Liikutko / urheiletko? Miksi? Miksi et?

Mä en kanssa oikein tykkää liikunnasta, mutta kävelen päivässä 6-10 km. Olen ottanut periaatteeksi, että en kävele ainakaan alle kahden kilometrin matkoja ellen ole sairas. Siinä sitä kävelyä tuleekin päiväkodille, sieltä junaan ja juna-asemalta töihin. Ja sama vielä toiseen suuntaan. Lisäksi vielä kauppareissut ja kaikki muu.

Käyn 3-4 kertaa viikossa lenkillä ja kerran viikossa aikuisbaletissa. Lisäksi kotona on kuntopyörä jolla poljen pari kertaa viikossa. Lisäksi hyötyliikuntaa, käytän bussia (poislukien toki pidemmälle suuntautuvat reissut) ainoastaan kun käyn isommassa ruokakaupassa.

Liikun koska haluan pitää itsestäni huolta ja pidän siitä.

lahtijäbä 84 kirjoitti:

lahtelaisena tulee liikuttua paljon, koska nuorena jos olit heikko niin et pärjäny kadul.

urheilu lisää voimaa ja mitä enemmän voimaa sitä kovemmat lyönnit.

Et ihan käynännön syistä tulee urheiltuu.

Lahti, Suomen Bronx. Sielt tulee kovii räppäreit jotka o noussu Lahen kovilt kaduilt koval työl. Kovaa on.

Mä käyn ratsastamassa 2–3 kertaa viikossa, tosin vain yksi on ratsastustunti ja loput maastoilua. Jumppaan kotona, tällä hetkellä aika vähän. Käydään aika usein luontoretkillä perheen kanssa ja uimahallissa myös. Mä oon yleensä jumpannut ja lenkkeillyt enemmän, mutta nyt oon niin alakuloinen, ettei siitä oikein ole tullut mitään. Viime viikolla sain sentään ihan hyvän kahvakuulatreenin aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä käyn ratsastamassa 2–3 kertaa viikossa, tosin vain yksi on ratsastustunti ja loput maastoilua. Jumppaan kotona, tällä hetkellä aika vähän. Käydään aika usein luontoretkillä perheen kanssa ja uimahallissa myös. Mä oon yleensä jumpannut ja lenkkeillyt enemmän, mutta nyt oon niin alakuloinen, ettei siitä oikein ole tullut mitään. Viime viikolla sain sentään ihan hyvän kahvakuulatreenin aikaiseksi.

Niin, ja liikun siksi, että se on kivaa ja pitää kehon vaivat (esim. niska-hartiasäryt) loitolla.

Teen kolme kävelylenkkiä päivässä, koska koiran pitää päästä asioilleen. Lisäksi pyöräilen kauppamatkat, koska haluan liikutaa, plus ei mene rahaa bensaan.

Liikun, koska minulla on huono selkä ja liikkumattomana menee vielä huonommaksi. Se oli se lähtösysäys, mutta nykyään en kyllä voisi olla liikkumatta. Se euforian tunne joka tulee juoksulenkillä, juuri kun sää on huonoin mahdollinen ja minä vaan juoksen ja luureista tulee lempimusaa. Silloin aina muistan että minä olen minä, en vain äiti, vaimo, työntekijä jne. Luonto on myös minulle tärkeä, ja onnekseni asun sellaisessa paikassa että liikkuminen luonnossa onnistuu.

Jos mietin syitä miksi en ole liikkunut elämäni aikana, tai mikä saisi minut lopettamaan, on juuri tuo pikkulapsivaiheen uupumus. En olisi jaksanut silloin, eikä siinä ole mitään järkeäkään rasittaa itseään vielä sen päälle. Tosin joku lihasjumppa kotona JOS jaksaa voisi olla hyvä, lasten kanssahan saa sitten raitista ilmaa ja kevyttä ulkoilua mikä on hyvä juttu. Onneksi se vaihe ei kuitenkaan kestä ikuisuutta. Muistan sen tunteen kun olin ensimmäistä kertaa tosi pitkällä lenkillä ja ajattelin että olen saanut kehoni takaisin; kukaan ei kasva sen sisällä, kukaan ei roiku tississä eikä jalassa. Se olin vain minä. Se on sellaista yksinkertaisinta mahdollista kehollista iloa ja rauhaa.

Suomessa on paljon niitä, jotka ovat traumatisoituneet koululiikunnasta tai jostain muusta ikävästä kokemuksesta. Sitten on sen trauman kanssa heittäydytty niin, että ei tehdä mitään, koska liikunta on ihan tyhmää enkä tykkää siitä. 

