Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi olen niin vihainen ihmisille?
25.10.2018 |
Olen huomannut tässä parin vuoden aikana ihmisvihani kasvavan. En voi sietää, jos lähelleni tullaan, ahdistun jos minulle tullaan puhumaan, inhoan että minua neuvotaan, saan näppylöitä jos joku tulee kertomaan minulle mitään. Tähän on tullut lisäksi, se etten kestä katsoa ihmisiin enää silmiin, minun on hyvin vaikea tervehtiä ja hymyillä luontevasti, pelkään sosiaalisia tilanteita, eikä minua saa enää oikeastaan minnekään lähtemään. Tästä on alkanut tulla jo iso ongelma elämässäni.
Menetin työnikin tämän takia, kun en sopetunut tiimiin. Saan jatkuvasti kuulla, että minulla on "asenneongelma".
Tiedostan kyllä, ettei tämä ole normaalia, mutta en pysty vaikuttamaan tähän jostain syystä. Miehenikin sanoo, etten rakasta ketään. Mikä voi olla täysin totta, ja onkin.
Onko kenelläkään käynyt näin? Ennen olin todella sosiaalinen ja tykkäsin tutustua uusiin ihmisiin ja viettää heidän kanssa aikaa. Nyt en kestä minkäänlaista ihmisläheisyyttä ja pelkään, etten ikinä tule sopeutumaan työelämään.
Lääkärissä kävin paljon viime vuonna, ja jonkinasteista masennusta on, mutta sitä minulla on ollut koko elämäni, eli ei ole uusi juttu. Mistä muusta tälläinen voi johtua?
Kommentit (14)
olen ihan samanlainen, samaa miettinyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olen ihan samanlainen, samaa miettinyt
Onko tämä vaikuttanut sinun elämääsi kuinka paljon? Itselle tuli aika iso herätys, kun sain potkut ja pitäisi oikeasti saada elämänasenne muutettua ja tehtyä jotain itselle.. Mitä jos en ikinä enää sovi yhteiskuntaan?
Ap
Ihmiset ovat tietämättömiä, mutta ei se ole syy vihata, vaan ohjata oikeaan suuntaan. Kannattaa koittaa katsoa asioita toisen ihmisen kannalta.
Pelkäät ihmisten reaktioita ja suhtautumista suhun? Ootko koskaan ollu hyväksytty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viha on puolustusreaktio, jonka avulla suojelet itseäsi.
Minä olen masentunut ja uupunut, minkä takia en enää oikein jaksa muiden seuraa. Tällaista se elämä vain välillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
99% ihmisistä kulkee vain lauman mukana ja ollaan typeriä vaikka väkisin ettei vain tipu laumasta. Siksi minullakin ihmisviha. Ihmiset on luonnostankin ilkeitä. Se lampamaisuus on pysäyttävää nykyään. Fitness ja räppiä, siihen se jää.
Oman tien kulkijat, fiksut ja oikeasti ne ihanat ihmiset jotka elää täysin kaiken ulkopuolella sitten pidetään omituisina. Itse aina yritän etsiä nämä. En jaksa kanalaumoja.
Jos löytäisin ihmisiä jotka ovat kilttejä, nöyriä, uskaltavat kuunnella vaikka eri kausien musiikkia ja ollaan kiinnostuneita syvemmistä aiheista ja historiasta niin kertokaa heti.
Koen että tällä nykymaailmalla ei ole mitään tarjoittavana ja on hävitetty se tunnelmallinen fiilis mitä oli esim. Vielä 90 luvulla.
En tiedä onko tilanteessani yhtään samaa mutta lapsen saannin jälkeen on kyllä muut ihmiset alkaneet ottaa päähän todella paljon kun pitää kaikissa arkisissa tilanteissa kaupassakin olla varuillaan ettei vaikuta jonkun silmään ”huonolta vanhemmalta”. Tuntuu että kaikki tarkkailevat pienintäkin liikettäni ja äänenpainotuksiani. Monet ihan estoitta tuijottavat ja seuraavat toimiani pitkänkin aikaa vain koska minulla on lapsi, ennen sitä ketään ei kiinnostanut. Näin introverttinä sitä jäisi mielellään vaan kotiin ja haistattaisi kaikille kyylille pitkät :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tilanteessani yhtään samaa mutta lapsen saannin jälkeen on kyllä muut ihmiset alkaneet ottaa päähän todella paljon kun pitää kaikissa arkisissa tilanteissa kaupassakin olla varuillaan ettei vaikuta jonkun silmään ”huonolta vanhemmalta”. Tuntuu että kaikki tarkkailevat pienintäkin liikettäni ja äänenpainotuksiani. Monet ihan estoitta tuijottavat ja seuraavat toimiani pitkänkin aikaa vain koska minulla on lapsi, ennen sitä ketään ei kiinnostanut. Näin introverttinä sitä jäisi mielellään vaan kotiin ja haistattaisi kaikille kyylille pitkät :D
Minulla ei ole kyse tuosta. Lapsen saamisen jälkeen vain huomiota ei introverttina enää oikein riitä kaikenlaisille tuttaville. Ihmissuhteen pitäisi olla todella laadukas, jotta se jaksaisi tässä elämänvaiheessa näin väsyneenä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
99% ihmisistä kulkee vain lauman mukana ja ollaan typeriä vaikka väkisin ettei vain tipu laumasta. Siksi minullakin ihmisviha. Ihmiset on luonnostankin ilkeitä. Se lampamaisuus on pysäyttävää nykyään. Fitness ja räppiä, siihen se jää.
