Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä tilanteissa pitää puhua toisen ihmisen sukupuolesta?
27.10.2018 |
Hesarissa on taas kerran juttu sukupuolten kirjosta. Siinä korostetaan, miten tärkeää on olla olettamatta vastapuolen sukupuolta, ja "jos tekee pahan mokan, sitä pitää pyytää anteeksi ja yrittää skarpata seuraavalla kerralla".
Missä arjen tilanteessa on tällaisia keskusteluja, joissa pitäisi mainita toisen sukupuoli? En muista ikinä olleeni sellaisessa tilanteessa. Usein sen myös näkee ulkoisesta olemuksesta, jos joku ei ole selkeästi mies tai nainen, ja ehkä silloin on erityisen tarkka sanoistaan.
Onko muille ihan arkipäivää jutella toisten sukupuoli-identiteetistä? Vai onko nämä jutut suunnattu joillekin patavanhoillisille ja ahdasmielisille? En vaan tajua.
Kommentit (34)
Ei sellaisia tilanteita paljon tule. Toisaalta koko Hesarin artikkelin ideana on vain lämmitellä ihmisiä varsinaiseen toimittajien herkkuaiheeseen (nuolevat huuliaan jo) nimittäin pedofilian normalisointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos esimerkiksi on jumppavetäjä, niin pitää kysyä tai tietää meneekö asiakas miesten vai naisten jumppaan. Sekajumppia harvemmin vielä taitaa olla.
Onhan vielä olemassa naistentautien lääkäri, harvemmin miehet menevät gynekologille? Tai naiset urologille? Vastaanottoapulaisen täytyy tietää kummalle ohjaa, yleensä asiakas kyllä tietää sukupuolensa jo aikaa tilatessaan.
Näissä nyt ainakin täytyy, ellei kysyä, niin tietää.
Tansseissa on miesten ja naisten haku, hakijan täytyy tietää onko mies vain nainen, jos hakee jotain, niin mielellään sen haetunkin on mukava tietää hakeeko häntä nyt sitten mies vai nainen tanssimaan. Jos siis hakijan sukupuoli on poikkeava ulkoisesta olemuksesta.
Ainakin minä haluaisin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Jos esimerkiksi on jumppavetäjä, niin pitää kysyä tai tietää meneekö asiakas miesten vai naisten jumppaan. Sekajumppia harvemmin vielä taitaa olla.
Onhan vielä olemassa naistentautien lääkäri, harvemmin miehet menevät gynekologille? Tai naiset urologille? Vastaanottoapulaisen täytyy tietää kummalle ohjaa, yleensä asiakas kyllä tietää sukupuolensa jo aikaa tilatessaan.
Näissä nyt ainakin täytyy, ellei kysyä, niin tietää.
Tansseissa on miesten ja naisten haku, hakijan täytyy tietää onko mies vain nainen, jos hakee jotain, niin mielellään sen haetunkin on mukava tietää hakeeko häntä nyt sitten mies vai nainen tanssimaan. Jos siis hakijan sukupuoli on poikkeava ulkoisesta olemuksesta.
Ainakin minä haluaisin tietää.
Pitääkin muistaa meikata seuraavalle gynekologikäynnille ja laittaa hame päälle, jottei gynekologi vain luule minua mieheksi tai muuksi ei-naiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaisia tilanteita paljon tule. Toisaalta koko Hesarin artikkelin ideana on vain lämmitellä ihmisiä varsinaiseen toimittajien herkkuaiheeseen (nuolevat huuliaan jo) nimittäin pedofilian normalisointiin.
Pedofiliasta ei ikinä tule muihin seksuaalisiin suuntautumisiin verraten hyväksyttyä eikä pedofilisia tekoja tulla hyväksymään koskaan.
Koska pedofiiliset taipumukset ovat melko yleisiä, olisi (ei rikoksiin syyllistyvien) pedofiilien osittainen hyväksyminen yhteiskunnassa järkevää, jotta pedofiilit saisivat nykyistä paremmin tukea ja apua taipumuksensa kanssa elämiseen eikä vastuuta (synnynnäisistä tai ympäristön aiheuttamista) pedofiilisista taipumuksista jätettäisi yksilön harteille. Yhteiskunnan tuella pedofiilit syyllistyisivät mahdollisesti harvemmin lasten hyväksikäyttöön.