En ihan ymmärrä, miksi aiempien ikävien kokemuksien tai lajikokeluiden annetaan ottaa sellainen valta. Jokaiselle ihmiselle löytyy oma tapa liikkua ja mieleinen laji, jos sellaiselle on valmis avaamaan mielensä. Kaikki eivät tykkää kestävyyslajeista, kaikki eivät tykkää sisäliikunnasta, kaikki eivät tykkää ulkoliikunnasta. Kaikki eivät voi maksaa suuria summia seuramaksuista, välineistä tai salikorteista. Joku haluaa liikunnalta taiteellisuutta tai elämyksellisyyttä, toisen mielestä sellainen on ihan hömppää ja tanssi kammottavinta ikinä. Joku tuntee saavansa riittävän fyysisen liikunnan ja hyvän mielen joogasta, joku toinen ei voi edes ajatella joogaa, kun kokee pelkän ajattelun niin syntiseksi.  Joku haluaa liikkua yhdessä kaverin kanssa ja motivoituu siitä. Toinen lähtee liikkumaan vain yksin ja ottaa siitä sen "oman aikansa". Jotkut kammoavat ryhmäliikuntaa salilla. Olisihan se noloa mennä sinne muiden eteen! Ja jos sinne sitten joskus uskaltaa, menee ainakin ihan taakse.

Sellaisia me ihmiset olemme. Jokaisella on omat kokemuksensa, mieltymyksensä ja tarpeensa. Mutta kun kaikille lopun viimein aina löytyy se oma tapa liikkua, jos sille vain on avoin. Eikä ole olemassa mitään väärää tapaa liikkua. On vain kullekin sopivia ja epäsopivia tapoja. 

On myös kumma käsitys, että jos ei ehdi käydä rääkkitreenissä viitenä päivänä viikossa, ei sitten kannata tehdä mitään. Onhan siinä eroa, jos kävelee portaat, matkan bussille ja juna-asemalle, verrattuna siihen, jos ajaa aina autolla ovelta ovelle ja astuu ovelta hissiin. Kaksi treeniä viikossa ylläpitää jo sen kunnon, joka tällä hetkellä on saavutettu, ettei se enää huononisi. 3 kertaa viikossa alkaa tuottaa tuloksia, jotka kertautuvat, jos treenimäärä lisääntyy. Vaikka se kaksi kertaa viikossa jäisi tekemättä, yksi kerta kuukaudessakin on parempi kuin ei mitään. Jokainen treenikerta, josta jää hyvä mieli, laskee kynnystä lähteä liikkumaan uudestaan. 

Liikunnalla on tutkitusti mahdollista saavuttaa myös henkinen hyvä olo. Sen verran itsekkyyttä voi mielestäni olla kenellä tahansa, että kertoo perheelleen / ystävälleen / itselleen ottavansa nyt 15/30/60 minuuttia liikuntaa varten. 15 minuutin lihaskuntotreenikin olohuoneen lattialla lasketaan! 

Liikun tuhansia kilometrejä vuodessa toivoen että joku vastaantuleva nainen edes hymyilisi minulle.

Käyn kuntosalilla 4x/vko, 1x/vko kehonhuolto ja lenkkeilen koiran kanssa tai välillä ilman. Olen liikkunut jo lapsena ja on jäänyt sieltä asti aikuisuuteen. Itselle liikunta kuuluu osaksi arkea, joten en arvo menenkö tänään liikkumaan vai enkö mene. Suunnittelen etukäteen viikon liikunnat, joten niitä on helppo noudattaa. Kuuntelen lisäksi kroppaani ja omaa oloani, joten voin jättää jumpat tarvittaessa välistä. Pelkkä laiskuus ei ole omalla kohdallani este urheilemaan lähtemiselle. Asiat hoidetaan niin, että liikkumaan kerkeää. Tiedän jos jätän liikuntakertoja välistä, niin urheilemaan lähteminen on entistä vaikeampaa. Siksi omalla kohdallani toimii säännöllisyys.

Syitä liikkumiselle on itsensä kunnossa pitäminen, hyvä olo, liikunnansta nauttiminen, oma aika.

