Ostin itselleni uuden talvitakin, anopin mielestä olisi pitänyt ostaa lapsille uudet talvivaatteet.
Olin kauan haaveillut uudesta talvitakista. Vanha takki on pari vuotta vanha, siistissä kunnossa oleva toppatakki mutta en pidä enää takin väristä (harmaa). Niinpä sitten viimeinkin löysin mieleiseni uuden talvitakin, jonka väristäkin pidin (tummanruskea). Pidän kovasti uudesta takistani, toki jouduin pulittamaan siitä 160 euroa. Mutta ajattelin että voin käyttää sitä monta vuotta koska pidän siitä niin paljon. Väri sopii minulle hyvin enkä näytä niin kalpealta kuin harmaassa takissa.
Menin kylään lasteni (3v ja 5 v.) kanssa mieheni äidin luokse. Hän pyysi kahville, halusi niin kovasti nähdä lapsenlapsiaan. Mieheni ei tällä kertaa lähtenyt mukaan vaan jäi touhuamaan autonsa kanssa. Minulla on ihan ok välit anopin kanssa ja hän on mielellään ottanut lapset hoitoon kun siihen on ollut tarvetta. Käydään kylässä puolin ja toisin. Toki en ole niin läheinen anopin kanssa kuin oman äitini kanssa, mutta äitini asuu kauempana eikä voi siksi osallistua lastemme elämään niin paljon.
Lapset olivat innoissaan saadessaan tavata mummonsa. He olivat riehakkaita anopin eteisessä kun hän auttoi heitä riisumaan ulkovaatteet. Samalla anoppi kiinnitti huomiota uuteen takkiini ja sanoi että sinulla on uusi talvitakki. Esittelin ylpeänä uutta takkiani, jolloin anoppi sanoi eikö lapset olisi tarvinnut uudet talvivaatteet. Loukkaannuin tästä (vaikka en sitä näyttänyt) ja tunsin itseni huonoksi ja itsekkääksi äidiksi joka asettaa omat tarpeet lapsensa tarpeiden edelle. Odotin koko vierailun että pääsisin kotiin itkemään.
Kommentit (29)
Jos lapsilla ei ole talvivaatteita ja omatunto kolkuttaa, niin myy takki ja osta lapsille vaatteet.
Problem solved ja olet taas saavuttanut hyvän äidin tittelisi, lapset voi hyvin ja synnit on annettu anteeksi.
Olisitpa nähnyt anoppini ilmeen kun hankin itselleni vihdoin pienen työpöydän huoneen nurkkaan. :D Teen usein töitä etänä, ja tähän saakka olen joutunut raivaamaan tilaa ruokapöydälle tai ahtautunut johonkin yöpöydälle kamoineni. Anoppi oli kertakaikkisen pöyristynyt itsekkyydestäni. Nurkkaan olisi pitänyt rakentaa lapsille uusi askartelupiste jos siihen jotain kerran piti laittaa! Minkälainen äiti hankkii itselleen työpöydän! Vain itsekäs ja läpeensä p aska. Kyllä mä uskon aloittajan jutun, siinäkin tapauksessa jos lapsilla oli talvivaatteet.
Vierailija kirjoitti:
On sulla ongelma.[/quote
Totta, taisi hormonit vaikuttaa että liiottelin ongelmaa ja loukkaannuin ja pahoitin mieleni. Oikeastaan luulen että anopin kommentti ei liittynyt lapsiin ollenkaan sillä lapsillani on hyvät, tosin käytetyttynä ostetut talvivaatteet. Kasvavat niin nopeasti että en koe tarpeelliseksi ostaa kaikkea uutena etenkin kun eivät sitä itse (vielä) vaadi. Ei vain olla anopin kanssa niin läheisiä, että osaisimme olla iloisia toistemme puolesta paitsi jos se koskee lapsia..
On se kyllä jännä homma, että naisia ei kiinnosta lastenteko, kun synnytettyään ei saisi enää edes takkia hankkia itselleen.
Sekä harmaa että ruskea on järkyttävän rumia värejä, eikä sovi kenellekään.
Oliko lapset jotenkin kylmissään vai miksi he tarvitsisivat uudet vaatteet anopin mielestä?
Tässä oli niin paljon kaikkea turhaa liirumlaarumia (miten lukijan on olennaista tietää, että miehesi oli puuhailemassa auton parissa, että et tapaa usein äitiäsi, ja että lapset olivat eteisessä riehakkaita?) että ei mene läpi.
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa pakastaa.
Aivan. Liian pitkä sepustus takin väreineen ja muine rönsyineen ollakseen uskottava. Ja ihanku olisi ollut aivan sama aloitus jo aiemmin. Porvoossa tietysti tämän saagan tapahtumapaikat.
Mitä väliä ootko hyvä vai huono äiti? Tärkeintä, että lapsilla on kaikki hyvin.