Lue keskustelun säännöt.
Miten sinä äiti olisit oikein mummo
Apua...mummouteen
01.11.2018 |
Mielenkiinnolla olen lukenut mummoudesta sivustolla. Ja alkoi mietityttää - osaanko olla oikein.
Mulla on jo muutama lapsenlapsi, joiden kanssa on hyvät ja luottamukselliset välit. Heidän vanhempansa erosivat lasten kouluiässä. Olin onnellinen, että sain jatkaa mummoutta eronkin jälkeen ja olla tukena poikani lasten ja myös heidän äitinsä elämässä lähes viikottain. Äiti sai omaa vapaata ja minä sain olla lasten kanssa.
Vasta lukiessa äitien juttuja mummoudesta ja mummojen tunkeutumisesta uusien perheiden elämään heräsin siihen, että miten olla (iso)mummi oikealla tavalla.
Koska olen vanhemmaksi tulleen lapsenlapseni kanssa ollut monenlaisissa elämänmutkissa mukana, niin luontevasti oletin, että voin jatkaa vähän kuin "varaäiti-mummona". Vasta täällä lukiessa tuli herätys - hehän tosiaan ovat uusi perhe, jossa on myös vauvan toinen tuore vanhempi. Ja hänhän on minulle yhtä vieras tai tuttu, kuin minäkin hänelle, meillä ei ole yhteistä taustaa, vasta sitä opettelemme.
Olen vauvan luona käydessä yrittänyt tehdä omasta mielestäni "normaaleja asioita", joista oletan olevan heille helpotusta, esim. pyykkien viikkaamista, ripustamista, vauvan vaipanvaihtoa, sylissä pitoa. Toki tekemisiini olen kysynyt luvan.
Olen myös sanonut, että jos minä alan liikaa viihtyä heillä, niin minulle voi sanoa suoraan, että nyt harvennetaan.
Enpä ole ennen pähkäillyt (iso)mummoutta tältä kantilta, olen vain ollut oma itseni, välillä hössö, välillä neuvova, välillä kuunteleva, välillä itsekin apua tai kuuntelijaa tarvitseva.
Olisi kiva kuulla miten te nuoret (tai vanhemmat/mummot/vaarit) olette hoitaneet suhteenne toinen toisiinne ja mitä toivoisitte.
Itse toivoisin mahdollisimman suoraa ja selkeää puhumista omieni kesken. Vaikka välillä joku loukkaantuisikin, niin puhumalla asiat yleensä lopulta selviävät.
Uskon, että lähes kaikki mummot ja vaarit haluaisivat sydämestään olla mukana lasten ja lastenlasten elämässä, he saavat siitä paljon, mutta niin saavat nuoret perheetkin, toivottavasti.
Ja mummot ja vaarit ovat olleet myös äitejä ja isiä, joten "kokemusta on" ;)
Ja teille kaikille nuoremmille soisin sitten tulevaisuudessa hyvät suhteen omiin lapsenlapsiinne, nykyinen perheaika on hyvä mahdollisuus treenata käänteisesti, myös sitä miten itse toivoisi mummona tai vaarina olevansa mukana lastensa ja heidän perheidensä elämässä.
Kommentit (4)
Minulla on rajaton äiti josta tuli rajaton mummo. Katkaisin välit mutta edelleen hän paasaa perheeni asioista kuin jotain tietäisi.
Olen kaikessa pyrkinyt olemaan erilainen. Kannustanut lapsia yrittämään, vaalinut yksityisyyttään ja omaa erillistä persoonaansa.
Mummona haluan olla samanlainen. Kunnioittava.
En käsitä ajatusmallia, että kokemukseni tai sukulaisuussuhteeni takia minulla olisi oikeuksia sekaantua toisen perhe-elämään tms. Tai vaatia jotain suhdetta lapsenlapsiin.
Inhoan sellaista.
Haluan ennen kaikkea tukea lasten omaa vanhemmuutta ja perheen menestymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta olen lapsilleni sanonut, että jos he jotain minulta haluavat, niin sanovat sen ääneen. En ole ajatustenlukija, en katso tarot-korteista eikä mulla ole kristallipalloakaan, joten pitää sanoa, jos multa jotain haluaa.
En vielä tiedä, kun pojat on niin pieniä ettei yhtään osaa sanoa mitkä asiat heille tulee tärkeiksi tai minkäläiset kumppanit heille voisi tulla.
Luultavasti tulen muistuttamaan omaa äitiäni, eli hoidan lapsenlapsia tarvittaessa jos pyydetään, mutta muutoin haluaisin tavata lasteni koko perhettä yhdessä.
Luultavasti olisin tiedonhaluinen myös, olisi todella mielenkiintoista nähdä mitä uusia suosituksia lastenhoitoon tulee kun jo parissa vuodessa ohjeet voi muuttua ja täsmentyä hurjastikin.
Tiedän kyllä mitä en halua olla. En halua olla äiti lasteni lapsille, en halua itse joutua keksimään mistä pikkuiset tykkää tai mitä he tarvitsee, odotan, että minulle kerrotaan esim. aikataulut ja rutiinit selkeästi niin, että jos lapsia vauvoina hoidan niin lapsilla olisi mahdollisimman hyvät oltavat ja minulla madollisimman helppoa.
Ja jos jostain syystä alan käyttäytyä kuin olisin pikkuisille yhtä tärkeä kuin vanhempansa, jos alkaa vaikuttaa, että haluan äidiksi äidin paikalle ja päästä päättämään nuoren perheen asioista niin haluan nopean palautuksen todellisuuteen ja mahdollisesti hoitoonohjauksen.
Samoja asioita jäin itsekin miettimään luettuani täältä niitä kauhukuvauksia. Meillä on kolme lastenlasta, joita rakastamme yli kaiken. heillä on myös toiset isovanhemmat isänsä puolelta, me olemme heitä noin kymmenisen vuotta nuorempia, joten saivat enemmän olla tenavien kanssa, koskapa olivat jo eläkkeellä, kun lapsenlapset syntyivät.
silloin kävimme kolmivuorotöissä ja asuimme vähän kauempana, mutta aina ajoimme sinne, kun tuli tieto, että tarvittaisiin iltapäivävahtia tai muuta seuraa.
lapsia vietiin myös retkille ja otimme ja edelleenkin otamme osaa kaikkiin kalliimpiin lahjoihin.
He ovat hyvin kasvatettuja nuoria ja olen äärimmäisen ylpeä vanhemmistaan, kun ovat osanneet kasvattaa heidät niin hyvin.
Itsellenikin tuli ajattelemisen aihetta niistä miniöiden ja nuorten äitien kiukkuisista kommenteista, joita täältä luin.
Häpesin silmät päästäni, kun luin niitä kaikkia mihin olen varmasti itsekin syyllistynyt parinkymmenen vuoden aikana.
Pikkujuttuja, mutta olisivat he varmaan sanoneet, jos niin paljon olisi häirinnyt.
Olen niin vanhanaikainen, että koen myös isovanhempien olevan perhettä ja mitä meillä on, on se myös lastemme perheitten käytettävissä.
Miten on olisikohan hyvä, jos isovanhemmille ja erityisesti isovanhemmiksi tuleville tehtäisiin sellainen etikettitaulu, josta voisivat tarkastaa mikä on kulloisellekin perheelle sopivaa.
Mikäli ei osata sanoa suoraan niin olisiko jokin koodikieli hyvä juttu? Säästyisi monelta pahalta mieleltä.