Oman tien kulkijat, fiksut ja oikeasti ne ihanat ihmiset jotka elää täysin kaiken ulkopuolella sitten pidetään omituisina. Itse aina yritän etsiä nämä. En jaksa kanalaumoja.
Jos löytäisin ihmisiä jotka ovat kilttejä, nöyriä, uskaltavat kuunnella vaikka eri kausien musiikkia ja ollaan kiinnostuneita syvemmistä aiheista ja historiasta niin kertokaa heti.
Koen että tällä nykymaailmalla ei ole mitään tarjoittavana ja on hävitetty se tunnelmallinen fiilis mitä oli esim. Vielä 90 luvulla.
En yhtään ihmettelisi, jos tämän olisi kirjoittanut alle 25-vuotias, jonka aivot ei ole vä kypsyneet. Vastaava itsekeskeisyys ja mustavalkoinen ajattelu kun kuuluu nuoruuteen. 99% paskaa, 1 % hyvää ja erilaista. Hirveä vimma olla jotain niin erottuvaa! (Muutenkin maailman hahmottaminen fitness- ja räppilasien läpi viittaavat tähän nuoreen ikään). Itse toki kuulutaan aina tietysti siihen yhteen laatuvalioiden prosenttiin.
Jos olet siis vielä nuori, sulla on toivoa. Ennen kuin huomaatkaan, tuo kapina on vaihtunut käytännöllisyyteen ja mukavuudenhaluun ja huomaat, ettei tämä aikuisten massaelämä olekaan pöllömpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tilanteessani yhtään samaa mutta lapsen saannin jälkeen on kyllä muut ihmiset alkaneet ottaa päähän todella paljon kun pitää kaikissa arkisissa tilanteissa kaupassakin olla varuillaan ettei vaikuta jonkun silmään ”huonolta vanhemmalta”. Tuntuu että kaikki tarkkailevat pienintäkin liikettäni ja äänenpainotuksiani. Monet ihan estoitta tuijottavat ja seuraavat toimiani pitkänkin aikaa vain koska minulla on lapsi, ennen sitä ketään ei kiinnostanut. Näin introverttinä sitä jäisi mielellään vaan kotiin ja haistattaisi kaikille kyylille pitkät :D
Voin kertoa huojentavan tiedon: hyvin harvaa kiinnostaa sinä ja sun lapses. Ihmiset tapaavat yhtä itsekeskeisiä kuin sinäkin. Ei niitä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
99% ihmisistä kulkee vain lauman mukana ja ollaan typeriä vaikka väkisin ettei vain tipu laumasta. Siksi minullakin ihmisviha. Ihmiset on luonnostankin ilkeitä. Se lampamaisuus on pysäyttävää nykyään. Fitness ja räppiä, siihen se jää.
Oman tien kulkijat, fiksut ja oikeasti ne ihanat ihmiset jotka elää täysin kaiken ulkopuolella sitten pidetään omituisina. Itse aina yritän etsiä nämä. En jaksa kanalaumoja.
Jos löytäisin ihmisiä jotka ovat kilttejä, nöyriä, uskaltavat kuunnella vaikka eri kausien musiikkia ja ollaan kiinnostuneita syvemmistä aiheista ja historiasta niin kertokaa heti.
Koen että tällä nykymaailmalla ei ole mitään tarjoittavana ja on hävitetty se tunnelmallinen fiilis mitä oli esim. Vielä 90 luvulla.
En yhtään ihmettelisi, jos tämän olisi kirjoittanut alle 25-vuotias, jonka aivot ei ole vä kypsyneet. Vastaava itsekeskeisyys ja mustavalkoinen ajattelu kun kuuluu nuoruuteen. 99% paskaa, 1 % hyvää ja erilaista. Hirveä vimma olla jotain niin erottuvaa! (Muutenkin maailman hahmottaminen fitness- ja räppilasien läpi viittaavat tähän nuoreen ikään). Itse toki kuulutaan aina tietysti siihen yhteen laatuvalioiden prosenttiin.
Jos olet siis vielä nuori, sulla on toivoa. Ennen kuin huomaatkaan, tuo kapina on vaihtunut käytännöllisyyteen ja mukavuudenhaluun ja huomaat, ettei tämä aikuisten massaelämä olekaan pöllömpää.
Ei välttämättä. Mustavalkoinen ajattelu voi säilyä, vaikka sen naurettavuuden tiedostaisikin.
Alue: Aihe vapaa
Ajoittain hyvin tuttua. Kaupassakäyntikin on välillä tuskaa - tuntuu, että muista ihmisistä on tullut rasittavia idiootteja. Poislukien oma perhe.