Aihe on kuitenkin arka ja vaikea koska aina on mielisairaita sadisteja, jotka eivät ymmärrä pedofiilisten tekojen vahingollisuutta. Onneksi heitä on pedofiileistakin vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sikiöaikaisen (sukupuoli)hormonihuuhtelun seurauksena sikiö kehittyy hetero/bi/homoseksuaaliksi, sukupuolen kehittymiseen tytöksi tai pojaksi vaikuttavat mm. sukupuolikromosomit suurimmaksi osaksi, poikkeuksiakin on.
Transseksuaalisuus (väärään sukupuoleen syntyminen) selittyy myös sikiöaiaisella hormonihuuhtelulla. XX (eli tyttö) voi altistua niin suurelle määrälle miessukupuolihormonia, että hänen aivonsa kehittyvät "miehen aivoiksi", XY (eli pojalla) toisinpäin, mieshormonille altistuminen jää vähäiseksi. Tästä seuraa kehon ja mielen ristiriita, ihmisellä on eri sukupuolen aivot.
Muunsukupuolisuus (kokemus, ettei ole pysyvästi mies tai nainen tai on jotain siltä väliltä tai jotain aivan muuta) on usein nuorilla (naisilla) esiintyvää kehodysforiaa. Kokemusei sinällään ole väärä, ihmisen henkilökohtaiset kokemukset ovat hänen todellisia henkilökohtaisia kokemuksiaan. Muunsukupuolisuuden kokeminen ei kuitenkaan muuta henkilön biologista sukupuolta tai biologisten sukupuolien olemassa oloa.
Suurin osa muunsukupuolisiksi itsensä kokevista alkaa kokea itsensä oman sukupuolensa edustajana ajan kuluessa vaikkei hänen persoonansa tukisi perinteisiä sukupuolirooleja. Sukupuoliroolit ovatkin laajemmat kuin biologiaan perustuvat mies- ja naissukupuoli.
Se pitääkö toisen sukupuolen väärää tai hänen vääräksi kokemaansa olettamista pyytää anteeki riippuu. Kohteliasta se on, pahoittelu voi olla paikallaan. Sukupuolten olettaminen perustuu kuitenkin ihmisaivojen biologiaan, joten vastaavaa loukkaamista ei voida asettaa rangasistavaksi teoksi eikä kielenkäyttöä tässä mielessä rajoittaa poliittisin keinoin. JP on oikeassa monessa asiassa vaikken kaikessa asetukaan tasan hänen rinnalleen.
Miksi pitäisi olla joku helvetin muunsukupuolinen? Mutkin on jo laitettu siihen kastiin, joka on epävarma omasta sukupuolestaan. No en ole! Vaikka onkin fyysisesti vahva, niin oon myös naisellinen kun ja pukeudun naisellisesti. Mä en yhtään ihmettele tätä muunsukupuolisuushömppää, jos joku nainen on saanut kuulla ettei saisi pelata lätkää tai puolustaa itseään. Juuri nuo ahtaat sukupuoliroolit vain sitten aiheuttaa epäilyjä transsukupuolisuudesta, vaikkei näkisi omassa kehossaansa mitään vikaa. Juuri näitä muunsukupuolisia painaa sosiaaliset syyt ja kokevat olevansa rajoittuneita sukupuolensa takia. Tulee mieleen eräs nainen, joka pitää itseään muunsukupuolisena koska ei voi pitää itseään naisena, koska pelaa lätkää, muttei miehenkään koska on pitkähiuksinen ja pukeutuu mekkoihin. Tällä logiikalla mäkin oon muunsukupuolinen, kun nyrkkeilen, meikkaa, käytän kokkareita, mulla on mustat pitkät hiukset ja osaan ampuakin. Tuosta muunsukupuolisuudesta vain tulee mieleen, että ihminen näkisi omassa sukupuolessaan rajoitteita.
