En ymmärrä pihiyttä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tällä haet? Onko piheys sitä että parisuhteen paremmin tienaava osapuoli ei halua elättää huonommin tienaavaa?

Voi se olla sitäkin, jos toinen ei ikinä tarjoa toiselle jotain mihin hänellä ei olisi varaa, mutta tekee näitä asioita itse.

Lompakko loisen valitus virsi.

Vierailija kirjoitti:

Oon samaa mieltä aloittajan kanssa. En yksinkertaisesti jaksa laskea sentilleen kuka jaksoi mitäkin ja milloin jne. Raha on vain rahaa. Siksi naurattaakin kun avopuoliso välillä kaivaa esiin eurolleeb jotain satasia ja kymppejä "tuossa sulle kun maksoit silloin sen ravintolareissun ja telkkarin tms", vaikka olen sanonut että näen ne meidän yhteisinä hankintoina enkä jaksa laskeskella sellaisille hintaa. Tarjoan tai lainaan myös ystäville mielelläni eikä meidän kaveripiirissä harrasteta yöllistä sentilleen ravintolassa laskemista. Esim baarissa usein joku menee hakemaan kaikkien juomat, joku toinen sitten seuraavan kierroksen jne.

Juuri tätä tarkoitan. Se yhdessä vietetty aika siinä on kuitenkin se kaikista tärkein asia. Ahdistaa jos on tunne että jollakin väpättää koko ajan laskurit ja euron kuvat päässä, vaikka niin päin ettei itse halua olla kenellekään velkaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tällä haet? Onko piheys sitä että parisuhteen paremmin tienaava osapuoli ei halua elättää huonommin tienaavaa?

Arvasin, että ymmärretään näin. Tuossa tilanteessa tarkoittaisin enemmänkin sitä, että paremmin tienaava lähtee yksin ravintolaan, kun toisella ei ole varaa. Tai että huonommin tienaava lähtee mukaan, suuttuu kun hänelle ei tarjota. Molemmissa tilanteissa raha nousee liian tärkeäksi. 

Miksi huonommin tienaava roikkuu tuollaisessa suhteessa? 

Koska rakastaa toista?

No silloinhan ei olekaan mitään väliä, meneekö paremmin tienaava yksin ravintolaan syömään vai ei. Eikä huonommin tienaavan tarvitse suuttua, jos hänelle ei tarjota. 

Okei. Tuntisitko itsesi kovin rakastetuksi jos seurustelisit ihmisen kanssa joka osaa kokata todella hyvää ruokaa ja itse olisit surkea kokki. Kuitenkaan hän ei ikinä kokkaisi sinulle, sanoisi vaan että itselleni teen, syö sinä vaikka puuroa, ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tällä haet? Onko piheys sitä että parisuhteen paremmin tienaava osapuoli ei halua elättää huonommin tienaavaa?

Arvasin, että ymmärretään näin. Tuossa tilanteessa tarkoittaisin enemmänkin sitä, että paremmin tienaava lähtee yksin ravintolaan, kun toisella ei ole varaa. Tai että huonommin tienaava lähtee mukaan, suuttuu kun hänelle ei tarjota. Molemmissa tilanteissa raha nousee liian tärkeäksi. 

Miksi huonommin tienaava roikkuu tuollaisessa suhteessa? 

Koska rakastaa toista?

No silloinhan ei olekaan mitään väliä, meneekö paremmin tienaava yksin ravintolaan syömään vai ei. Eikä huonommin tienaavan tarvitse suuttua, jos hänelle ei tarjota. 

Okei. Tuntisitko itsesi kovin rakastetuksi jos seurustelisit ihmisen kanssa joka osaa kokata todella hyvää ruokaa ja itse olisit surkea kokki. Kuitenkaan hän ei ikinä kokkaisi sinulle, sanoisi vaan että itselleni teen, syö sinä vaikka puuroa, ei kiinnosta.

