Olin varma,että saan pojan ja sikiö onkin tyttö. Tuntuu ihan kamalalta, mutta olen pettynyt.

Voi pientä :)

Tuohon tottuu kyllä. Itse toivoin tyttöä mutta sainkin pojan. Nyt lapsi on minulle raiiain maailmassa. 

Miksi ihmeessä olit niin varma että vauva on poika?? Itse kanssa toivoin esikoisesta poikaa ja kun kuulin että hän on tyttö niin kyllä ensin petyin mutta en mä siitä mitään numeroa tehnyt vaan pidin omana tietonani. Ihmisiähän tässä vaan ollaan ja kaikenlaiset tunteet ja ajatukset nousee pintaan tahtomattakin. Turha niihin on jäädä vellomaan.

Mulla oli sama, tosi vahva poikafiilis ja -toive synnytykseen saakka. Jo ultrassa sanottiin että tytöltä näyttää, mutta pidin kuvitelmani aina synnärille saakka. Tyttöhän sieltä tuli, mutta pettymys, toiveet ja muut vain unohtuivat, tärkeintä oli terve, ihana vauva. Älä siis ap huolehdi, tuntemuksesi menevät ohi jossain vaiheessa. Et muutenkaan voi hallita, millainen lapsi sieltä on tulossa (ulkonäkö, luonne), joten älä anna sukupuolenkaan tuntua rajoitteelta.

Vierailija kirjoitti:

Voi pientä :)

Tuohon tottuu kyllä. Itse toivoin tyttöä mutta sainkin pojan. Nyt lapsi on minulle raiiain maailmassa. 

Raain:/

Ihan normi fiiliksiä. Vai luulitko olevas joku nuori kapinallinen..

Ja tänne piti tuo tulla jakamaan. Voithan sinä sillä pahimmalla vi*utuksen hetkellä vaikka ajatella niitä, jotka eivät pysty saamaan lapsia. Ja voithan nimetä tytön jollain sukupuolineutraalilla nimellä ja teeskennellä olevasi pojan äiti. Kivat lähtökohdat lapsellasi.

Ja ihan tiedoksi, että oli 50/50 saada jompikumpi.

Syntyvä lapsi saa olla vaikka vammainen, kunhan on poika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi pientä :)

Tuohon tottuu kyllä. Itse toivoin tyttöä mutta sainkin pojan. Nyt lapsi on minulle raiiain maailmassa. 

Raain:/

Apua.. siis rakkain

Itse olin toivonut tyttöä, mutta kun ultrassa sain kuulla, että minulle on tulossa poika, tiesin heti että niinhän sen pitää ollakin. Rakastan omaa pientä miestä jo ihan suunnattomasti, vaikka hän ei ole vielä syntynyt. Ennen raskautta ajatus pojasta oli suorastaan kauhistus, en voi enää ymmärtää miksi ajattelin niin.

Oma lapsi on rakkainta maailmassa. Paras, enkä häntä vaihtaisi. Silti nyt tytön ollessa jo 13-vuotias, saatan edelleen olla sisimmässäni vähän kateellinen jollekin, jolla on poika. Jossain syvällä elää se katkeruus, miksi mun ei anneta olla pojan äiti.

Älkää käsittäkö väärin. En lastani vaihtaisi ja hän on todella fiksu ja ihana.

Vierailija kirjoitti:

Syntyvä lapsi saa olla vaikka vammainen, kunhan on poika!

Mun entisellä työnantajalla oli n. 12-vuotias tytär ja rouva tuli myöhemmällä iällä raskaaksi. Hoki koko raskautensa ajan, kuinka on ihan sama kumpi tulee. Sitten tiedon saatuaan soitti heti äidilleen (töissä kuultua) kuinka ei sano kumpi on, mutta kaikki pitää ostaa sinistä. Ei sanaakaan, että raskausasiat on hyvin tms.

Erosivat pian tuon jälkeen miehensä kanssa, enkä kyllä ihmettele, niin rasittava käskyttäjä ettei tosikaan. Minä lahjoitin lapseni ammeen (oli sininen) ja senkin syynäsi tarkkaan. Kysyin onko vikaa, niin kuulemma ei saa olla naarmuja. Olin kertonut jo aiemmin, että on ihan virheetön, eikä siinä ole leikitty. Tuli ihan kaheliksi tuosta POJASTA.

Mä näin itseni poikien äitinä. Olin varma, että saan kolme poikaa. Esikoisen piti olla Aleksi. Jokaisen kolmen lapseni raskausaikana hypistelin poikien vaatteita ja olin varma, että poikahan se sieltä tulee.

No, mulla on kolme tyttöä. Kolme tervettä lasta. Kolme maailman rakkainta ja täydellisintä ihmistä. Enkä pois vaihtaisi. En olisi halunnut mitään muuta.

Lapsen synnyttyä sitä sukupuolta ei edes ajattele enää sillätavalla mitä ehkä ajattelet nyt.

Voihan sieltä syntyä poikamainen tyttö. Itse olin lapsena niin poikamainen, että minua luultiin aina pojaksi murrosikään saakka. Edelleen melkein nelikymppisenä olen enemmän maskuliininen kuin feminiininen persoonaltani, mielenkiinnon kohteiltani ja luonteeltani, vaikka koenkin sukupuoleni naiseksi. 

Mä toivoin 2 tyttöä ja sain 2 tyttöä :) 2 poikaa olisi ollut kamalin vaihtoehto.

Tee siitä sukupuolineutraali tai joku panseksuaali ni ei oo välii.

Minä olen aina toivonut kolmea poikaa, sain ensin kaksi ja tytön. Ja sitten vielä sen haluamani kolmannen pojan.

Kaikki neljä kyllä yhtä rakkaita silti.

Mulle on ihan sama kumpiko tulee. Tuntuu hassulta, että joillakin on noin vahvasti sukupuolitoiveita. Jos saisin päättää tulevan lapseni sukupuolen, niin voi hyvä tavaton.. en mä osaisi sanoa. Olisi kamalaa päättää itse.

Ei huolta. Nykyään se tytön kehoon syntyminenkään ei onneksi enää tarkoita, että lapsi ei olisi poika.

Ei totu. Tee abortti jos vielä voit tai anna adoptioon jos et kerta poikavauvaa kestä. ...

Näinkö niitä muunsukupuolisia syntyy ja tehdään? Vanhemmat eivät pysty hyväksymään lapsensa sukupuolta ja siitä sitten märistään hulluuteen asti, lasten hulluuteen asti.