Siltähän tuo vaikuttaa (kts. tummennettu kohta). Itse katsoin muunsukupuolisuutta käsittelevän keskusteluohjelman enkä kyllä oppinut siitä oikein mitään. Ohjelmassa haastateltujen henkilöiden perustelut muunsukupuolisuudelleen olivat lähinnä luokkaa "No kun mä en oo koskaan tykänny hameista, niin sithän mä en voi olla nainen vaan muunsukupuolinen".
Ihan oma lukunsa ovat sitten jotkut (lähinnä amerikkalaiset) tubettajat, jotka jaottelevat ihmiset jopa sataan eri "sukupuoleen". On demiboytä, greygenderiä, genderfluidia ja vaikka mitä. Älytöntä.
Joo ja sitten vielä se, että tytöllä pitää olla oikeus leikkiä autolla, jos TUNTEE itsensä pojaksi, tai pojalla on oikeus leikkiä koti leikkejä, jos TUNTEE itsensä tytöksi. Tästä olin ihan ihmeissäni. Mistä lähtien tuollainen on transsukupuolisuutta? Käsittääkseni on aivan normaalia, että lapset kokeilee erilaisia rooleja ja jotkut pojat saattaa uteliaisuuttaan kokeilla hametta.
Tunnen yhden naisen, jolla oli pienenä kova prinsessavaihe, mutta nykyään se on aikamoinen rekkalesbo. Moni saapi tästä naisesta pähkäillä, onko hän mies vai nainen. No, ihan hauska ja mukava nainen hän on..
Itse pienenä tykkäsin hoivata eläimiä ja halusin aina olla eläinten hoitajana. Erityisesti olin hevoshullu. Katsoin myös Hopeanuoltakin, koska meillä on ollut koiria ja nyt on itsellänikin.
Isoveljeni, joka oli hulluna Turtleseihin ja Prätkähiiriin pienenä, kävi mun ja pikkusiskon kanssa jopa tallillakin. Tykkäsi oikeasti hevosista, mistä sai kuulla joiltain kuittailua vaikkei ole ulkonäöllisesti naisellinen. Veljeni siitä huolimatta datanomiksi. Hän oli myös ahkera oppilas, joka sai kaseja ja ysejä. Joidenkin mielestä sitä on nörtti tai Asperger, jos poika saa hyviä arvosanoja koulusta. Veljen lempiväri on aina ollut punainen ja joskus puki pinkkiäkin. Vaaleanpunainen ei sitten ollut mieleen mutta neonpinkki meni. Pukee edelleenkin neonpinkkiä. Tosin 2010-luvun alussa alkoi yläasteella pinkkivillitys poikien keskuudessa. Jopa koulun kovimpien poikien päällä näin pinkkiä kuten pinkin pipon, vaikka kuvitelma oli, että sellainen olisi ollut homoa heidän mielestä.
Se että veli tykkäsi leikkiä Turtlesia ja tykkäsi hevosista sekä muista eläimistä, pitää punaista lempivärinä, ei tee hänestä kahden sukupuolen välissä olevaa. Joka noin ajattelee, niin tuollainen saisi mut tuntemaan rajoitteiseksi sukupuolen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun pitää uhriutua oman sukupuolensa puolesta viholliseksi kokemansa sukupuolen edustajan väärinkäytösten takia.
Tuo liittyy keskenkasvuisuuteen, ei itse tähän asiaan. Lapsellinen ja mustavalkoinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Mua niin huvittaa tämä sukupuolen olettaminen ja lupa siihen. Feministin mielestä oon naisoletettu kun oon samaan aikaan lihaksikas, kaunis ja pitkähiuksinen nainen. Tai toinen termi on muunsukupuolinen. Tuo vaan enemmän kertoo sen, ettei nainen voisi olla samaan aikaan kaunis ja vahva vaan pitäisi olla kahden sukupuolen välissä tämän perusteella. Aika loukkaavaa mua kohtaan. Onhan nuita pitkähiuksisia naisnyrkkeilijöitä ja - painijoitakin ollut, eikä kukaan ole epäillyt heidän sukupuoltaan.
