Onko palstalla ketään miestä jota ei olisi lyöty tai joka ei olisi lyönyt aikuisiällä?

En ole itse lyönyt mutta lähes kaikki naisystäväni ovat ainakin kerran huitaisseet minua. Miehien kanssa en ole tapellut sitten teini-iän.

M32

Häh? Missä ihmeen todellisuudessa tuollainen on normaalia?

Paitsi nyrkkeilyhanskojen kanssa olen lyönyt ja tullut lyödyksi. Se on kuitenkin eri asia.

M37

Ikävä kyllä miesten kokemasta väkivallasta pidetään hyvin vähän meteliä.

MIhen elämä on jatkuvaa mahdollisuutta väkivallan kohteeksi joutumisesta, koulun aloittamisesta vanhuuteen saakka.

Naisten seksuaalisesta häirinnästä kyllä puhutaan, mutta ketään ei kiinnosta se millaisessa maailmassa mihet joutuvat koko elämänsä ajan elämään.

Mies/poika voi joutua väkivallan kohteeksi ihan koska tahansa suljettuaan kotioven takanaan.

Yleensä haavat nuollaan yksin, sillä häpeä väkivallan kohteeksi joutumisesta tukkii uhrien suut, mutta jäljen järjettömän väkivallan kohteeksi joutuneeseen mieheen se jättää.

Meinasin vastata täällä, nyrkkeilysalin ulkopuolella siis.

Sitten muistin vaimoni lyöneen minua kerran. Ei ole vitsi.

Mutta mulle opetettiin tenavasta pitäen ettei saa lyödä, jälki on pahaa ja omatkin rystyset voi mennä kun osuu vaikka otsaan.

Asiaa on helpottanut se, että tutut tietää taustan eikä halua kokeilla vieläkö lähtee vaikka vahingossa, tuntemattomat humalaiset voin olla huomioimatta ja kävellä pois.

Mun miespuolista löi sen tyttöystävä kännissä. Suuttui, kun kaveri muka katsoi baarissa jotain naista. Muutenkin sen tyttöystävä sai aina raivokohtauksia. Kerran kaverini oli futisharkoissa ja se tyttöystävä ajoi siihen kentään viereen, jätti auton keskelle katua moottori päälle, ja meni kirkumaan ja tönimään mun kaveria kaikkien eessä. Syy: tää tyttöystävä oli unohtanut kotiavaimet sisälle ja jotenkin koko juttu oli mun kaverin syytä, koska ei ollut ollut kotona päästämässä sisään, eikä kuullut puhelinta, mikä oli harkkojen aikaan repussa.

Onneksi lopulta erosivat.

Koitin kovasti miettiä, onko muita mun miespuolisia kavereita lyöty/onko ne lyöneet..ei tullut muita mieleen. Ainoa toinen mikä tuli oli se, kun yhtä oli baarissa heitetty käsilaukulla...ja se nyt oli taas nainen. Jos oikein muistan niin tää nainen oli sen tuhannen kännissä ja suuttui kaikille ympärillä olevilleen, kun kaatoi juomansa.

Naisystävä on lyönyt minua, lisäksi minua on lyöty ja potkaistu baarissa tuntemattoman toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä miesten kokemasta väkivallasta pidetään hyvin vähän meteliä.

MIhen elämä on jatkuvaa mahdollisuutta väkivallan kohteeksi joutumisesta, koulun aloittamisesta vanhuuteen saakka.

Naisten seksuaalisesta häirinnästä kyllä puhutaan, mutta ketään ei kiinnosta se millaisessa maailmassa mihet joutuvat koko elämänsä ajan elämään.

Mies/poika voi joutua väkivallan kohteeksi ihan koska tahansa suljettuaan kotioven takanaan.

Yleensä haavat nuollaan yksin, sillä häpeä väkivallan kohteeksi joutumisesta tukkii uhrien suut, mutta jäljen järjettömän väkivallan kohteeksi joutuneeseen mieheen se jättää.

Pitää paikkansa. Jos mies astuu esiin kertoakseen kokemastaan väkivallasta ( erityisesti, jos on joutunut väkivaltaisen naisen uhriksi) niin monet miehet ja naiset kutsuvat nynnyksi, surkimukseksi..nauretaan ja vähätellään.

Pojan äitinä tuollainen surettaa ja suututtaa.

Myös tällä palstalla rehottaa tuollainen asenne miehiä kohtaan.

Olen 44 mies, minua ei ole koskaan lyöty, enkä itse ole koskaan lyönyt ketään. Lähellä turpiin saaminen on ollut monta kertaa ja pidän elämää miehenä kohtuullisen riskialttiina.

Mikä tässä lasketaan aikuisiäksi? Kyllä ihan fiksu hyväkäytöksinen mies voi ihan hyvin olla saanut joskus nuoruudessa nakkikioskijonossa jonkin osuman ihan tahtomattaan. Itse olen ihan normaali väkivaltaa inhoava nainen enkä ole koskaan missään tappeluporukoissa ollut eikä perheessä ole ollut koskaan väkivaltaa, mutta niin vain minäkin sain joskus nuorempana iskun joltain random-känniläisnaiselta. 

