Nainen voisitko seurustella lyhyen miehen kanssa?

Riippuu miten paljon alle?170 ehkä ok,itseäni lyhyempi ehkei..no jos muuten huipputyyppi niin miksei.

Olen jo varattu, mutta komein tietämäni mies on alle 170cm. Niin täydellinen ulkonäöltään ettei tuollainen pituus haittaisi. Toki olen itsekin lyhyehkö.

Jep. Mieheni on 172 senttinen. Lisäksi olen ihaillut yhtä miestä, joka on pyörätuolissa, eli en edes tiedä hänen pituuttaan.

Monilla naisilla tuntuu olevan myös toi "miehen pitää olla suojelija" kompleksi. Ni kannattanee sen pituuden sijasta miettiä vaikkapa urheilutaustaa:

Makwan Amirkhani 178cm 

Mike Tyson 178cm 

Edis Tatli 175cm

Voisin. Olen itse 181 ja korkoja usein käytän, jolloin olen lähellä 190:ä. Oma mies 179 mutta enpä ole koskaan miehiä pituuden perusteella valkannut enkä usko että minunkaan pituuteni on vaikuttanut seurustelusuhteissani.

N38

Kuulostaa että tuo 175 on jonkinlainen raja, jolloin mies on lyhyt tai pitkä. Suomalaisen miehen keskimitta taitaa olla jo lähes 180.  Ite olen vanha äijä ja 175 ja muistan joskus mimmin sanoneen että miten tuon pituisella voi olla noin iso... No tästä on jo vuosikymmeniä aikaa.

No, en voisi. Kyllä miehen pitää olla miehen mittainen eikä mikään poikanen. Lyhyet miehet eivät ole iskottavia. Jos mies olisi minua lyhyempi, tulisi ihan äiti-poika -fiilis. Ei jatkoon. Todella hassun näköistä, kun lyhyempi mies ja pitempi nainen kävelevät käsikädessä tai halaavat. Väistämättä tulee mieleen, että nainen määrää siinä suhteessa. Itse olen kieltäytynyt seurustelemasta itseäni lyhyemmän miehen kanssa aikoinaan. Mies oli tosi komea, isokullinen jne., mutta pituus ratkaisi. Kerroin tämän suoraan hänelle, ja hän ymmärsi kyllä mielipiteeni. Ukko löysi onneksi itseään lyhyemmän naisen lopulta.

Mieheni on 175 cm ja sehän on jo pitkä, kun itse olen 160 cm. Oikein hyvä pituusero vieläpä, ei tarvitse kurotella eikä kumartua ja sopii halaamaan ja nukkumaan lusikkaan kivasti.

Pituus ei ole aiemmin ollut minulle mikään erotteleva tekijä - poikaystäviä on ollut 160-190 cm:n haitarilla. Mutta mitä enemmän luen näitä pituuskompleksisten miesten avauksia, sitä enemmän minusta alkaa tuntua että lyhyissä miehissä on enemmän vikaa kuin olin tajunnutkaan. Jatkossa varmaan mietin kaksi kertaa, jos mies näyttää kovin lyhyeltä. Voihan hän hyvinkin olla tällainen lyhyydestään traumatisoitunut sekopää.

Voisin.

Mulla on ollut miehiä suunnilleen skaalalla 166-190 cm. Pituudella on kyllä ehkä kaikkein vähiten väliä miehen ominaisuuksista, MUTTA viehätyn helpommin vähän lyhyemmistä, vantterammista (ei läskeistä!) miehistä. Lyhyet miehet ovat usein just ihanasti rotevampia, jämäkämpiä, napakampia paketteja kuin pitkät laihat kuikelot. Hyi.

Niin ja olen itse siis vain puolitoista metrinen ja minusta kyllä kaikki ihmiset yli 170 cm on pitkiä! :D

Varmasti, jos mies istuu niin paksun lompakon päällä, että kasvomme ovat ravintolan ruokapöydässä istuessamme samalla kohdalla.  

En usko, että voisin itseäni lyhyemmän kanssa.

