Kaksi kotia lapsella: miten arjen saa toimimaan? Asiantuntijat vastaavat kysymyksiin 29.10. klo 13–16!

Mistä tietää, milloin vuoroviikkosysteemi on lapselle liian raskas? Lapsi kiukuttelee aina toisen vanhemman luota tullessaan, onko se normaalia? Erosta on kuitenkin jo vuosi.

onko lapsia hyvä tavata myös sillä viikolla kun he ovat toisen vanhemman luona? mistä asioista on hyvä sopia ennen kahden kodin alkua? Meillä asia konkretisoituu joulun jälkeen. Nyt jo 9-vuotias kovasti itkee sitä, että ei haluaisi kahta kotia ja sitten tavarat ovat aina väärässä paikassa.. kuinka tässä voisi ennakoida tai mitä olisi hyvä huomioida?

Voiko vuoroviikkoasuminen rauhoittaa vanhempien riitaisia välejä? Varsinkin kun riidat johtuvat pääosin siitä, että toinen vanhempi tapaa lasta liian harvoin ja toinen vanhempi pyrkii tapaamisia rajoittamaan? Onko lasten arjen oltava täysin yhtäläistä molemmissa perheissä? 

Mitä tehdä, jos lapsen lähivanhempi uhkailee jatkuvasti lastensuojeluilmoitusten tekemisellä? Syyt tuntuvat aina mitättömiltä rikkeiltä, esimerkiksi lasten kurahousut/tietyt hanskat ovat jääneet päiväkotiin.

Lapset tuntuvat pelkäävän nyt tätä, että unohtelevainen vanhempi on niin huono, että heidät vielä otetaan huostaan jos joutuvat altistumaan tuollaisille unohduksille.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää, milloin vuoroviikkosysteemi on lapselle liian raskas? Lapsi kiukuttelee aina toisen vanhemman luota tullessaan, onko se normaalia? Erosta on kuitenkin jo vuosi.

Lapset kokevat vuoroviikkosysteemin jokainen omalla tavallaan. Kiukuttelulle voi olla monia syitä lapsen tullessa vanhemman luota toiselle. Lapsi voi hyvinkin reagoida esim. siihen että samaan aikaan kun on mukava mennä toisen vanhemman luokse voi olla hankala erota siitä vanhemmasta jonka kanssa on juuri ollut edellisen viikon.  Onkin tärkeää, että vanhemmat juttelevat lapsen kanssa hänen kokemuksistaan vuoroasumiseen liittyen, mikä siinä on lapsen mielestä mukavaa ja toimivaa ja mikä lapsesta taas on tylsää ja raskasta. Lapselle on tärkeää, että kun hänen kanssaan jutellaan asumiseen liittyvistä asioista hän voi luottaa siihen, etteivät vanhemmat suutu tai pety lapsen kokemuksista tai toiveista. Muuten lapsen on vaikea uskaltautua kertomaan mitä hänen mielessään liikkuu.

Hei

Tervetuloa keskustelemaan kahden kodin arjesta. Meitä on mukana keskustelussa kaksi asiantuntijaa Ensi- ja turvakotien liiton Ero lapsiperheessä työstä. Lisää tietoa lapsiperheen erosta ja erilaisista tukimuodoista erotilanteessa löydät osoitteesta apuaeroon.fi Samalta sivulta pääset tänään klo 15 mukaan ryhmächattiin keskustelemaan toisten vanhempien kanssa mm. kahden kodin arjesta ja vanhempien uusista suhteista eron jälkeen.

