Teini-ikäinen luulee menevänsä ekan poikaystävän kanssa naimisiin.

Joskus se ensimmäinen on juuri se oikea, vaikka sinun kohdallasi se ei onnistunutkaan.

Ensimmäinen voi olla oikea, mutta moni ei sitä usko ja ymmärtää vasta jälkikäteen. Joten pidäppä turpasi kiinni.

Minä menin , 25 vuotta naimisissa oltu.

Miksi siihen edes pitää niin vastata?

Niinhän ne kaikki...

Ensirakkauden loppuminen on kova kolaus, mutta seuraavat onkin sitten helpompia.

Se on vain nyksä ja kohta eksä.

Sano vain "okei".

Huolestuneempi minä luultavasti olisin, jos teinini alkaisi seurustella ja kertoisi sitten, että minä päivänä joskus tulevaisuudessa aikoo erota kumppanistaan. Tyyliin ollaan nyt yhdessä mutta heinäkuun 4 vuonna 2021 aatetlin erota hänestä) - Vai pitäiskö tällaisesta onnitella päämärätietoisuudesta ja kyvystä ennakoida tulevaisuutta. Ja luottaa siihen, että kumppanillaan on sama päivä merkattuna kalenteriin samalla tavoin.

Selitä hänelle naimisen ja naimisiin menon ero.

Miksi vanhempana haluat romuttaa nuoren haaveen. - Pettymykset kuuluu elämään ja niitä siunaantuu ja tulee varmasti ilman, että niiden kaikkien mahdollisuudesta täytyy teinille erikseen muistuttaa..

Mikä se sellainen suhde on, jos ei ajattele jatkuvan ikuisesti. Ei kai kukaan ala suhteeseen sillä ajatuksella, että hengailempa tämän kanssa kunnes parempaa tulee eteen?! Kai jokaisella on tarkoitus olla yhdessä aina. Ainakin, jos on rakastunut. Itse menin naimisiin teinirakkautenii kanssa. Olimme 20 vuotta yhdessä.

Eiköhän meistä ole ajatellut noin.

Minä taas en uskonut seurustelevani sen ensimmäisen poikaystäväni kanssa muutamaa kuukautta pidempään, vaan kuinkas kävikään; edelleen 15 vuotta myöhemmin ollaan yhdessä ja mentiin naimisiinkin.

Toivottavasti se ei kestä.... minä menin nuorena naimisiin, ja olin parikymmentä vuotta. En ollut edes itseäni löytänyt, niin olin ihme pikkuvaimo kaikki ne vuodet. Tosi kiva elää osan elämästä elämää, joka ei ole minun.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se sellainen suhde on, jos ei ajattele jatkuvan ikuisesti. Ei kai kukaan ala suhteeseen sillä ajatuksella, että hengailempa tämän kanssa kunnes parempaa tulee eteen?! Kai jokaisella on tarkoitus olla yhdessä aina. Ainakin, jos on rakastunut. Itse menin naimisiin teinirakkautenii kanssa. Olimme 20 vuotta yhdessä.

No mä olen aina seurustellut ajatuksella, että tässä suhteessa kunnes löydän paremman.

En kai mä vttu ainoa ole?

Mäkin luulin, ja olisin mennytkin mutta mies pisti pelin poikki kun halusi lisää kokemuksia. Kovasti hänkin oli menossa mun kanssa aluksi. Äitini oli fiksu kun sanoi vaan tähän ilmoitukseen (että mennään naimisiin) "ahaa". Eikä kiusannut, kun ei sitten mentykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se sellainen suhde on, jos ei ajattele jatkuvan ikuisesti. Ei kai kukaan ala suhteeseen sillä ajatuksella, että hengailempa tämän kanssa kunnes parempaa tulee eteen?! Kai jokaisella on tarkoitus olla yhdessä aina. Ainakin, jos on rakastunut. Itse menin naimisiin teinirakkautenii kanssa. Olimme 20 vuotta yhdessä.

No mä olen aina seurustellut ajatuksella, että tässä suhteessa kunnes löydän paremman.

En kai mä vttu ainoa ole?

Olet.

Miksi ihmeessä ylipäätään olet suhteessa, jos se ei sinulle merkitse paljoa?

Anna teinin elää omaa elämäänsä ja katsoa mitä tapahtuu.  Mun sisko juhli juuri hopeahääpäivää ensirakkautensa kanssa, vanhemmat olleet naimisissa jo 50 vuotta (teinirakkaus heilläkin) Vain minä olen meidän perheestä eronnut ensirakkaudestani ja mennyt naimisiin vasta lähemmäs nelikymppisenä monen seurustelusuhteen jälkeen.