Nämä tästä huutavat eivät ole kyllä feministejä, vaan ihan oma äänekäs porukkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua niin huvittaa tämä sukupuolen olettaminen ja lupa siihen. Feministin mielestä oon naisoletettu kun oon samaan aikaan lihaksikas, kaunis ja pitkähiuksinen nainen. Tai toinen termi on muunsukupuolinen. Tuo vaan enemmän kertoo sen, ettei nainen voisi olla samaan aikaan kaunis ja vahva vaan pitäisi olla kahden sukupuolen välissä tämän perusteella. Aika loukkaavaa mua kohtaan. Onhan nuita pitkähiuksisia naisnyrkkeilijöitä ja - painijoitakin ollut, eikä kukaan ole epäillyt heidän sukupuoltaan.
Nämä tästä huutavat eivät ole kyllä feministejä, vaan ihan oma äänekäs porukkansa.
Itse asiassa osa liberaalifeministeistä tuntuu hurahtaneen kunnolla tähän non-binary/muunsukupuolisuusasiaan. Tästä seuraa kunnon sekametelisoppa, kun olevinaan vastustetaan perinteisiä sukupuolirooleja ja samanaikaisesti kuitenkin paradoksaalisesti vahvistetaan niitä kaikenmaailman muunsukupuolisuus-transgender-sukupuolettomuus -määrittelylätinällä. Samalla yritetään kieltää biologisten sukupuolten olemassaolo ja rajoitetaan ihmisten sananvapautta kieltämällä tiettyjen termien käyttö. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on menty siihen, että naisten terveysasioista puhuttaessa suositellaan käytettäväksi ilmaisuja "uterus-havers" tai "cervix-havers" sanan "nainen" sijasta. Järkyttävää, eikö?
Radikaalifeministisissä piireissä sen sijaan aiheeseen suhtaudutaan huomattavasti järkevämmin: biologisten sukupuolten olemassaoloa ei kielletä, mutta sukupuolirooleihin suhtaudutaan kyseenalaistavasti.
Kirjoittelin pitkän tarinan kiertoilmausten hölmöydestä ja siitä, että koska me emme voi ajatella maailman jokaisen asian jokaista ilmenemää erikseen, meidän on pakko luokitella ja lokeroida asioita ja ihmisiä. Jaaritteluksi meni. Lopulta en keksinyt mitään muuta sanottavaa, kuin että ap on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluissa ja uimahallissa ku puhe on pukuhuoneista. Ihmetellyt muutenki tätä ratkaisua ku koulussa ei puhuta enää tytöistä ja pojista. Miten hoidetaan pukuhuone järjestelyt? Joku 6v vielä menis nii ettei väliä mut murrosiässä on jo väliä. Ei tytöt eikä pojat oikeasti tahdo esitellä muuttuvaa vartaloaan, eteenkää vastakkaiselle sukupuolelle.
Sitten synnäri. Ku vauva syntyy nii pitääkö alkaa vaan sanoo et onko mitä haaroissa? Vai onko sekin loukkaavaa? Mun mielestä vauvoja ja pieniä lapsia on ok erotella tytöksi ja pojaksi puheessa nii kauan kunnes lapsi sanoo ettei olekkaan se miksi on puhuteltu
Mä harrastan kamppailulajia, jossa hyvin vähän naisia harrastajina (monissa kamppailulajeissa enemmän, tässä ei).
Joka syksy kun uudet kurssit alkaa ja lajista on puffijuttuja lehdissä, toimittaja bongaa mut sieltä haastateltavaksi..."mitenkäs sinä naisena koet " on se näkökulma mitä he hakee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua niin huvittaa tämä sukupuolen olettaminen ja lupa siihen. Feministin mielestä oon naisoletettu kun oon samaan aikaan lihaksikas, kaunis ja pitkähiuksinen nainen. Tai toinen termi on muunsukupuolinen. Tuo vaan enemmän kertoo sen, ettei nainen voisi olla samaan aikaan kaunis ja vahva vaan pitäisi olla kahden sukupuolen välissä tämän perusteella. Aika loukkaavaa mua kohtaan. Onhan nuita pitkähiuksisia naisnyrkkeilijöitä ja - painijoitakin ollut, eikä kukaan ole epäillyt heidän sukupuoltaan.