Meillä vuorovanhemmuus toimii muutoin hyvin ja erittäin joustavasti, mutta esikoinen, 14-v haastaa minua (äitiä) paljon enemmän kuin isäänsä. Vaikka meidän vanhempien välit on todella hyvät, meillä on aika vähän mahdollisuuksia keskustella kaikki yhdessä perheen säännöistä. Ja usein vaikka on keskusteltu kolmestaan, lapsi haastaa kuitenkin minun luonani näitä yhdessä sovittuja sääntöjä rajusti. Luonapitojaksot eivät ole säännöllisiä erityisesti lasten isän työn takia. Välillä jaksot voivat olla aika pitkiäkin (esim. 2-3 viikkoa). Tavallaan erossaolojaksot tuovat myös hengähdystaukoa, mutta toisaalta koen, että ne myös katkaisevat arkiyhteyden. Itsekin on vaikea pitää mielessä, millainen tilanne oli, kun viimeksi asuttiin saman katon alla, ja vaalia jatkuvuutta käytännöissä. Pohdin, käyttääkö lapsi minun haastamiseeni kaiken sen energian, jota jotenkin patoaa isän luona, vaikka heidän välinsä ovat kyllä hyvät. Ristiriitoja tulee pääosin minun kanssani.

Vierailija kirjoitti:

onko lapsia hyvä tavata myös sillä viikolla kun he ovat toisen vanhemman luona? mistä asioista on hyvä sopia ennen kahden kodin alkua? Meillä asia konkretisoituu joulun jälkeen. Nyt jo 9-vuotias kovasti itkee sitä, että ei haluaisi kahta kotia ja sitten tavarat ovat aina väärässä paikassa.. kuinka tässä voisi ennakoida tai mitä olisi hyvä huomioida?

On hyvä pohtia tehtäviä asumisratkaisuja juuri lapsen näkövinkkelistä käsin. Lapsellenne tilanne tulee uudenlaisena tapana järjestää asuminen, mikä voi ymmärrettävästi jännittää ja tuottaa huolia. Lasta voi jännittää esimerkiksi se, kuka huolehtii, että oikeat tavarat. lelut, vaatteet, koulu- ja harrastustarvikkeet ovat mukana.

Vanhempien olisi hyvä, yhdessä jos mahdollista, keskustella lapsen kanssa, mitä kahden kodin arki ja vuoroviikoin toisen vanhemman luonan asuminen tarkoittaa.  Kuka huolehtii kyydeistä harrastuksiin, voiko kaverit kyläillä kuten aiemmin, millaiset ovat kotien yhteiset säännöt. Ja kuunnella myös lapsen toiveita ja ajatuksia asumisjärjetelyn suhteen. Vuoroviikkoasumisen lähtökohtana tulisi olla lapsen kyky ja tahto vuoroviikkoasumiseen eikä niinkään vanhempien tahto viikko-viikko asumiseen. Vanhempien olisi hyvä helpottaa lapsen jännitystä esimerkiksi kertomalla, että vanhemmat yhdessä hoitavat ja varmistavat , että tavarat ovat oikeassa paikassa. Se on kuitenkin vanhempien, eikä lapsen vastuu.

Vanhempien on myös hyvä yhdessä sopia, millä tavoin lapsi voi pitää viikon aikana yhteyttä toiseen vanhempaa. Onko se hyvänyön toivotus soittamalla iltaisin, käynti toisen vanhemman luona joku arki-ilta, skypepuhelu vanhemmalle, tai päivittäin kuulumisten vaihto what´s up ryhmässä. On tärkää, että lapsella säilyy tynne ja varmuus siitä, että hän on ja säilyy toisen vanhemman mielessä myös silloin kun hän on toisen vanhemman luona.

On myös hyvä muistaa, että jos lapsi ei tunnu sopeutuvan vuoroviikkoasumiseen ja se tuottaa lapselle surua ja huolta, niin onko jokin muu tapa mahdollisesti tähän elämänvaiheeseen lapselle parempi ratkaisu. Ja viikko-viikko systeemia voi kokeilla uudestaan vuoden tai parin päästä. Lasta ei tulisi pakottaa vastentahtoisesti vuoroviikkoasumiseen. Lapselle ei ole hyväksi, jos hän joutuu päivittäin streessaamaan asumiseen liittyviä asioita kuten tavaroiden kulkeminen kotien välillä.

