Kun mies lyö

Suomi on aggressiivinen kulttuuri. Hempeilyä ja tunteiden näyttämistä pidetään vain etelän pellejen ominaisuuksina ja nimittely jo sinänsä kertoo, mitä mieltä ollaan tunteiden osoittamisesta. Siis niistä positiivista. Etelässä näytetään toki kaikki tunteet voimakkaasti. Toki myös ne kielteisetkin. Mutta Suomessa posiitivisten ja hellien tunteiden näyttämistä pidetään heikkoutena. Onko hävityt sodat ja suurvaltojen välissä olemalla heittopussina joku syy yhteys tähän, jtkv aggressiiviseen puolustuskannalla olemiseen sekä vastapulien motiivien epäilyyn. Mahdollista? Hyvä tutkimusaihe.

No voihan toki yrittää sujauttaa sille miehelle esitettä väkivaltaisten miesten hoitopaikasta... Tosin vaimo todennäköisesti saa siitäkin turpaan, kun on mennyt pahoinpitelyt paljastamaan.

On tosiaan naisia,jotka käyttävät ystäviään jonain paloasemana tai jatkuvina terapeutteinaan. Eivät kuitenkaan tee muuttoliikettä miehen luota vaan palaavat yhä uudelleen vä kivaltaisen miehen luokse. Siinä ei voi muuta sanoa kuin, että tee miten haluat. Yksi ystävyyssuhde ainakin meillä katkesi tähän, kun en suostunut enää naisen vaatimuksiin tulla pelastamaan tilannetta, tietyllä tap aa. Jonka olin jo tehnyt aikaisemminkin ja kuunnellut ja neuvonut. Kun mies uh kaili jo minuakin tavallaan, koin että nainen laittaa samalla minut väkivaltaisen käytöksen uhan alle - koska on vaan kuitenkin niin ihana. Ystävät ovat kuin jollain varahyllyllä, kun menee hyvin. Ja sitten taas otetaan esiin.. Ei se toimi. Ja sellaista ystävyyttäkään on lopulta vaikea tekohengittää uudelleen henkiin.

Jotkut naiset vaan etsii ne jänn ämiehet aina. Ja laittaa ympäristönkin maksamaan.

Mitäpä jos kehottaisit ystävääsi menemään juttelemaan seurakunnan perheasiainneuvottelukeskukseen ? Paripsykoterapeutille. Jospa mieskin saisi apua.

Henna-Reetta74 kirjoitti:

Aihe on kipeä, mutta toivoisin, että tämä tavoittaisi edes jonkun, joka voisi kertoa omasta kokemuksestaan jotain neuvoa.. Ystäväni on avioliitossa miehen kanssa, joka on erittäin väkivaltainen suuttuessaan. Jos sulla on kokemusta, ja haluat sen jakaa, MIKÄ SAI SINUT LÄHTEMÄÄN? Pelkään, että ystäväni kuolee vielä joku kerta. Ymmärrän, että ei ole kyse mun tahdosta, mutta kaikki keinot ja vinkit kelpaa. Hän on niin aivopesty miehen toimesta, ettei kelpaa kenellekkään muulle jne.. Hän on täysin murretttu. Hän ei enää edes suunnittele eroa. On niin tottunut. Olen todella huolissani hänestä. Olemme tunteneet hiekkalaatikosta saakka, hän on aina ollut todella vahva persoona, porukan järki. Nykyisin hän ei enää naura, on todella ahdistunut kaikesta ja kaikkeen, ja itkee usein.

Kaverisi on miehensä valinnut. Miettiköön nyt seurauksia.

Kylmä totuus on. Et voi mitään. Lopulta kaverisi syyttää sinua. Ja mies on uhka. Good luck!

Onhan näitä.. Single being is the best choice. Usein pariutuneetctosiaan sitten käyttää sinkuystäviään terapeutteinaan.. Ellei sano no can do.

Kiitos paljon vastauksista!

Kyseesssä siis pariskunta, joka käy ihan töissä. Kun jotain tämä yhteiskunnallinen asema kiinnosti..

Mies on kaiken näkemäni perustella hyvin narskumainen, tai jonkin muun ko. ympyrän persoonallisuushäiriön omaava henkilö. Tälläiset ihmiset kun ei ole kykeneviä rakastamaan, niin en ymmärrä miksi aikuinen ihminen suostu myöntämään tosiasioita. Toinen ei siitä rakastamalla parane ☹️

Ovelia ovat perkeleet, sehän on heidän elämänsä ravinne. Yksikin uhri on liikaa. En voi muuta sanoa, kun että toivon nuorille enemmän valistusta siitä, MITÄ on rakkaus. Enemmän valistusta siitä, ettei terveen kumppanin kanssa muutu itseään inhoavaksi, kellekkään kelpaamattomaksi köyden jatkeeksi.

0/5

Usein miehen tekemä fyysinen väkivalta on seurausta pitkään jatkuneesta naisen harjoittamasta henkisestä väkivallasta. Mies on siis uhri.