Olen nainen, mutta kun tässä mietin, miespuolisia ystäviäni, niin on heitä lyöty, tai ovat lyöneet, tai muuten käsiksikäymistä on ollut jommin kummin päin. Miestäni löi extyttis, kaverini joutui vääntämään sukulaisensa solmuun hänen käydessään uhkaavaksi. Toinen kaverini itse haastoi riitaa ja sai köniinsä, kolmas sai myös turpaansa pahasti soitettuaan suutaan. Yhden miehen hakkasi joku velkojen takia (ei mitään huumealamaailmatouhua kuitenkaan.) Exmieheni löi minua lähestynyttä miestä. Oikeastaan ne jotka eivät ole saaneet köniin tai itse antaneet, ovoat olleet selaisia miehiä jotka menevät toisten selän taakse piiloon ikäviä tilanteita, jättävät kaverin tai tyttökaverin pulaan, kääntävät päänsä kun jotain tuntematonta aletaan muiluttamaan. Monia tilanteita on myös ollut niin, että minä tai joku muu on alkanut puolustamaan jossain tilanteessa huonosti kohdeltavaa miestä, ja nämä miehet ova sitten poistuneet vähin äänin takavasemmalle ja jättäneet ne kuuluisat "muut" hoiteemaan tilanteet loppuun. Eli kyllä, näkisin että siinä missä nainen pärjää sanoillaan, ja häntä kohtaan ei joku väärin tehnyt mies kohdista väkivaltaa, niin samassa tilanteessa oleva mies joko joutuu itse puolustautumaan väkivallalla, tai joutua itse sen kohteeksi.

Puoliso levitti tarinaa että olen ollut häntä kohtaan väkivaltainen.

Kysyin häneltä että kuinka tämä on tapahtunut? Istuin tietokoneen ääressä ja hänellä on käytössään koko 99%  muuta kiinteistöä, niin kuinka olen voinut olla häntä kohtaan väkivaltainen. Kuinka olen voinut muksia höntä tietokoneen ääressä istuen?

Ettei vaan olisi käynyt niin että hän itse on tullut ja alkanut repiä kuulokkeita korviltani ja käynyt päälle ja olisin vaan puolustanut itseäni ja huom. nousematta tuolilta.

mies.

mut on revitty hiuksista, taklattu, tyrmätty, hakattu, potkittu, hakattu esineillä ja heitetty mäkeä ja rappusista alas moniin eriin tilaisuuksiin.

Olen pienikokoinen ja humalassa olevat, aivan vieraat ihmiset saavat käsityksen et hei toi ei paljon voi pistä vastaan. En koskaan provosoikaan, mutta järkeä ei myöskään näihin voi puhua. Olen hiljaa ja saan turpiin.

Juttelin tästä kerran yhden exäni kanssa. Hänen mielestään väkivallan uhka miestä kohtaan on suuri eikä aina vältettävissä. Ja hänkin oli ihan kunnon rauhallinen kaveri eikä juovuksissakaan mikään herkästi kilahtava nyrkkisankari.

Tuntemattomat tulevat haastamaan riitaa esimerkiksi. Yllättäen voit tahtomattasi olla tilanteessa josta ei ole poispääsyä ilman väkivaltaa. Ei oo aina helppoa.

En muista kyllä, että olisi lyöty enkä itsekään ole.

Elämäni aikana olen enemmän naisilta ottanut iskuja vastaan kuin miehiltä.

Naista en ole kertaakaan lyönyt.

Miesten kanssa on tapeltu puolin ja toisin muutaman kerran.

Mielestäni olen tavallista rauhallisempi ja pitkäpinnaisempi kuin keskiverto, mutta joskus meillekin sattuu ja tapahtuu.

En ole koskaan kuullut yhdenkään tuntemani miehen kertovan joutuneensa väkivallan kohteeksi tai käyttäneen väkivaltaa. En ole myöskään kuullut kenenkään kertovan joutuneensa heidän väkivaltansa kohteeksi. Kotona, koulussa, opiskellessa, työpaikalla - en ole nähnyt tai kuullut minkäänlaisesta miehiin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta missään.  

Äitini on kertonut tuttavamiehestä, jonka vaimo oli väkivaltainen. En itse tuntenut miestä. 

Olen reilusti yli viisikymppinen joten olen ehtinyt tavata paljon ihmisiä. Sekä lapsuudenkoti että oma talous ovat keskiluokkaisia ja työ on asiantuntijatyötä, joten saattaa olla, että elän jonkinlaisessa kuplassa. Kuplassa ihan siinäkin mielessä että vaikka on mahdollista, että väkivaltaa on "piireissäni" huomattavasti vähemmän, sitä varmaan silti on, mutta se on tabu. 