Lisäapua asioista sopimiseen saa vanhemmuussuunnitelmasta https://stm.fi/vanhemmuussuunnitelma

Vierailija kirjoitti:

Voiko vuoroviikkoasuminen rauhoittaa vanhempien riitaisia välejä? Varsinkin kun riidat johtuvat pääosin siitä, että toinen vanhempi tapaa lasta liian harvoin ja toinen vanhempi pyrkii tapaamisia rajoittamaan? Onko lasten arjen oltava täysin yhtäläistä molemmissa perheissä? 

Vuoroviikkoasuminen saattaa rauhoittaa vanhempien välejä, etenkin jos molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuun ja se on toimiva myös lasten näkökulmasta. Jos vanhemmat eivät käsittele eron nostattamia tunteita on vaarana, että ne siirtyvät huomaamatta hankaloittamaan lapsen asioista sopimista ja yhteistyötä toisen vanhemman kanssa. Tällöin riitaa tulee helposti vanhempien välille, oli käytännön ratkaisut millaisia tahansa. Tämän vuoksi olisikin tärkeää, että vanhemmat saisivat riittävästi tukea erokriisin käsittelyyn ja pystyisivät erottamaan päättyneeseen parisuhteeseen liittyneet tunteet ja pettymykset lapsen asioissa tehtävästä yhteistyöstä.

Lapselle on hyväksi, jos hän voi tuntea, että vanhemmat erosta huolimatta, pystyvät yhdessä sopimaan yhteisesti keskeisistä hänen elämäänsä liittyvistä asioista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi koulunkäyntiin ja läksyihin tai harrastuksiin liittyvät asiat ja nuoren kohdalla vaikka kotiintuloajat. Lapsi kuitenkin pärjää sen kanssa, että tietyt asiat tehdään eri tavalla isän ja äidin luona. Lapsen kannalta oleellista on se, etteivät vanhemmat arvostele tai mustamaalaa toisiaan lasten kuullen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä, jos lapsen lähivanhempi uhkailee jatkuvasti lastensuojeluilmoitusten tekemisellä? Syyt tuntuvat aina mitättömiltä rikkeiltä, esimerkiksi lasten kurahousut/tietyt hanskat ovat jääneet päiväkotiin.

Lapset tuntuvat pelkäävän nyt tätä, että unohtelevainen vanhempi on niin huono, että heidät vielä otetaan huostaan jos joutuvat altistumaan tuollaisille unohduksille.

Kuullostaa ikävältä tilanteelta ja varsinkin kun tilanne kertomasi mukaan heijastuu jo lasten elämään ja näkyy lasten tuntemina pelkoina ja huolena. Lapsia ei kuitenkaan Suomessa huostaaoteta kovin kevein perustein, eikä esimerksi kurahousujen unohtelu vielä sinällään täytä lastensuojelun tarvetta tai riitä huostaaoton perusteeksi.

Jos  lähivanhempi tekee lastensuojeluilmoituksen, niin viranomaisten tehtävänä on selvittää mahdollinen lastensuojelun tarve eli tehdä lastensuojelu tarpeen selvitys, jonka aikana sinua tavataan. Tämä arvioinnin perusteella ratkaistaan mahdollisten lastensuojelun tukitoimien tarve tai sitten todetaan, että lastensuojelun tuelle ei ole tarvetta. Lue lisää :https://thl.fi/fi/web/lastensuojelun-kasikirja/tyoprosessi/lastensuojel…. Lastensuojeluilmoitus ei siis välttämättä johda mihinkään muuhun kuin siihen , että todetaan ettei lastensuojelun toimenpiteille ole tarvetta.

Koska kerrot lasten kantavan huolta tilanteesta, niiin heille voisi olla hyvä puhua tilanteesta jonkun perheestä ulkopuolisen kanssa, esimerkiksi perhneuvolan työntekijä tai vaikkapa tuttu päiväkodin työntekijä. Lapsille eläminen riitelyn ja uhkailun keskellä on tunnetasolla raskasta, sillä yleensä lapset haluavat olla lojaaleja molemmille vanhemmilleen. Jos mahdollista, sinun on hyvä luoda lapsille luottamusta, että tästäkin selvitää ja osoittaa lapsille luottamusta mm. kiinni pitämällä itse sovituista ja luvatuista asoista sekä välttää puhumasta lähivanhemmasta pahaa lasten läsnäollessa. Lasten kanssa voi myös lukea kuvakirjoja, joissa käsitellän vanhempien eroa. Näitä löytyy mm.kirjastoista.