Miksi seurustelukumppanini pitäisi laittaa mulle ruokaa? Vai puhutko nyt parisuhteesta, jossa asutaan saman katon alla? Jos jälkimmäisestä, niin minusta silloin laitetaan ihan molemmille ruokaa, oli se sitten puuroa tai paistia. Ravintolassa syöminen taas on ihan eri asia kuin yhteisen kodin keittiössä syöminen. Ravintolassahan tulee syötyä muutenkin, jos käy työpäivinä lounaalla. Tai joskus kavereiden kanssa. Eihän niihinkään tarvitse ottaa puolisoa mukaan eikä sen pienempituloisenkaan tarvitse ottaa omiin menoihinsa toista mukaan. 

Jos lähtee siitä, että parisuhteessa toisen tulot ovat yhteiseen kulutukseen, niin kyseessä ei ole rakkaussuhde vaan hyötysuhde. Toista aidosti rakasvata lähtee siitä, että haluaa toiselle hyvää, ei toiselta hyvää. Minusta on aika niljakasta ajatella, että rakkauteen vedoten rahastaa rakastunutta.

Miksi naiset "miehiä korkeammin koulutettuina ja miehiä älykkäämpinä" ovat aina näissä jutuissa se käsi ojossa seisova osapuoli?

Saahan siitä seurastaan hintaa pyytää ja vastapuoli saa maksaa, mutta aika harva suomalaisnainenkaan on täysin tuloton.

Ja ei, sisäfileen syöminen joka lauantai ravintolassa ja skumppabrunssi sunnuntaisin ei ole mikään ihmisoikeus. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset "miehiä korkeammin koulutettuina ja miehiä älykkäämpinä" ovat aina näissä jutuissa se käsi ojossa seisova osapuoli?

Saahan siitä seurastaan hintaa pyytää ja vastapuoli saa maksaa, mutta aika harva suomalaisnainenkaan on täysin tuloton.

Ja ei, sisäfileen syöminen joka lauantai ravintolassa ja skumppabrunssi sunnuntaisin ei ole mikään ihmisoikeus. 

Eivät ole. On meitäkin, jotka maksamme ihan itse omat juttumme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tällä haet? Onko piheys sitä että parisuhteen paremmin tienaava osapuoli ei halua elättää huonommin tienaavaa?

Arvasin, että ymmärretään näin. Tuossa tilanteessa tarkoittaisin enemmänkin sitä, että paremmin tienaava lähtee yksin ravintolaan, kun toisella ei ole varaa. Tai että huonommin tienaava lähtee mukaan, suuttuu kun hänelle ei tarjota. Molemmissa tilanteissa raha nousee liian tärkeäksi. 

Miksi huonommin tienaava roikkuu tuollaisessa suhteessa? 

Koska rakastaa toista?

No silloinhan ei olekaan mitään väliä, meneekö paremmin tienaava yksin ravintolaan syömään vai ei. Eikä huonommin tienaavan tarvitse suuttua, jos hänelle ei tarjota. 

Olen samaa mieltä, ettei siitä tarvitse suuttua. Tarkoitin tuossa tilannetta, missä vaikkapa yhdessä mietitään mitä tänään syödään. Toinen haluaa ravintolaan, toisella ei ole varaa, vaan haluaa tehdä kotiruokaa. Toinen sitten mielummin syö ravintolassa yksin.

Ei ole nyt mikään paras, realistisin esimerkki, mutta halusin vain kertoa mikä olisi vastaava esimerkki klassisessa ravintolatilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tällä haet? Onko piheys sitä että parisuhteen paremmin tienaava osapuoli ei halua elättää huonommin tienaavaa?

Arvasin, että ymmärretään näin. Tuossa tilanteessa tarkoittaisin enemmänkin sitä, että paremmin tienaava lähtee yksin ravintolaan, kun toisella ei ole varaa. Tai että huonommin tienaava lähtee mukaan, suuttuu kun hänelle ei tarjota. Molemmissa tilanteissa raha nousee liian tärkeäksi. 