Minulla on ollut 4 vakavaa suhdetta ja miehet ovat olleet 159, 182, 164 ja 173 pitkiä. En ole ajatellut koskaan pituutta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 4 vakavaa suhdetta ja miehet ovat olleet 159, 182, 164 ja 173 pitkiä. En ole ajatellut koskaan pituutta.

No ootpahan ajatellut, kun noin millilleen kaikkien pituudet tiedät. Itselläni ei ole mitään döfää mun miesten tarkasta pituudesta. Kai ne yleensä vähän mua pidempiä on olleet. Tai sit ei.

Voisin. Olen tapaillut useampaakin itseäni lyhyempää miestä. Lyhin on tainnut olla 163 cm. Itse olen 175.

Ihan näin henkilökohtaisesti en ymmärrä, mitä väliä kumppanin pituudella on. Ei ole vielä niin pientä miestä tullut vastaan, että siitä olisi ollut jotain ihan konkreettista haittaa. Keittiöjakkarat on keksitty, jos ei ylähyllylle yllä.

Ois jees jos mies ois mua pidempi, eli vähintään 165cm, mutta eipä se potentiaalinen suhde lyhemmänkään kanssa siihen kaatuisi.

Pituudestaan epävarmat miehet on taas usein aika raskasta seuraa.

Muistan, kuinka nuorena miehen pituus ja muutkin ulkoiset kriteerit olivat niiiiin tärkeitä... Ai sitä naiiviutta.. aviomieheni on 168cm, itse olen 165cm eikä haittaa ollenkaan. Hän on kiltein, viisain, ja juuri minulle sopivin mies jota maa päällään kantaa! Ei haittaisi vaikka olisi lyhyempikin.

Nuorena tuollaiset ulkokohtaiset asiat korostuvat joillakin vähän liiaksikin. Sitten kun olet seurustellut sen 190-senttisen ihmisen kanssa, jonka luonne on uskomattoman paska ja joka opettaa sinulle, mitä tarkoittaa se, kun ihminen on täysin ultimaattinen häiriintynyt mulkku, niin ymmärrät asettaa pituuden ja muut ulkonäkökeskeiset kriteerit prioriteetilistalla oikealle paikalle. Henkinen tasapaino, älykkyys, psyykkinen joustavuus, kyky kompromisseihin jne. ovat tuhat kertaa tärkeämpiä ominaisuuksia seurustelukumppanissa kuin pituus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 4 vakavaa suhdetta ja miehet ovat olleet 159, 182, 164 ja 173 pitkiä. En ole ajatellut koskaan pituutta.

No ootpahan ajatellut, kun noin millilleen kaikkien pituudet tiedät. Itselläni ei ole mitään döfää mun miesten tarkasta pituudesta. Kai ne yleensä vähän mua pidempiä on olleet. Tai sit ei.

Tähän on kyllä pakko kommentoida, että aika outoa jos ei tiedä puolisonsa pituutta kun kyse on vakavasta parisuhteesta. Jotenki se vaan tulee esille jos monta vuotta ollaan yhdessä. Mulle tosin suurin osa miehistä on ihan tapailuvaiheessa kertonut oman pituutensa. Ihan yllättäen ja pyytämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut 4 vakavaa suhdetta ja miehet ovat olleet 159, 182, 164 ja 173 pitkiä. En ole ajatellut koskaan pituutta.

No ootpahan ajatellut, kun noin millilleen kaikkien pituudet tiedät. Itselläni ei ole mitään döfää mun miesten tarkasta pituudesta. Kai ne yleensä vähän mua pidempiä on olleet. Tai sit ei.

Tähän on kyllä pakko kommentoida, että aika outoa jos ei tiedä puolisonsa pituutta kun kyse on vakavasta parisuhteesta. Jotenki se vaan tulee esille jos monta vuotta ollaan yhdessä. Mulle tosin suurin osa miehistä on ihan tapailuvaiheessa kertonut oman pituutensa. Ihan yllättäen ja pyytämättä.

Oletko koskaan miettinyt miksi se on teille niin tärkeätä? Mulla tuollainen ei ole tullut rakastuessani edes mieleen, eikä mieskään ole kokenut tarvetta pituus- tai muitakaan mittojaan mulle selitellä.