Aikuisena tässä hankalassa tilanteessa, sinun voisi olla hyvä saada itsellesi tukea omien tunteiden ja eron käsittelyyn esim. eroseminaarit omien tunteiden käsittelyyn tai  kahdenkeskistä keskustelutukea apua eroon -chatissä (www.apuaeroon.fi sivulla ma 16-18, ti 14-16, ke 12-14 ja to 10-12.

Mitä tehdä, jos toisen vanhemman kanssa kommunikointi ei onnistu. Tunnen olevani alistetussa asemassa, enkä voi suunnitella tai aikatauluttaa elämääni, kun toinen sanelee kaiken. Hänellä on kolmivuorotyö ja uusioperhe suunnitteilla heti eron jälkeen. Olen uhrannut itseni lasten takia. Urani ja vapaa-aikani. Minulla ei ole minkäänlaista turvaverkkoa. Lapset jo kouluikäisiä. Onko lastenvalvojasta apua, apua?

Mitä tehdä, kun etävanhempi (se, jonka luona lapsi ei ole kirjoilla) jatkuvasti selittää 5v:lle, että kohta loppuu tämä edestakaisin meneminen, kun lapsi muuttaa kokonaan isin luokse. Yhteishuoltajuus on, elareita isä ei maksa (eli kyse ei ole rahasta), mutta isän mielipide on se, että lapsen paikka on hänen luonaan. Oikeudessa on käyty viimeisen 3 vuoden aikana 6 kertaa (joka kerta isä haastaa äidin, joka kerta päädytään sovintoon). Äitinä haluan, että lapsella on 2 vanhempaa, mutta raskasta on se, että passia ei voi hankkia (isä väittää, että supisuomalainen äiti ryöstää lapsen ulkomaille) eikä oikein mitään sopia ns. isäviikolle, koska isä voi koska tahansa ilmoittaa, että ei voikaan hakea lasta luokseen ennen kuin tiistaina tms.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vuorovanhemmuus toimii muutoin hyvin ja erittäin joustavasti, mutta esikoinen, 14-v haastaa minua (äitiä) paljon enemmän kuin isäänsä. Vaikka meidän vanhempien välit on todella hyvät, meillä on aika vähän mahdollisuuksia keskustella kaikki yhdessä perheen säännöistä. Ja usein vaikka on keskusteltu kolmestaan, lapsi haastaa kuitenkin minun luonani näitä yhdessä sovittuja sääntöjä rajusti. Luonapitojaksot eivät ole säännöllisiä erityisesti lasten isän työn takia. Välillä jaksot voivat olla aika pitkiäkin (esim. 2-3 viikkoa). Tavallaan erossaolojaksot tuovat myös hengähdystaukoa, mutta toisaalta koen, että ne myös katkaisevat arkiyhteyden. Itsekin on vaikea pitää mielessä, millainen tilanne oli, kun viimeksi asuttiin saman katon alla, ja vaalia jatkuvuutta käytännöissä. Pohdin, käyttääkö lapsi minun haastamiseeni kaiken sen energian, jota jotenkin patoaa isän luona, vaikka heidän välinsä ovat kyllä hyvät. Ristiriitoja tulee pääosin minun kanssani.

Kuulostaapa hienolta, että teillä on lasten isän kanssa hyvät välit ja pystytte keskustelemaan myös kolmistaan yhteisistä pelisäännöistä. Jäin miettimään sitä, että voiko luonapitojaksojen pituutta miettiä yhdessä esikoisen kanssa. Ymmärsin, että isän työn takia ne eivät voi olla säännöllisiä mutta onko nuoren näkökulmasta mielekästä, että erossa olo sinusta on vastaavasti yhtä pitkä. Toit itse myös esiin sitä kuinka pitkät erossa olot katkaisevat arkiyhteyden. Voihan olla, että tämä järjestely on nuoren mielestä hyvä mutta keskustelemalla yhdessä siitä voi saada varmuuden. Nuorella voi olla myös ehdotuksia siitä, miten haluaisi pitää yllä yhteyttä erossa olon aikana.