Vierailija kirjoitti:

Mun miespuolista löi sen tyttöystävä kännissä. Suuttui, kun kaveri muka katsoi baarissa jotain naista. Muutenkin sen tyttöystävä sai aina raivokohtauksia. Kerran kaverini oli futisharkoissa ja se tyttöystävä ajoi siihen kentään viereen, jätti auton keskelle katua moottori päälle, ja meni kirkumaan ja tönimään mun kaveria kaikkien eessä. Syy: tää tyttöystävä oli unohtanut kotiavaimet sisälle ja jotenkin koko juttu oli mun kaverin syytä, koska ei ollut ollut kotona päästämässä sisään, eikä kuullut puhelinta, mikä oli harkkojen aikaan repussa.

Onneksi lopulta erosivat.

Koitin kovasti miettiä, onko muita mun miespuolisia kavereita lyöty/onko ne lyöneet..ei tullut muita mieleen. Ainoa toinen mikä tuli oli se, kun yhtä oli baarissa heitetty käsilaukulla...ja se nyt oli taas nainen. Jos oikein muistan niin tää nainen oli sen tuhannen kännissä ja suuttui kaikille ympärillä olevilleen, kun kaatoi juomansa.

En ihan äkkiseltään syyttäisi tuota naista sekopääksi. Tuo käytös saattaa myös kieliä siitä, että mies on sumuttanut lähipiiriään onnistuen näyttämään enkeliltä vaikka on samaan aikaan itse piru. Oman kokemukseni mukaan tuollainen käytös on jäävuoren huippu. Muutama täysin normaali kaverini muuttui ihan raivokimpuksi, mutta kun ero viimein tuli, niin heidän käytöksensä rauhottui. Yhtä näistä herttaisista naisten huonosti kohtelemaa miestä kun tunsin paremmin, niin ymmärsin että melkein kaikki olivat täötsin raivoissaan hänelle siitä leväperäisestä ja piilo kettumaisesta käytöksestä. Mies itse piti vain aina pokkansa viimeiseen asti ja hymyili 247, joten hänestä oli vaikea saada todellista kuvaa. 

Minä. Lapsena minua hakattiin mutta aikuisena olen ilmeisesti osannut olla jo riittävän nöyrä.

M40

Surullista luettavaa. Olen kuullut  kun nainen on kertonut riidellessä lyöneensä miesystäväänsä ja sitten seuraavan riidan yhteydessä halveksinut että ei ole edes mies kun antoi naisen lyödä itseään.

Vierailija kirjoitti:

...

Tuntemattomat tulevat haastamaan riitaa esimerkiksi. Yllättäen voit tahtomattasi olla tilanteessa josta ei ole poispääsyä ilman väkivaltaa. Ei oo aina helppoa.

Näin se valitettavasti on.  En ole tapellut aikuisena, olen nyt 58v, korkeakoulutettu ja melko hyvätuloinen nykyään.

Muutama läheltä piti tilanne on ollut tulla itse lyödyksi känniääliön toimesta kadulla kotiin baarista kävellessä. Niistä olen selvinnyt supliikilla ja vaihtamalla maisemaa nopeasti.

Kerran kaupungilla ruutukaava-alueella hyvin varhain lauantai aamuna autolla valoissa edessä oleva auto ei lähtenyt liikkeelle vihreillä, sisällä siellä näytti olevan kaksi epämääräisen näköistä kaveria jotka ilmeisesti vain jauhoivat p*skaa keskenään ja valo vaihtui uudestaan punaiseksi.

Kun valo vaihtui vihreäksi toisen kerran soitin hyvin kevyesti äänimerkkiä, että mitäpä jos ajettaisiin välillä... Sen sijaan että nämä olisivat lähteneet autolla liikkeelle molemmat etuovet aukesivat yhtä aikaa ja sisältä kömpi pirivietereitä, jotka levittelevät käsiään ja uhosivat että soitinko torvea heille!

Tajusin, että näiden kanssa ei kannata jäädä keskustelemaan. Vetäisin pakin silmään, kun takana ollut ketään ja hieman autoa taaksepäin sen verran että sain koukattua suoraan menevälle kaistalle ja kaasutin pois tilanteesta. Pysähdyin kulman taakse ja soitin poliisille (ei ollut vielä 112 aikaa). Parin päivän päästä lehdessä oli juttu näiden huumehörhöjen pidätyksestä ja mitä autosta oli löytynyt. Epäilemättä jos olisin jäänyt paikalle keskustelemaan olisi ollut mahdollisuus tulla lyödyksi, mutta onneksi väistin tilanteen täpärästi.

Varsinaisesti olen tapellut vain kaksi kertaa, kerran kahdeksan vuotiaana koulun pihalla ja kerran muistaakseni viisitoista vuotiaana pihalla. Molemmilla kerroilla minua syytti asiasta toinen osapuoli, vaikka en varmasti ollut niitä asioita tehnyt ja sen piti olla selvää molemmille. Kun toinen haastoi riitaa ja kävi päälle, niin jouduin sitten puolustamaan itseäni kun en päässyt pois tilanteesta.