Mä olen näitä laiskoja ihmisiä. En liikkuis sohvalta mihinkään koskaan, jossei olis ihan pakko.  Joten kaikki salijäsenyydet on kaatunut siihen, etten vaan yksinkertaisesti viitsi ja jaksa käydä. Nyt olen työmatkani viimeisen 1,5 vuotta kulkenut polkupyörällä (6km) suuntaansa ja olen ihan tyytyväinen, että edes sen saan aikaiseksi. Tosin hieman pettynyt, koska tämä on kuitenkin pisin aika, jonka jotain ns. säännöllistä liikuntaa olen harrastanut eikä se näy kropassani mitenkään. En ole laihtunut enkä muutenkaan muuttunut ihmisenä yhtään parempaan suuntaan ;)

Joskus mietin, miksi lopetin säännöllisen salilla käymisen. Mursin ranteeni maaliskuussa 2010. Liukastuin enkä ehtinyt miettiä, millä ottaisin vastaan. Yhtäkkiä vain huomasin olevani maassa ja ranne oli "tulessa". Tiesin heti, mitä oli käynyt. Koska se oli peruste laittaa salikortti hyllylle, tein sen. Sairausloman venyessä tipuin sairauspäivärahalle, joten ei ollut varaakaan salikorttia maksaa. Siihen se salilla käyminen sitten katkesi. 

Nyt ihmettelen, miksi siinä niin piti käydä. Joskus telkkarissa näin nuoren, pyörätuolissa istuvan alaraajoistaan halvaantuneen naisen, joka kertoi, ettei pysty treenaamaan alakroppaansa mitenkään, mutta käy salilla treenaamassa yläkroppaa, koska siihen ei ole mitään estettä. Mikä meitä perusterveitä estää liikkumasta? Moniin kolotuksiin liikkuminen auttaisi. Hierojani sanoi tänä aamuna, että liike on lääke. Ei selän ja hartioiden tarvitsisi olla niin jumissa. Lihaskunnosta sekin on paljon kiinni. 

En liiku koska liikunta on pirun tylsää. En tajua mitä iloa siitä saa kun on niin paljon muita juttuja kuten netflix

Liikun, koska se on kivaa ja koska haluan näyttää hyvältä. Kroppani pyrkii päärynän muotoon, ja kestävyysurheilua harrastamalla saan sen pysymään enemmän tiimalasimaisena. Lihaskuntotreeni auttaa pitämään paikat kunnossa, eikä tule niin helposti rasitusvammoja.

Aikatavoitteista olen luopunut jo ajat sitten, ja juoksen ja hiihdän useimmiten omalla mukavuusalueellani, liikunnasta ja raittiista ilmasta nauttien. Ei haittaa, jos 15 km juoksulenkki kestää kauemmin kuin 1,5 h. Olen tyytyväinen siihen, että olen lähtenyt lenkille ja jalkani vievät minua eteenpäin.

Hikiliikuntaa harrastan noin 3 kertaa viikossa. Tämän lisäksi kävelen päivittäin koirieni kanssa vähintään yhden pidemmän lenkin. Valitsen useimmiten portaat hissin sijaan, ja käyn kaupassa kävellen.

n47

Käyn 3x viikossa työpaikan järjestämässä jumpassa. Motivaatiota tulee jumppakavereista, olen ystävystynyt monien eri yksiköissä työskentelevien kanssa. Myös se, että jumppa on täällä työpaikan rakennuksessa helpottaa, ettei tarvitse matkustaa töistä ensin johonkin salille ja siitä sitten kotiin.

Ennen urheilin todella paljon, kuntosalia ja lenkkeilyä/ulkoilua useasti viikossa ja olin kyllä hyvässä kunnossakin..

Nyt olen pitkään sairastanut, ja minun on täytynyt jättää melkein kaikki liikunta koska kroppa ei kestä... Tosin pikkuhiljalleen olen taas uskaltanut lenkille ja se on ollut ihanaa. Luonto on parasta lääkettä mitä tiedän.

Jos olisin terve liikkuisin varmasti enemmän..mutta nyt terveys edellä mentävä..

En. En jaksa, en saa siitä minkäänlaista mielihyvää. Viikolla olen kotona töiden jälkeen klo 16-17 aikaan, käyn suihkussa, syön ja katson yhden elokuvan (elokuvat ainoa asia josta nautin) ja sitten nukkumaan, ei myöskään siis aikaa liikkua vaikka siitä pitäisinkin/haluaisin. Vkl toki aikaa mutta makaan vaan sängyssä enkä jaksa tehdä mitään. Ylipainoa 20 kg. Olen kateellinen hyväkroppaisille ihmisille jotka jaksavat ja ennen kaikkea haluavat liikkua ja nauttivat siitä.

Sen verran mitä töissä tulee säkkejä nosteltua, p*skaa kolattua, harjattua ja haravoitua, lapioitua ja talikoitua. Käveltyä pitkin poikin tiluksia. Kyykkyyn ja ylös kyykkimistä. Joskus joku juoksuaskelkin.

Vapaa-aikana koiran kanssa pitempiä ja lyhyempiä lenkkejä, puutarhanhoitoa.