Kerroit myös, että esikoinen on 14-vuotias, joka on kehityksellisesti varsin haastavaa aikaa. Nuorelle on tärkeää, että hänellä on vahvat vanhemmat, jotka kestävät murrosiän kuohunnat. Nuoren kapinointi saattaa usein kohdistua enemmän toista vanhempaa kohtaan, joka tulee näkyväksi erityisesti silloin, kun arkea eletään kahdessa kodissa. Onkin erityisen hienoa, että pystytte nuoren vanhempina tiiviiseen yhteistyöhön, jolloin voitte saada tukea toisiltanne, kun nuori kehitystehtävänsä mukaisesti haastaa teitä. Näin voitte myös varmistua siitä, että nuori ei pääse pelaamaan teidän välillä. Jos mahdollista, niin kannattaa avoimesti keskustella näistä kokemuksista ja tunteista isän kanssa sekä myös nuoren kanssa, kuten olettekin jo tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä, kun etävanhempi (se, jonka luona lapsi ei ole kirjoilla) jatkuvasti selittää 5v:lle, että kohta loppuu tämä edestakaisin meneminen, kun lapsi muuttaa kokonaan isin luokse. Yhteishuoltajuus on, elareita isä ei maksa (eli kyse ei ole rahasta), mutta isän mielipide on se, että lapsen paikka on hänen luonaan. Oikeudessa on käyty viimeisen 3 vuoden aikana 6 kertaa (joka kerta isä haastaa äidin, joka kerta päädytään sovintoon). Äitinä haluan, että lapsella on 2 vanhempaa, mutta raskasta on se, että passia ei voi hankkia (isä väittää, että supisuomalainen äiti ryöstää lapsen ulkomaille) eikä oikein mitään sopia ns. isäviikolle, koska isä voi koska tahansa ilmoittaa, että ei voikaan hakea lasta luokseen ennen kuin tiistaina tms.

Ikävä tilanne ja varmasti sinulle ja lapsellekin kuormittavaa. Oikeudenkäynnit aiheuttavat aina epävarmuutta perheessä ja ovat usein henkisesti raskaita prosesseja. On hienoa, että kuitenkin toivot lapsella säilyvän molemmat vanhemmat ja olet valmis ponnistelemaan asian eteen. Tärkeätä on, että itse toimit lapselle turvallisena aikuisena etkä lapsen silmissä mustamaalaa tai puhuaa pahaa isästä.

Passiin tarvitaan tuo molempien suotus, ja ilma sitä ei passia saa, se on nykyinen tilanne. Myös tuo kuvaamasi tilanne, että isä ei hae lasta sovitusti luokseen on mahdollista eikä kukaan viranoaminen voi tilanteeseen puuttua.

Olisikin tärkeää, että tässä tilanteessa voisit pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi. Ulkoile päivittäin ja nauti niistä hyvitä asioista, joita elämässäsi on. Lapsen ollessa luonasi nauti yhdessäolosta ja viettäkää lapsen kanssa "eropuheesta" vapaata aikaa. Tehkää asioista, joista lapsi nauttii ja tykkää. Usein ne arjen asiat ovat lapselle tärkeitä (käynnit leikkipuistossa, yhteiset ruokailut, satujen lukeminen ja leikkiminen).

