Lue keskustelun säännöt.
Miksi viikko-viikko -lapsen elämän pitää olla yhtä juhlaa?
27.10.2018 |
Ihan ensin: en ole kateellinen miehen lapselle, en vihaa miehen exää, kunhan ihmettelen nykyvanhemmuutta. Minulla ei ole omia lapsia, olen siksi varmaan todella tyhmä.
Silti ihmettelen.
Mies ja exä erosivat 3 vuotta sitten, lapsi on nyt 6v ja huoltajuus ja lapsen elämä on sovussa jaettu. Vanhemmat ovat ihan hyvissä väleissä keskenään! Ja se on minullekin OK. Minulla on oma koti, asun siellä ns. lapsiviikot, mutta näilläkin viikoilla nähdää miehen ja lapsensa kanssa.
Minusta tuntuu siltä, että lapsi ei elä lainkaan tylsää taviselämää, vaan isä ja äiti pyrkivät järjestämään mahdollisimman paljon kaikkea kivaa koko ajan. Jos äiti vie lapsen joka tiistai mäkkäriin, pitää isän viedä omana tiistainaan hoplopiin JA mäkkäriin. Jos isä menee lapsen kanssa aina keskiviikkona uimaan, pitää äidin omana keskiviikkonaan viedä lapsi elokuviin JA jätskille. Viikonloput ovat jatkuvaa tapahtumissakäymistä, aina löytyy joku perhepuistoilu tai lapsimessut, jonne pitää mennä.
Ymmärtäisin, jos kerran kuukaudessa olisi tuollainen maksullinen "riehameno", mutta kesällä lapsi kävi joka launtai Linnanmäellä. Ei se ole minulta pois, mutta nauttiiko lapsi sitten lopulta huvipuistokäynneistä, jos niitä on joka viikko? Ehdotin, että vaihteeksi mennään vanhempieni mökille lossimatkan päähän (minusta siinä olisi omanlaistaan uutuudenviehätystä), mutta miehen mielestä lapsella voi olla mökillä tylsää, vaikka matka olisi kiva.
Olen ydinperheen lapsi ja omassa lapsuudessa välillä sai pitkästyä ja vain olla. Nyt jos ehdotan torstaiksi yhteistä elokuvailtaa kotona, niin mies sanoo, että ei siitä jää lapselle kivaa muistoa. Ei kai jokaisesta päivästä tarvitsekaan jäädä? Vai olenko lapsettomana niin tolkuttoman tyhmä, että en tajua, että nykylapsille maailma ja tapahtumat ovat aina avoinna, ei tarvitse istua kotona hetkeäkään.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse ollut heittopussi? Huomaa kyllä ettei sulla ole lapsia.
Kyllä sen varmaan huomaa, että minulla ei ole lapsia,mutta sekä veljilläni että siskollani on eikä heidän perheissään ole sellaista, että joka päivälle/illalle pitää olla joku kohokohta. Jos menevät uimaan/uimakouluun, niin se on jo sellaisenaan riittävän "iso juttu", ei ole tarvetta jatkaa mäkkäriin. Eikä sisarusteni perheissä selata tapahtumakalentereja joka viikonloppu ja etsitä 50 km säteellä lastenkonserttia, poniratsastusta tai taidetapahtumaa. Jos semmoinen on kävelymatkan päässä kotoa, niin sinne voidaan mennä, mutta ei erikseen etsitä jotain tapahtumaa, jolla täyttää lauantai.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tuo todella jokaviikkoista, että lapsi käy mäkkärissä tai Hoplopissa tiistaisin ja uimassa tai leffassa keskiviikoisin. Ihmettelen tuota lauseen jos rakennetta. Mutta jos lapsella ei ole esim. Kavereita tai sukua näiden kotien lähellä, niin ymmärrän tavallaan, että jotain aktiviteettiä pitää järjestää. Jäähän tuossa 3 arki-ilaa kotoiluun.
Tuo asetelma kuulostaa pikemminkin, että toinen vanhempi haluaa laittaa piirun verran paremmaksi.
Vaikea kuvitella, että tuntemani lapset olisivat kiinnostuneita sisäleikkipuistosta tai leffasta noin usein. Uimassa useat tuttavaperheet käyvät viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse ollut heittopussi? Huomaa kyllä ettei sulla ole lapsia.