Nämä tästä huutavat eivät ole kyllä feministejä, vaan ihan oma äänekäs porukkansa.
Itse asiassa osa liberaalifeministeistä tuntuu hurahtaneen kunnolla tähän non-binary/muunsukupuolisuusasiaan. Tästä seuraa kunnon sekametelisoppa, kun olevinaan vastustetaan perinteisiä sukupuolirooleja ja samanaikaisesti kuitenkin paradoksaalisesti vahvistetaan niitä kaikenmaailman muunsukupuolisuus-transgender-sukupuolettomuus -määrittelylätinällä. Samalla yritetään kieltää biologisten sukupuolten olemassaolo ja rajoitetaan ihmisten sananvapautta kieltämällä tiettyjen termien käyttö. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on menty siihen, että naisten terveysasioista puhuttaessa suositellaan käytettäväksi ilmaisuja "uterus-havers" tai "cervix-havers" sanan "nainen" sijasta. Järkyttävää, eikö?
Radikaalifeministisissä piireissä sen sijaan aiheeseen suhtaudutaan huomattavasti järkevämmin: biologisten sukupuolten olemassaoloa ei kielletä, mutta sukupuolirooleihin suhtaudutaan kyseenalaistavasti.
Sitten on nämä ammattinimikkeet. Ei saisi puhua sukupuolista tai naisesta voi tulla mies tai toisinpäin, mutta kuitenkin painitaan siitä, että voiko nainen olla paloMIES tai esiMIES ja laitetaan - naispäätteet. Olen kutsunut naispuolista työnantajaa esimieheksi eikä se ole loukannut häntä. Isäni nykyinen esimies on nainen ja kyllä hän puhuu hänestä esimiehenä.
Ihan hyvin voin olla lakimies tai palomies, jos olisin tuossa ammatissa. Tunnenkin yhden naisen, joka on ammatiltaan palomies eikä se nimi naista ole pahentanut. Joku muu on tainnut loukkaantua hänen puolesta...
Pienenä tyttönä sanoin haaveammatikseni palomies eikä kukaan siitä ollut ihmeissään enkä minäkään. Saatoin toki kysyä lapsena, että voiko nainen olla palomies. Vanhemmat sanoi voi olla, mutta se voi olla lähes mahdoton ammatti naiselle ja kannattaa miettiä, kykeneekö niin fyysisesti ja henkisesti raskaaseen työhön. Olisi tietysti sanonut veljellekin noin, vaikka hänellä olisi ollut paremmat mahdollisuudet palomieheksi, mutta toinen asia on se, kestääkö henkisesti raskasta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Mä harrastan kamppailulajia, jossa hyvin vähän naisia harrastajina (monissa kamppailulajeissa enemmän, tässä ei).
Joka syksy kun uudet kurssit alkaa ja lajista on puffijuttuja lehdissä, toimittaja bongaa mut sieltä haastateltavaksi..."mitenkäs sinä naisena koet " on se näkökulma mitä he hakee.
Ja luultavasti naispuoliselta palomieheltäkin kysytään, miten hän naisena kokee työympäristön. Itse katsoisin tuon ennemmin uteliaisuutena ja kiinnostuksensa. Joku voi saada näistä sitten vinkkejä, jos joku nainen haaveilee palomiehen tai lentäjän ammatista.
Olen itsekin miettinyt nähdessäni naispuolisen varusmiehen iso rinkka selässään, että kuinka paljon tuo rinkka painaa ja miten hän oikeasti pystyy tuohon. Enkä koe mietintöjäni vittuiluna tai väheksymisenä. Ihan kuten jos joku kysyy naisparilta heidän parisuhteestaan ja arjestaan, en olettaisi niitä kaikkia kysymyksiä loukkauksiksi, koska kaikki eivät ole ensimmäistä kertaa elämässään kohdanneet erilaisia ihmisiä tai olleet näiden kanssa tekemisissä.
Alue: Aihe vapaa
Noissa jenkkitubettajissa ihmetyttää se, että kovasti muka vastustetaan ihmisten leimaamista mutta samalla sitten lätkitään niitä leimoja itselle ja muille ihan jatkuvasti.