Lapsen osalta miettisin, onko lapsen lähiympäristössä ilmaistu huolta lapsesta? Kuinka paljon lapsi kertoo sinulle isän luona vietetystä ajasta tai isän puheista? Onko lapsella tilanteestanne ulkopuolista henkilöä, joka voi keskustella ja kuulla lasta? Jos sinulla itselläsi on huoli lapsen tilanteesta, niin voit selvittää mahdollisuutta saada apua esim. perheneuvolasta. Joillakin paikkaunnilla on myös päiväkoti-ikäsille lapsille Tilli Toukka ryhmiä lapsille https://hyvinkaa.mll.fi/tilli-toukka/tilli-toukan-kotipesat/ , joiden vanhemmat ovat eronneet. Itsellesi keskusteluapua saat apua eroon -chatistä , sivulla apuaeroon.fi

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehdä, jos toisen vanhemman kanssa kommunikointi ei onnistu. Tunnen olevani alistetussa asemassa, enkä voi suunnitella tai aikatauluttaa elämääni, kun toinen sanelee kaiken. Hänellä on kolmivuorotyö ja uusioperhe suunnitteilla heti eron jälkeen. Olen uhrannut itseni lasten takia. Urani ja vapaa-aikani. Minulla ei ole minkäänlaista turvaverkkoa. Lapset jo kouluikäisiä. Onko lastenvalvojasta apua, apua?

Kommunikointivaikeudet vanhempien välillä lasten asioissa heti eron jälkeen ovat hyvin tavallisia. Onneksi monet vanhemmat pääsevät alun vaikeuksien jälkeen asialliseen yhteistyöhön lasten asioissa. Monesti kahden kesken sopiminen lasten asioista on hankalaa ja päättyy helposti riitaan. Oletteko kuulleet perheasioiden sovittelusta? Se on lakisääteinen ja maksuton palvelu, joka pitää löytyä joka kunnasta. Siinä vanhemmat voivat työntekijän avustuksella pohtia eron jälkeisiä ratkaisuja lasten tarpeiden näkökulmasta.

Lastenvalvoja vahvistaa vanhempien keskinäisen sopimuksen lapsen elatuksesta, huollosta, asumisesta ja luonapidosta eli tapaamisista. Lastenvalvojan tehtävänä on katsoa, että sopimus on lapsen edun mukainen. Lastenvalvoja ei voi päättää asioita vanhempien puolesta eikä vanhemman tarvitse allekirjoittaa sopimusta, johon hän ei ole valmis sitoutumaan. Olisikin teille kaikille hyvä, jos ennen lastenvalvojan luokse menemistä, voisitte päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen näistä asioista. Uskon, että perheasioiden sovittelu voisi olla tässä kohtaa hyödyksi.

Kerrot omistautuneesi lapsillesi. Olet kuormittavassa tilanteessa ja olisi tärkeää löytää keinoja, joilla voit pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Toivottavasti voit pikkuhiljaa rakentaa arjen, jossa on tilaa myös sinulle itsellesi. Mitkä asiat ovat sellaisia, jotka tuottavat sinulle mielihyvää? Onko niiden joukossa sellaisia kuten vaikka lukeminen ja musiikki tai luonto, jotka ovat helposti saatavilla?

Kerroit myös olevasi ilman turvaverkkoa. Mistä arkeesi voisi löytyä uusia ihmisiä ja riittävästi apua ja tukea? Toimiiko alueellanne esim.  Yhden vanhemman perheiden olohuone (www.yvpl.fi) tai löytyykö lasten koulu- tai harrastuskavereiden vanhemmista niitä, joiden kanssa voisi tutustua enemmän? Vanhemmille on tarjolla myös erilaisia vertaistukiryhmiä, joissa voi kohdata toisia samassa tilanteessa olevia vanhempia. Löytyyköhän läheltäsi esim. Vanhemman neuvo -ryhmiä, joissa pohditaan eron jälkeistä vanhemmuutta ja lapsen huomioimista muuttuneessa perhetilanteessa? Myös verkosta on saatavilla vertaistukea esim. ryhmächatin kautta, joka on tänäänkin klo 15-16. Nämä ja muut alueen tukimuodot löydät osoitteesta apuaeroon.fi

7-vuotiaani itkee lohduttomasti joskus kun pitää lähteä isälle. Heillä lämpimät ja läheiset välit mutta nyt ehkä kausi kun on äidissä enemmän kiinni. Eilen illalla vaihdon yhteydessä pyysin isää (lapsen kuulematta tietenkin) voiko olla vielä yhden yön kun siirtyminen on nyt niin kamalan vaikeaa. Isä kieltäytyi. Tänään jatkoin keskustelua aiheesta että mielestäni emme toimineet oikein pakottamalla.

