on tuossa hyvätkin puolet (esim. jos en yletä ottamaan jotain asioita korkealta tai tarvitaan joku vaihtamaan lamppua niin tuon miehen on se helpompi ja turvallisempi tehdä kun ylettää kattoon melkein ilman jakkaraa). Huonoja puolia olis ehkä se että joudun juoksemaan toisen vieressä kun hän vaan kävelee normaalisti, jotkut seksiasennot ei vaan pelitä, halaaminen on välillä hassua kun joudun halaamaan hänen vyötäröä, niskoihin saattaa sattua jos pidemmän aikaa joutuu juttelee pää ylöspäin (:D), en voi spontaanisti vaan suudella tai hieroa niskaa (ellei satu istumaan tai makaamaan), jotkut tavarat ja peilit sijoittuu aina liian korkealle, auton penkkiä joutuu vekslaamaan äärimmilleen eestaas kun ajamme samalla autolla yms. mutta näihin tottuu. Lyhyemmän kanssa ei olis näitä samoja juttuja, mutta sit olis eri ongelmat. 

En kuitenaka ymmärrä miks joillekkin se pituus on niin iso juttu? Okei, ehkä pidemmälle naiselle se on vähän enemmän tärkeetä kun useinpa nainen haluaa olla se "sirompi" osapuoli ja jos on päätä pidempi niin varmasti se aiheuttaa jonkiverran harmia naiselle (tosin ei kaikille) :D tai jopa miehelle saattaa olla itelleen ongelma olla pienempi kuin naisensa (voisin melkeen veikata että se saattaa olla isompi ongelma kun miehellä sitten pien napoleonkompleksi?)