Miksi huonommin tienaava roikkuu tuollaisessa suhteessa? 

Koska rakastaa toista?

No silloinhan ei olekaan mitään väliä, meneekö paremmin tienaava yksin ravintolaan syömään vai ei. Eikä huonommin tienaavan tarvitse suuttua, jos hänelle ei tarjota. 

Okei. Tuntisitko itsesi kovin rakastetuksi jos seurustelisit ihmisen kanssa joka osaa kokata todella hyvää ruokaa ja itse olisit surkea kokki. Kuitenkaan hän ei ikinä kokkaisi sinulle, sanoisi vaan että itselleni teen, syö sinä vaikka puuroa, ei kiinnosta.

Miksi seurustelukumppanini pitäisi laittaa mulle ruokaa? Vai puhutko nyt parisuhteesta, jossa asutaan saman katon alla? Jos jälkimmäisestä, niin minusta silloin laitetaan ihan molemmille ruokaa, oli se sitten puuroa tai paistia. Ravintolassa syöminen taas on ihan eri asia kuin yhteisen kodin keittiössä syöminen. Ravintolassahan tulee syötyä muutenkin, jos käy työpäivinä lounaalla. Tai joskus kavereiden kanssa. Eihän niihinkään tarvitse ottaa puolisoa mukaan eikä sen pienempituloisenkaan tarvitse ottaa omiin menoihinsa toista mukaan. 

Niin, miksi pitäisi ikinä ottaa ketään muuta huomioon kuin itsensä. Vastaatko nyt kysymykseeni?

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtee siitä, että parisuhteessa toisen tulot ovat yhteiseen kulutukseen, niin kyseessä ei ole rakkaussuhde vaan hyötysuhde. Toista aidosti rakasvata lähtee siitä, että haluaa toiselle hyvää, ei toiselta hyvää. Minusta on aika niljakasta ajatella, että rakkauteen vedoten rahastaa rakastunutta.

Edelleenkin olen kanssasi samaa mieltä. Tässäkin tapauksessa toiselle (köyhemmälle) raha on rakkautta tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset "miehiä korkeammin koulutettuina ja miehiä älykkäämpinä" ovat aina näissä jutuissa se käsi ojossa seisova osapuoli?

Saahan siitä seurastaan hintaa pyytää ja vastapuoli saa maksaa, mutta aika harva suomalaisnainenkaan on täysin tuloton.

Ja ei, sisäfileen syöminen joka lauantai ravintolassa ja skumppabrunssi sunnuntaisin ei ole mikään ihmisoikeus. 

Jos tämä oli tarkoitettu vastineeksi aloittajalle, kannattaa lukea viestit huolellisesti uudestaan ja huomata että olemme samaa mieltä. Suhteessa on outoa, jos raha on liian tärkeää. Koskee molempia osapuolia.

En ymmärrä miksi toisen pitäisi tarjota jotain elämää. Käydä kouluja, tehdä töitä ja sitten rakkauden nimessä tarjota toiselle jotain hyvää. Toiselle voi olla hyvä tavattoman monella muullakin tavalla, kun tarjota niitä illasia, yms...

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tällä haet? Onko piheys sitä että parisuhteen paremmin tienaava osapuoli ei halua elättää huonommin tienaavaa?

No se nimen omaan on piheyttä pahimmillaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä tällä haet? Onko piheys sitä että parisuhteen paremmin tienaava osapuoli ei halua elättää huonommin tienaavaa?

Arvasin, että ymmärretään näin. Tuossa tilanteessa tarkoittaisin enemmänkin sitä, että paremmin tienaava lähtee yksin ravintolaan, kun toisella ei ole varaa. Tai että huonommin tienaava lähtee mukaan, suuttuu kun hänelle ei tarjota. Molemmissa tilanteissa raha nousee liian tärkeäksi. 