Mitä suosittelette. Itse haluaisin joustoa eikä se mielestäni ole sitä että antaa lapselle liikaa valtaa vaan hänen tunteiden kuuntelemista. Pyrin tukemaan miehen vanhemmuutta myös mutta lohduttomasti itkevää lasta en koe oikeaksi pakottaa pois, olisi varmaan tänään sujunut siirto paremmin.

Tänään kuitenkin pidän häntä muutaman tunnin luonani.

Onko parempi pitää vaihtoajoista kiinni että peli on selkeä vai mennä välillä lapsen tunteita kuunnellen?

Vierailija kirjoitti:

7-vuotiaani itkee lohduttomasti joskus kun pitää lähteä isälle. Heillä lämpimät ja läheiset välit mutta nyt ehkä kausi kun on äidissä enemmän kiinni. Eilen illalla vaihdon yhteydessä pyysin isää (lapsen kuulematta tietenkin) voiko olla vielä yhden yön kun siirtyminen on nyt niin kamalan vaikeaa. Isä kieltäytyi. Tänään jatkoin keskustelua aiheesta että mielestäni emme toimineet oikein pakottamalla.

Mitä suosittelette. Itse haluaisin joustoa eikä se mielestäni ole sitä että antaa lapselle liikaa valtaa vaan hänen tunteiden kuuntelemista. Pyrin tukemaan miehen vanhemmuutta myös mutta lohduttomasti itkevää lasta en koe oikeaksi pakottaa pois, olisi varmaan tänään sujunut siirto paremmin.

Tänään kuitenkin pidän häntä muutaman tunnin luonani.

Onko parempi pitää vaihtoajoista kiinni että peli on selkeä vai mennä välillä lapsen tunteita kuunnellen?

Nostat esiin tärkeän asian, miten samaan aikaan sekä kuulla lasta ja lapsen tunteita että lempeästi auttaa lasta säilyttämään ja ylläpitämään yhteyttä toiseen vanhempaan. Itselleni herää ehkä pohdinta siitä,  onko lapsen mielessä jotain erityistä, mistä syystä isän luo siirtyminen tuntuu tällä hetkellä vaikealta. Onko sinun tai lapsen isän elämäntilanteessa tai perhe-elämässä tapahtunut muutoksia?  Vai onko kyseessä lapsi, jolle siirtymätilanteet ovat ylipäätään  hetkiä , joihin liittyy tunteita. Itku voi olla merkki ikävän tunteesta eli luopuminen äidin hoivasta ja turvasta ja siirtyminen isän luo tuntuu lapsesta vaikealta. Olisko mahdollista siirtää vaihtotilanteet esim. aiemmaksi, jolloin lapsi ehtisi hetken viettää aikaa isän kanssa ennen iltarutiineita ja nukkumaanmenoa. 

Tärkeää varmasti on, että te yhdessä vanhempina voitte tästä tilanteesta keskustella ilman toisen syyllistämistä tai syyttämistä. Ja miettitte yhdessä vanhempina, millä tavoin kodin vaihtotilannetta voisi helpottaa ja miten te voisitte yhdessä keskustella lapsen kanssa asiasta, ilman että lapsi syyllistyy asiasta. Voi olla, että tällä hetkellä tarvitsette enemmän joustavuutta tapaamisten toteuttamiseen, tärkeätä kuitenkin on, että vanhempin vedätte asiassa yhtäköyttä. Joskus lapset voivat myös viiveellä reagoida vanhempien eroon ja vaihtotilanteista tulee tämän vuoksi vaikeampia.  Lasta ei myöskään tulsi jättää yksin ikävän tunteen kanssa vaan, jos mahdollista, autta lasta sanoittamaan sen, mistä syystä hän itkee ja mikä tilanteessa on hänelle vaikeaa.

