Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko epäempaattinen, koska toivon katastrofia?
28.10.2018 |
Omasta mielestäni en ole arjessani epäempaattinen. Pyrin käyttäytymään ystävällisesti, välttelemään pahan puhumista selän takana, tukemaan ihmisiä puheillani ja auttamaan heitä myös käytännössä.
Kuitenkin usein toivon, että tapahtuisi jokin suuri katastrofi, esimerkiksi supertulivuoren purkaus tai suuri kivi avaruudesta.
Minusta olisi vain jotenkin siistiä, kun New Yorkiin jysähtäisi sen verran suuri lohkare, että miljoona kuolisi.
Saan pelkästä ajatuksestakin mielihyvää, siitä tulee sellainen olo, että maailma on jotenkin totta, että minä olen totta, että olen tässä maailmassa.
Olenko loppujen lopuksi vain aivan hirveän epäempaattinen?
Kommentit (4)
Oletkohan säästellyt itseäsi vähän liikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ymmärrä mitä puhut. Olet elänyt nykysuomalaisena niin etuoikeutettua elämää ettet tiedä esim. Suomen nälkävuosista/katovuosista mitään. Sellaisen kokenut ei toivo kenellekään katastrofia. Häpeäisit.
Mee SPR:än mukana johonkin kattomaan kun ihmisillä on paha olla jooko mee kurssille. Jos ihmetellään uudestaan 2020 kun kerrot kokemuksistasi palstalla.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrätkö, että jos sellainen kivi tärähtäisi New Yorkiin, niin koko maapallo siinä kärsisi eikä sinun aivoituksillasikaan olisi mitään virkaa.