Kyllä sen varmaan huomaa, että minulla ei ole lapsia,mutta sekä veljilläni että siskollani on eikä heidän perheissään ole sellaista, että joka päivälle/illalle pitää olla joku kohokohta. Jos menevät uimaan/uimakouluun, niin se on jo sellaisenaan riittävän "iso juttu", ei ole tarvetta jatkaa mäkkäriin. Eikä sisarusteni perheissä selata tapahtumakalentereja joka viikonloppu ja etsitä 50 km säteellä lastenkonserttia, poniratsastusta tai taidetapahtumaa. Jos semmoinen on kävelymatkan päässä kotoa, niin sinne voidaan mennä, mutta ei erikseen etsitä jotain tapahtumaa, jolla täyttää lauantai.
ap
Mitä pahaa siinä on että jotkut haluaa viettää aikaa tapahtumarikkaammin kuin sinun sukulaiset? Kyllä minä ainakin rakastan järjestää lapselleni upeita kokemuksia vaikka oma lapsuuteni oli lähinnä sitä että arkena istutaan ja tuijotetaan telkkaria ja kerran vuodessa tapahtuva huvipuistokäynti oli ehkä elämyksellisin juttu koko vuonna.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna puhuisin asiasta miehellesi. Ei tee lapselle pidemmän päälle hyvää olla jatkuvasti "viihdytettynä" - kyllä ihan tavalliset arkipäivät kuuluvat elämään suuressa määrin, ja nimenomaan niistä ihan tavallisista kotipäivistä jää se tavallisen elämän muisto iloisine hetkineen ja tylsinekin hetkineen. Se muisto voi auttaa ja kantaa läpi elämän, koska suurin osa elämästämme tosiaan kuitenkin on ihan arkea.
Jos/kun lapsi pian menee kouluunkin niin tätä asiaa olisi hyvä pohtia siksikin. Opettaja ei pysty jokaista lasta olla jatkuvasti hauskuuttamassa, ja koulupäivien olisi hyvä olla jossain määrin rauhoitettuja koululle, mahdollisille kotitehtäville ja perhe-elämälle (ja toki välillä myös kavereille, harrastuksille jne, mutta siis sirkushuveja ei oikein jokaiseen viikkoonkaan välttämättä ole mielekästä ahtaa). Lapsella on oikeus oppia elämään ihan tavallista elämää, vaikka kahden kodin väliä kulkeekin.
Tosiaan ehdotan, että puhut miehellesi. Pidä äänensävy ystävällisenä ja vältä kaikenlaista syyllistämistä. Voithan tarvittaessa sanoa, että olet asiasta lukenut lehdestä tms, jos tuntuu muuten hankalalta ottaa asiaa puheeksi. Niin ja hyvinhän voisit - jos itse haluat siis - ehdottaa, että voit mielelläsi olla silloin tällöin mukana näissä ihan tavallisisssa koti-illoissa ja keksiä välillä niihin koti-iltoihin jotain pientä mukavaa yhteistä puuhaa. Lautapelit, lettujen paisto, piirustus- tai tuunausiltamat, tosiaan ihan tavalliset kotisohvan leffaillat yms. ovat mukavaa yhdessäoloa ja en millään usko, ettei lapsi tällaisista hetkistä tykkäisi. Monestihan lapset itseasiassa janoavatkin ihan vaan rauhallista aikaa aikuis(t)en kanssa.
Järkeviä ehdotuksia, mutta emme asu miehen kanssa yhdessä, hän saa ihan vapaasti käyttää oman lapsiviikkonsa siihen mihin haluaa. Ongelmia tulee lähinnä silloin, kun minut pyydetään mukaan (ehkä miehellä on ikävä minua???) ja menen ehdottamaan, että yhteisen elokuvissakäynnin sijaan katsottaisiin elokuva kaikessa rauhassa (miehen) kotona. Saan kuulla, että ei lapsella äidinkään luona ole noin tylsää. Kahden kesken ollessa ne koti-illat ovat miehelle ihan OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinuna puhuisin asiasta miehellesi. Ei tee lapselle pidemmän päälle hyvää olla jatkuvasti "viihdytettynä" - kyllä ihan tavalliset arkipäivät kuuluvat elämään suuressa määrin, ja nimenomaan niistä ihan tavallisista kotipäivistä jää se tavallisen elämän muisto iloisine hetkineen ja tylsinekin hetkineen. Se muisto voi auttaa ja kantaa läpi elämän, koska suurin osa elämästämme tosiaan kuitenkin on ihan arkea.