Lapsille on omia erovertaisryhmiä, joissa lapsi tutustuu muihin eron kokeneisiin lapsiin ja saa vertaistukea. Ryhmiä voi tiedustella esim. perheneuvolasta, Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistyksistä ja Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta liitosta. Jos lapsen toiminta vaihtotilanteissa ei helpotu ja ikävä on iso, voit kääntyä perheneuvolan puoleen ja saada sieltä apua tilanteen selvittämiseen.

Hei!

Mitä mieltä olette tilanteesta, jossa lapsi asuu vuoroviikoin isällään ja äidillään. Lapsella on molemmissa kodeissa eri tavarat ja vaatteet eikä lapsen äiti anna hänen käyttää toisen kodin tavaroita/vaatteita omalla viikollaan. Ja siis ihan kaikkea on kaksi, koulurepusta kännykkään ym.

Kodeissa on myös erilaiset säännöt ja lapsi onkin oppinut käyttämään tätä hyväkseen. Tekee aina jotain kiellettyä loppuviikosta, jolloin pääsee rangaistuksia pakoon aina toiseen kotiin. Alkuviikkokin menee kiukutellessa sopeutumisvaikeuksia kodin vaihdosta. Vaihtoaika on sunnuntai-ilta, niin että lapsen on käytännössä mentävä heti nukkumaan, kun vaihtaa kotia. Tästä on myös koulussa huomautettu, että häiriökäytöstä esiintyy etenkin maanantaisin. Lapsella on adhd ja vuoroviikkoasuminen on jatkunut jo 5 vuotta. Käytännössä viikossa on lapsella ehkä yksi hyvä päivä ilman hankaluuksia.

Viimeisen 3 vuoden aikana on isän luona tapahtunut paljon muutoksia, sillä isä on mennyt naimisiin ja pari pikkusisarustakin on liittoon syntynyt. Lisäksi saman katon alla asuu nykyisin isän vaimon aiemmat lapset.

Miten tälläisessä tilanteessa kannattaisi toimia, jotta kodinvaihtajalapsen elämä helpottuisi? Olemme koittaneet ehdottaa lapsen äidille mm. vaihtopäivän sopimista perjantaiksi, jolloin lapsi voisi kulkea itsenäisesti suoraan koulusta toisen vanhemman luokse. Tämä ei äidille käy eikä hänelle tunnu sopivan mikään muukaan ratkaisu. Äiti on hyvin joustamaton ja tuntuu ajattelevan vain omaa etuaan, ei lapsen etua.

Tilanne on hyvin stressaava ja luo kitkaa myös muiden perheenjäsenten välille. Myös eroa on pohdittu, mutta tuntuu epäreilulta hajottaa pienempien lasten ydinperhe yhden lapsen kiukuttelun takia.

Miksi lapsella pitää olla kaksi kotia?  Miksei erovanhemmat voi vuokrata pientä asuntoa, jossa asuvat vuoroviikoin? Tai asuvat vuoroviikoin uusien puolisoiden luona, jos ovat sellaiset löytäneet. Lapset saisivat asua kodissaan, vanhemmat olisivat vuoroviikoin siellä. Tiedän, että vaatii aikuisuutta, mutta olisi lasten etu. Ensimmäisessä tapauksessa vanhemmilla olisi paikka, jossa pohtia elämää, asioita ja tulevaisuutta rauhassa hajottamatta kotia ja perhettä lopullisesti. Parhaassa tapauksessa voisivat löytää yhteisen tulevaisuuden, eivätkä lapset joutuisi heti heittopusseiksi.

Kahden kodin teemaa käsitellään tänä syksynä myös livelähetyksissä, podcasteissä ja ryhmächateissä. Tervetuloa seuraamaan ja osallistumaan!

Katso ajankohdat tästä: https://apuaeroon.fi/kaksikotia/#livelahetykset_ryhmachatit_podcastit