Oletko joskus tarvinnut ihmisiltä jotain muutakin kuin fyysistä läheisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?

Tai ystävien ja kavereitten? Tai omien lasten?

Mitä ne sellaiset "ystävät" ja "kaverit" ovat? Onko ne niitä ihmisiä joiden kanssa olen fyysisesti lähekkäin?

Niitä ihmisiä, joiden kanssa vietät aikaa, mutta et kiehnää kyljessä. Et kai oikeasti ystäviesi kanssa ole koko ajan sylikkäin? 

Ei mulla ole ihmisiä joiden kanssa en ole koko ajan sylikkäin. Pitäisikö olla? Onko sulla? Onko muilla ihmisillä sellaisia tuttavuuksia? Miksi?

Kyllä minulla on ja jokaisella pitäisi mielestäni olla. Minulla on esimerkiksi äiti, isä, veli, lapsuudenystävä, opiskelukaveri, työkaverit ja lapset. Sanoisin, että elämäni olisi melko merkillistä ja hankalaa, jos ei minulla tällaisia ihmisiä olisi. Eikö sinulla ole esim äitiä? Missä olet mahtanut elää elämäsi, kun kuitenkin osaat käyttää tietokonetta ja kirjoittaa suomen kieltä, mutta et ole koskaan tavannut ketään ihmistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kaipaa ollenkaan fyysistä läheisyyttä, ahdistaa, jos joku tulee liian lähelle. Muilta ihmisiltä kaipaan vain mukavaa juttuseuraa sillointällöin.

Ala seurustella alottajan kanssa, hyvin sovitte yhteen.

Juuen 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kaipaa ollenkaan fyysistä läheisyyttä, ahdistaa, jos joku tulee liian lähelle. Muilta ihmisiltä kaipaan vain mukavaa juttuseuraa sillointällöin.

Ala seurustella alottajan kanssa, hyvin sovitte yhteen.

Juuen 😂

Ala nyt vaan. Puolet ajasta yhdessä olis pelkkää juttelua. Puolet ajasta yhdessä olis pelkkää läheisyyttä. Sillä lailla te kumpikin saisitte haluamanne, olisitte 50% tyytyväisiä suhteeseenne. Se on enemmän tyytyväisyyttä kuin monilla muilla parisuhteissaan. Ja tietenkään teidän ei aina tarttis olla yhdessä, voisi olla sopivan paljon päiviä kun ette tapaa.

Tarvitsen mm toveruutta, kumppanuutta ja henkistä yhteenkuuluvuutta; hyviä antoisia ja nautinnollista keskusteluja ja sitä että saan jakaa maailmani jonkun toisen kanssa joka näkee asiat eri tavalla. Haluan oppia uutta itsestäni ja siitä toisesta ihmisestä. Haluan tehdä mukavia juttuja yhdessä, haluan kannustaa sitä ihmistä hänelle tärkeissä asioissa kuunnella huolia ja olla parhaani mukaan tukena ja apuna.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku ja kaipaan toisinaan fyysisitä läheisyyttä. - En tapaa harrasta ns. yhden yön juttuja saati hankkiudu ostamaan seksiä keneltäkään tai mistään. Fyysisen läheisyyden ohella kaipaan jonkinlaista syvempää henkistä yhteyttä mutta ajoittain myös sellaista kepeätä ja kevyttä sanailua ja leikittelyä. En kaipaa erityistä palvontaa tai itseni jalustalle nostamista. Mutta vaikka tätä on hieman vaikea myöntää, niin toivon tulevani huomatuksi; nähdyksi ja kuulluksi. En haluaisi olla toisille vain ilmaa. Toivon mukaan voin olla toisille enempi hyödyksi kuin haitaksi. Uskon myös että ilo ja mukavat asiat voivat aina olla suurempia kun sen voi jakaa yhdessä jonkun tai joidenkin toisten kanssa. Esimerkiksi hyvä ruoka ja maittava maistuu omasta mielestäni vieläkin paremmalta, jos sitä voi nauttia ja syödä, yhdessä toisen tai toisten kanssa,  