Jos/kun lapsi pian menee kouluunkin niin tätä asiaa olisi hyvä pohtia siksikin. Opettaja ei pysty jokaista lasta olla jatkuvasti hauskuuttamassa, ja koulupäivien olisi hyvä olla jossain määrin rauhoitettuja koululle, mahdollisille kotitehtäville ja perhe-elämälle (ja toki välillä myös kavereille, harrastuksille jne, mutta siis sirkushuveja ei oikein jokaiseen viikkoonkaan välttämättä ole mielekästä ahtaa). Lapsella on oikeus oppia elämään ihan tavallista elämää, vaikka kahden kodin väliä kulkeekin.
Tosiaan ehdotan, että puhut miehellesi. Pidä äänensävy ystävällisenä ja vältä kaikenlaista syyllistämistä. Voithan tarvittaessa sanoa, että olet asiasta lukenut lehdestä tms, jos tuntuu muuten hankalalta ottaa asiaa puheeksi. Niin ja hyvinhän voisit - jos itse haluat siis - ehdottaa, että voit mielelläsi olla silloin tällöin mukana näissä ihan tavallisisssa koti-illoissa ja keksiä välillä niihin koti-iltoihin jotain pientä mukavaa yhteistä puuhaa. Lautapelit, lettujen paisto, piirustus- tai tuunausiltamat, tosiaan ihan tavalliset kotisohvan leffaillat yms. ovat mukavaa yhdessäoloa ja en millään usko, ettei lapsi tällaisista hetkistä tykkäisi. Monestihan lapset itseasiassa janoavatkin ihan vaan rauhallista aikaa aikuis(t)en kanssa.
Järkeviä ehdotuksia, mutta emme asu miehen kanssa yhdessä, hän saa ihan vapaasti käyttää oman lapsiviikkonsa siihen mihin haluaa. Ongelmia tulee lähinnä silloin, kun minut pyydetään mukaan (ehkä miehellä on ikävä minua???) ja menen ehdottamaan, että yhteisen elokuvissakäynnin sijaan katsottaisiin elokuva kaikessa rauhassa (miehen) kotona. Saan kuulla, että ei lapsella äidinkään luona ole noin tylsää. Kahden kesken ollessa ne koti-illat ovat miehelle ihan OK.
Sano miehelle syyllistämättä, että sinä näet vain kilpailua, etkä pidä siitä. Sen takia jättäydyt sivummalle.
Nimittäin, se miten mies tähän reagoi, kertoo miehestä niiiiin paljon. Jos hän suuttuu tai hyökkää tai alkaa syyllistämään sinua - niin äkkiä jalat alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo vuoroviikkoasuminen on lasten kannalta ihan hanurista. Ei voi oikeasti olla kuin yksi koti ja yhden kodin säännöt. Se on kauhean stressaavaa jos on useampi asuinpaikka ja jokaisessa omat säännöt. Johan siinä menee sekaisin kuka hyvänsä.. Jos vanhemmat ovat eronneet niin lasten pitäisi asua yhdessä paikassa ja sitten kyläillä pois muuttaneen vanhemman luona.. Mutta ylipäänsä en ymmärrä miksi pitää erota lasten ollessa pieniä. Tai miksi sitten lisääntyy huonon kumppanin kanssa ollenkaan.. Mutta mä olen muutenkin vanhanaikainen.
Me ollaan ydinperhe ja minusta tuossa ei ollut mitenkään erityisen paljon extramenoa. Mekin käydään kerran viikossa esim. mäkkärillä ja vaikka hoplopissa, tai seikkailupuistossa tai vaikkapa korkeasaaressa. Jäähän siihen silti vielä 5-6 muuta päivää.
Ja joo, en minäkään päässyt lapsena ehkä kuin kerran vuodessa lintsille. Eikä ole ikävä sitä aikaa. Tehtiin lapsia kaksi jotta on varaa muuhunkin kuin siihen kotona nysväämiseen.