Miksi huonommin tienaava roikkuu tuollaisessa suhteessa? 

Koska rakastaa toista?

No silloinhan ei olekaan mitään väliä, meneekö paremmin tienaava yksin ravintolaan syömään vai ei. Eikä huonommin tienaavan tarvitse suuttua, jos hänelle ei tarjota. 

Olen samaa mieltä, ettei siitä tarvitse suuttua. Tarkoitin tuossa tilannetta, missä vaikkapa yhdessä mietitään mitä tänään syödään. Toinen haluaa ravintolaan, toisella ei ole varaa, vaan haluaa tehdä kotiruokaa. Toinen sitten mielummin syö ravintolassa yksin.

Ei ole nyt mikään paras, realistisin esimerkki, mutta halusin vain kertoa mikä olisi vastaava esimerkki klassisessa ravintolatilanteessa.

Nimenomaan ei ollut kovin realistinen esimerkki. Vaikka ehkä on niitäkin, jotka kuullessaan kotona olevan makaroonilaatikkoa pistävät kegät jalkaansa ja lähtevät ravintolaan syömään. En vaan tosielämässä ole tavannut ketään sellaista. Meillä syödään kotona sitä, mitä on kulloinkin tarjolla. Oli se sitten huonommin kokkaamista osaavan laittamaa puuroa tai paremmin kokkailemista osaavan laittamaa jotain muuta ruokaa. Olemme mitoittaneet ruokamenomme siten, että kummallakin on niihin varaa. Ei mulla ole mitään hinkua vetää kaviaaria ja tryffeleitä, vaikka mulla niihin varaa onkin. Kotiruuaksi kelpaa ihan hyvin halvempikin sapuska kuten hernekeitto, makaroonilaatikko, makkarakastike  jne. Saan syödä ihan riittävästi ravintolaruokaa työmatkoillakin, joten kotona syön oikein mielelläni tavallista kotiruokaa. 

MInä taas en ymmärrä sitä, että se enemmän vapaa-aikaa saava, yleensä parisuhteessa pienituloisempi osapuoli ei tajua, että hänen rakkautensa tulisi näkyä kotitöissä. Ilman muuta pienituloinen siivoaa, pesee pyykit ja laittaa ruokaa sillä aikaa, kun se parempituloinen tienaa rahaa ravintolaillallisiin. Sitähän parisuhde on: kumpikin omalta osaltaan pyrkii tekemään hyvää yhteisen liiton vuoksi. Toinen tienaa rahaa, toinen tekee kotityöt eikä kumpikaan väitä, että toinen on pihi. Pihiyttä kun on sekin, että käyttää kaiken aikansa itseensä sen sijaan että ymmärtäisi tehdä kodista rakastamalleen ihmiselle rauhan ja levon tyyssijan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi raha > rakkaus?

En ymmärrä. Jos oikeasti rakastaa toista, haluaa hänelle kaikkea hyvää ja kaunista. Rahan priorisoiva ihminen on tuskin itsekään kovin onnellinen.

Ymmärrän siitä, jos riitaa tulee siitä, mihin resurssit on fiksua käyttää; pohjimmiltaan silloin koetaan kenties että toisen prioriteetit ovat erilaiset, ehkä että toinen ei kunnolla näe, kuka kumppani on ja mikä on hänelle tärkeää. Mutta en ymmärrä rahanpalvontaa vain rahan takia. En ymmärrä sitä, että suhteessa oleva ihminen haluaa helliä vain itseään. Suurin rikkaus mitä ihminen voi saada, on se että on joku jota saa rakastaa.

Kaikki ovat ymmärtäneet nämä asiat joskus, lapsena tai nuorena. Mihin ymmärrys katoaa?

Jo tämä lause kertoo, että et ymmärrä maailmasta yhtään mitään.