Kolmenkympin kriisi

Mulla supistelin kovastikkin koko raskauden. Kuitenkin mieli kaipasi liikuntaa. Mulla toimi uiminen. Oletko kokeillut? Vedessä ei suppaillut ja muutenkin olo siellä vedessä oli aika mainio. Pois nouseminen olikin sitten asia erikseen :D

Olen ihan varma, että tuo tukaluus on luonnon tapa varmistaa, että oikeasti sen pienokaisen haluaa viikolla 40 jo ulos hinnalla millä hyvänsä. :) Oma raskauteni kesti vielä viikolle 42+1, joten en jännittänyt synnytystä enää ollenkaan (kuten aiemmin raskauden aikana), koska olin siinä vaiheessa jo niin kypsä siihen, etten kyennyt tekemään enää mitään. :) Kurjaa oli minullakin tuo supistelu, joka esti oikeastaan kaiken koiranulkoilutusta raskaamaan liikunnan viikon 20 jälkeen. Loppujen lopuksi se koirakin katsoi lenkillä lyllertävää mammalta muistuttavaa olentoa kuin sanoen: "Eiks me hei voitais mennä yhtään kovempaa??" :)



Tsemppiä ihan hirmuisesti sinne! Maali häämöttää jo!

henski, vedessä tuntuu tosiaan ihan hyvältä. Olen käynyt vesijuoksemassa äitini kanssa, ja harkitsen uimalasien ostoa jotta uiminenkin maittaisi paremmin. Lähinnä ongelmana on rahan ja ajan puute; kovin monta kertaa viikossa en ehdi uimahalliin, eikä se ihan ilmaistakaan ole. Ja toisaalta: koiranomistajana tuo kävelylenkkeily on joka tapauksessa pakollinen liikuntamuoto. Salillakaan ei supistele - mikä ihme tuossa kävelemisessä niin rassaa!

Maija, kiitos tsempeistä. :) On varmasti ihan totta, että lopunajan tukaluus kannustaa synnyttämään. :D Maali tosiaan on yllättävän lähellä jo. Tällä hetkellä pidän välimaalina sitä päivää, jolloin lopetan työt ja keskityn kokopäivähautomiseen. Viimeistään joulukuun puolivälissä siis... Tosin nyt alkaa näyttää siltä, etten jaksa ihan sinne asti.