Toki esim. mökkireissukin käy elämyksestä ja on pakoa arjesta. Ehkä mies itse ei ollut kovin kiinnostunut mökkeilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme että lapset jaksaa tuota. Oma lapsi tekee täysin selväksi, että tarvitsee rauhallista kotoilua. Käydään me joskus leffassa, syömässä, tapahtumissa jne, mutta lapsellakin on tarve saada olla rauhassa ja puuhata omia juttujaan. Myös lapsen ja vanhemman välinen laatuaika on parhaimmillaan sitä, että ollaan läsnä ja jutellaan niitä näitä, eikä koko ajan höösätä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsella oli Särkänniemen kausikortti ja käytiin siellä kahtena kesänä noin joka toinen päivä. Ei tuo kerran viikossa lintsillä paljoa ole.
Siis olit sun 6v:n kanssa joka toinen päivä Särkänniemessä? Asutte varmaan ihan siinä vieressä, koska muuten tuo tuntuu melkein siltä, kun olisi Särkänniemessä töissä. Oliko teillä omat eväät mukana? Ja mitä itse teit, kun 6v oli laitteissa?
Varmaan jos asuu Särkänniemen lähellä, on kausikortilla helppo käydä siellä pyörähtämässä parissa laitteessa aina kun huvittaa. Ei tarvitse viettää koko päivää. Käyhän jotkut vaikka uimassa useamman kerran viikossa kesällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuten tunne yhtään vko-vko lasta, jonka mielestä ko elämäntapa olisi ok...
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ydinperhe ja minusta tuossa ei ollut mitenkään erityisen paljon extramenoa. Mekin käydään kerran viikossa esim. mäkkärillä ja vaikka hoplopissa, tai seikkailupuistossa tai vaikkapa korkeasaaressa. Jäähän siihen silti vielä 5-6 muuta päivää.
Ja joo, en minäkään päässyt lapsena ehkä kuin kerran vuodessa lintsille. Eikä ole ikävä sitä aikaa. Tehtiin lapsia kaksi jotta on varaa muuhunkin kuin siihen kotona nysväämiseen.
Toki esim. mökkireissukin käy elämyksestä ja on pakoa arjesta. Ehkä mies itse ei ollut kovin kiinnostunut mökkeilystä.
Tässä lapsen ja miehen tämä viikko,, lapsi hoidossa arkena suunnilleen 7.30 - 16.30:
Maanantaina hoplop, sitä ennen syömässä mäkkärissä. Tiistaina kotona pikaisesti syömässä, sitten uimahalliin. Ensin uimakoulua, sen jälkeen muuten vain uimista. Keskiviikkona uudestaan hoplop, tällä kertaa kaverisynttärit. Sen jälkeen jääkiekko-ottelu, kotona olivat joskus klo 22 jälkeen. Torstaina tähtitorniin, joku miehen kaveri oppaana "tähtien ihmeelliseen maailmaan", sitä ennen syömässä hesessä. Eilen olivat kirjamessuilla (siellä on joku lastenalue?) ja tänään olivat aamulla jossain liikuntatapahtumassa, sen jälkeen nukketeatterikonserissa (mahdoinko ymmärtää oikein?) ja iltapäivän Kiasmassa. Äsken tuli viestiä, että vielä ehtisi elokuviin, tulenko mukaan.
Minusta tuo on hengästyttävää, mutta jos tämä on tavallista lapsiperheen arkea, niin ehkä se olen sitten minä, joka on vanhanaikainen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on levottoman ihmisen aikataulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse ollut heittopussi? Huomaa kyllä ettei sulla ole lapsia.
Kyllä sen varmaan huomaa, että minulla ei ole lapsia,mutta sekä veljilläni että siskollani on eikä heidän perheissään ole sellaista, että joka päivälle/illalle pitää olla joku kohokohta. Jos menevät uimaan/uimakouluun, niin se on jo sellaisenaan riittävän "iso juttu", ei ole tarvetta jatkaa mäkkäriin. Eikä sisarusteni perheissä selata tapahtumakalentereja joka viikonloppu ja etsitä 50 km säteellä lastenkonserttia, poniratsastusta tai taidetapahtumaa. Jos semmoinen on kävelymatkan päässä kotoa, niin sinne voidaan mennä, mutta ei erikseen etsitä jotain tapahtumaa, jolla täyttää lauantai.
ap
Mitä pahaa siinä on että jotkut haluaa viettää aikaa tapahtumarikkaammin kuin sinun sukulaiset? Kyllä minä ainakin rakastan järjestää lapselleni upeita kokemuksia vaikka oma lapsuuteni oli lähinnä sitä että arkena istutaan ja tuijotetaan telkkaria ja kerran vuodessa tapahtuva huvipuistokäynti oli ehkä elämyksellisin juttu koko vuonna.