En yhtään tykkää liikunnasta. En ole koskaan löytänyt itselleni lajia, jota olisin jaksanut harrastaa pitempään. Liikunta on ehkä vastenmielisin ajanviettotapa mitä tiedän. Mua inhottaa se tunne, kun hiki nousee päänahkaa, kun tulee verenmaku suuhun ja hengästyttää niin ettei meinaa saada happea, kun kylkeen pistää ja lopulta jokapaikkaan sattuu ja ihan vaan v*tuttaa kaikki sen jälkeen. Ah ja juu, se liikunnan jälkeinen päänsärky, joka ei hellitä millään pillerillä.

Vierailija kirjoitti:

En. En jaksa, en saa siitä minkäänlaista mielihyvää. Viikolla olen kotona töiden jälkeen klo 16-17 aikaan, käyn suihkussa, syön ja katson yhden elokuvan (elokuvat ainoa asia josta nautin) ja sitten nukkumaan, ei myöskään siis aikaa liikkua vaikka siitä pitäisinkin/haluaisin. Vkl toki aikaa mutta makaan vaan sängyssä enkä jaksa tehdä mitään. Ylipainoa 20 kg. Olen kateellinen hyväkroppaisille ihmisille jotka jaksavat ja ennen kaikkea haluavat liikkua ja nauttivat siitä.

Tässähän ne syyt tulivatkin. Ei jaksa eikä ehdi. Ylipainoakin on ja kateutta niille, jotka ehtivät ja jaksavat. 

Tämä tiivistyy siihen, että liikunta vaatii tietynlaista vaivannäköä. Täytyy tiedostaa, mihin oma aika menee ja mihin aikaa liikunnalle voisi järjestää. Ja sitten se vaikein: pitää ylittää se ekan kerran kynnys. Jos on töiden jälkeen kotona viimeistään klo 17, käy suihkussa ja syö ja katsoo yhden elokuvan, jonka jälkeen menee nukkumaan, nukkumaan varmaan pääsee illalla suht. aikaisin. Elokuvat tuskin kestävät usein pidempään kuin 2-3 tuntia? Jos pääsee nukkumaan klo 21-22 aikaan, eikö silloin ole aamulla kuudelta jo nukkunut täydet unet? Mikä estäisi lisäämästä pientä liikuntahetkeä aamuun? Mihin aikaan sitten lähdet töihin? Kuinka pitkä matka? Millä kuljet? Tai jos jonain päivänä tulet kotiin jo klo 16, miksi et sinä päivänä käytä sitä lisäaikaa pieneen liikuntaan? 

"En ehdi" on ehkä ontuvin peruste, mitä ihmisellä voi olla. Ei sillä, etteikö se voisi olla täyttä totta ihmiselle itselleen, mutta aika on järjestelykysymys. Paljon vaikeampaa on järjestellä rahaa tai motivaatiota. Jaksamattomuus ruokkii itseään. Kun on kerran päättänyt, että ei jaksa, siitä on vaikeaa nousta ulkoisilla komennoilla. Mahdollista se kuitenkin on. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen näitä laiskoja ihmisiä. En liikkuis sohvalta mihinkään koskaan, jossei olis ihan pakko.  Joten kaikki salijäsenyydet on kaatunut siihen, etten vaan yksinkertaisesti viitsi ja jaksa käydä. Nyt olen työmatkani viimeisen 1,5 vuotta kulkenut polkupyörällä (6km) suuntaansa ja olen ihan tyytyväinen, että edes sen saan aikaiseksi. Tosin hieman pettynyt, koska tämä on kuitenkin pisin aika, jonka jotain ns. säännöllistä liikuntaa olen harrastanut eikä se näy kropassani mitenkään. En ole laihtunut enkä muutenkaan muuttunut ihmisenä yhtään parempaan suuntaan ;)

Ei tämä mielestäni kuulosta laiskalta. Olet jo 1,5 vuotta polkenut pyörää 12 km jokaisena työpäivänä! Voi olla, ettet ole laihtunut sinä aikana, mutta toisaalta, oletko lihonutkaan? Ja yleiskuntosi on todennäköisesti noussut aiemmasta. Voi olla että laihtuakseen pitäisi kiinnittää huomiota myös ruokavalioon ja lisätä ja monipuolistaa liikuntaa. Mutta miksi aina pitäisi pyrkiä parempaan? Eihän se ole mikään hyvän ihmisen mittari, miten paljon liikkuu ja pudottaa painoaan. Todennäköisesti joka tapauksessa itse hyödyt ja tykkäät työmatkaliikunnasta, ja se on ainoa asia, millä oikeasti on väliä.