Lohduttaakohan tämä, sitä en tiedä, mutta lähtökohtaisesti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve on äärimmäisen inhimillinen ja ihmisiä yhdistävä asia. Ap:n kuvailema näkemys ihmisiin on aika harvinainen. Valtaosa meistä on yksinkertaisesti rakennettu janoamaan kanssakäyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku ja kaipaan toisinaan fyysisitä läheisyyttä. - En tapaa harrasta ns. yhden yön juttuja saati hankkiudu ostamaan seksiä keneltäkään tai mistään. Fyysisen läheisyyden ohella kaipaan jonkinlaista syvempää henkistä yhteyttä mutta ajoittain myös sellaista kepeätä ja kevyttä sanailua ja leikittelyä. En kaipaa erityistä palvontaa tai itseni jalustalle nostamista. Mutta vaikka tätä on hieman vaikea myöntää, niin toivon tulevani huomatuksi; nähdyksi ja kuulluksi. En haluaisi olla toisille vain ilmaa. Toivon mukaan voin olla toisille enempi hyödyksi kuin haitaksi. Uskon myös että ilo ja mukavat asiat voivat aina olla suurempia kun sen voi jakaa yhdessä jonkun tai joidenkin toisten kanssa. Esimerkiksi hyvä ruoka ja maittava maistuu omasta mielestäni vieläkin paremmalta, jos sitä voi nauttia ja syödä, yhdessä toisen tai toisten kanssa,  

Lohduttaakohan tämä, sitä en tiedä, mutta lähtökohtaisesti nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve on äärimmäisen inhimillinen ja ihmisiä yhdistävä asia. Ap:n kuvailema näkemys ihmisiin on aika harvinainen. Valtaosa meistä on yksinkertaisesti rakennettu janoamaan kanssakäyntiä.

Lohduttaa toki. - Tämä on jotenkin vaikeaa selittää. Sitä kun on jotenkin omannut suhtautumisen, jossa "ei tehrä täst ny numeroo."  Ts. toisinaan on tuntunut, että ideaalina olisi, että tulisi sulautua tapettiin tai seinänväriin, eikä ainakaan -ylinkertaisitaen- valita mitään sellaista, joka saattaisi herättää huomiota.  Tai joka erottaisi oman valinnan joidenkin muiden tekemistä valinnoista ja ratkaisuista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet vanhempiesi ja sisarustesi kanssa?

Tai ystävien ja kavereitten? Tai omien lasten?

Mitä ne sellaiset "ystävät" ja "kaverit" ovat? Onko ne niitä ihmisiä joiden kanssa olen fyysisesti lähekkäin?

Niitä ihmisiä, joiden kanssa vietät aikaa, mutta et kiehnää kyljessä. Et kai oikeasti ystäviesi kanssa ole koko ajan sylikkäin? 

Ei mulla ole ihmisiä joiden kanssa en ole koko ajan sylikkäin. Pitäisikö olla? Onko sulla? Onko muilla ihmisillä sellaisia tuttavuuksia? Miksi?

Kyllä minulla on ja jokaisella pitäisi mielestäni olla. Minulla on esimerkiksi äiti, isä, veli, lapsuudenystävä, opiskelukaveri, työkaverit ja lapset. Sanoisin, että elämäni olisi melko merkillistä ja hankalaa, jos ei minulla tällaisia ihmisiä olisi. Eikö sinulla ole esim äitiä? Missä olet mahtanut elää elämäsi, kun kuitenkin osaat käyttää tietokonetta ja kirjoittaa suomen kieltä, mutta et ole koskaan tavannut ketään ihmistä? 

Tuohon äitikysymykseen vastasin jo (viesti 6).

Ihan Suomessa olen elämäni elänyt. Lapsena/nuorena kävin koulut koska oli pakko käydä. En minä kouluja käynyt ihmisten takia vaan pakon vuoksi. Sen jälkeen en ole ihmisten kanssa liiemmin jutellut, paitsi jos on ollut jokin muu sattumanvarainen pakkotilanne. Eli suurimman osan asioista (mm. monet tietokoneen käyttämiseen liittyvät asiat) olen joutunut opettelemaan ihan itse.