Miten se elokuvissakäynti sinusta poikkeaa siitä, että katsotaan kotona telkkaria? Ja kai niiden lasten kanssa voi tehdä muutakin kuin koko ajan järjestää maksullisia elämyksiä, tehdä vaikka metsäretkiä tai haravoida pihaa. Jotkut lapset nauttivat ruuanlaitosta tai siivoamisesta, osa haluaa askarrella tai rankentaa majoja. Sinusta varmaan ihan kamalaa, kun et osaa tehdä kotona muuta kuin tuijotaa telkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo kauaa jatku kun koulu alkaa niin aikaa menee läksyihin. Lapsi alkaa myös väsyä ja sanoa hoploppeja tylsäksi. Nähty on.
vaikea juttu. Tylsää ei pidä olla vain sen takia, että "välillä kuuluu olla tylsää". Kyllä iso osa mun tuntemista lapsista jaksaa touhuilla aika paljon. En tiedä kumpi on sitten ns. parempi vaihtoehto Hoplop vai jokin harrastus urheiluseurassa. Uimahalli-ilta vs. tv-ilta kotona.
Pienelle lapselle toki riittää vaikka hiekkalaatikolla hengailu, mutta aikuiselle se on pitkän päälle järkyttävän tylsää. Itse ainakin vien muksut usein ihan itseni takia jonnekin. Voisin tehdä pitsan kotona, mutta mennään pitseriaan, koska en vaan itsekään jaksa tuijotella kodin seiniä koko ajan. Pitseria-reissuun saa ympättyä pari kilsaa ulkoilua per siivu. Tai joku perhetapahtuma jossain maatilalla tai urheilukentällä on mun mielestä ihan normaalia arkipuuhaa perheessä, eikä mitään erikoisluxusta. Emme sitten kylläkään lentele esim. etelän-lomilla tiuhaan, mutta arjesta koitan tehdä mahd. mukavaa eikä sitä että vanutaan kotona 24h, hyvässä lykyssä pelaamassa jotain videopelejä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse ollut heittopussi? Huomaa kyllä ettei sulla ole lapsia.
Kyllä sen varmaan huomaa, että minulla ei ole lapsia,mutta sekä veljilläni että siskollani on eikä heidän perheissään ole sellaista, että joka päivälle/illalle pitää olla joku kohokohta. Jos menevät uimaan/uimakouluun, niin se on jo sellaisenaan riittävän "iso juttu", ei ole tarvetta jatkaa mäkkäriin. Eikä sisarusteni perheissä selata tapahtumakalentereja joka viikonloppu ja etsitä 50 km säteellä lastenkonserttia, poniratsastusta tai taidetapahtumaa. Jos semmoinen on kävelymatkan päässä kotoa, niin sinne voidaan mennä, mutta ei erikseen etsitä jotain tapahtumaa, jolla täyttää lauantai.
ap
Mitä pahaa siinä on että jotkut haluaa viettää aikaa tapahtumarikkaammin kuin sinun sukulaiset? Kyllä minä ainakin rakastan järjestää lapselleni upeita kokemuksia vaikka oma lapsuuteni oli lähinnä sitä että arkena istutaan ja tuijotetaan telkkaria ja kerran vuodessa tapahtuva huvipuistokäynti oli ehkä elämyksellisin juttu koko vuonna.
Huomaatkos nyt tässä pienen ongelman. SINÄ siis rakastat järjestää lapsille upeita tapahtumia kun sun oma lapsuutes on ollut tylsä.
Sun lapsuutes meni jo ja kyllä siinä omien lasten lapsuudessa pitäis miettiä, mitä ne lapset haluaa ja mistä tykkää eikä täyttää vaan jotain oman lapsuutensa puutteita.
Käy pian niin että aikuisena sun lapset sitten jumittaa omien lastensa kanssa kotona "kun oli niin kauheeta kun omassa lapsuudessa oli koko ajan jotain puuhaa ja elämyksiä, yhtään ei kiinnostanut mutta kun oli koko ajan pakko olla menossa, nyt ollaan kyllä kaikki vaan ihan rauhassa kotona"
Moniko mammoista on itse ollut heittopussi? Sääliksi käy näitä kodittomia lapsia. Viikon kerrallaan aina kylässä, riesana ja jaloissa.