Vanhan äidin kaksoisviestintä, arrg!
Äitini on vanhus, mutta perusterve. Asuu omassa asunnossaan ja ei pitäisi tietääkseni olla mitään elämää suurempia ongelmia.
Mutta kaikki on tietysti huonosti. Kaikki.
Jos jotain hyvää tapahtuu, niin sehän on vaan sellaista ”nojoo,niin, kävihän se täällä ”.
Muuten hoetaan että ”eiiii kait minä mittään, kyllä minä pärjäilee, eeeen minä mittään tarvi”
Tarkastin vielä että käykö se hoitaja laittamassa lääkkeet järjestykseen, niin kyllä ilmeisesti käy.
Tuntuu että mummo manipuloi jokaista meistä lapsiaan eri tavalla, jokaiselle on joku eri aihe tai tarina mitä valittelee. En oikein usko enää mihinkään.
Puhelut hänelle on niin vaivalloista kiertelyä, että siirrän niitä mahdollisimman pitkälle.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä muakin vituttaisi olla vanha ja yksin ja silloin ei kovin moni asia tunnu erityisen kivalta että jaksaisi iloita.
Ja sitä oloa pitää vielä pahentaa ärsyttämällä läheisiä?
Mummo on yksinäinen, mutta sitä sukupolvea, jolle on opetettu, että valittaa ei saa, ennen kuin on tilanne niin paha, että henki lähtee - jos silloinkaan. Ei saa siis suoraan sanottua, että on kurjaa ja ikävää ja yksinäistä ja kolottaa ja väsyttää, vaan yrittää esittää, että ihan hyvin pärjää, ettei vaan muille tulisi nyt paha mieli tai stressiä - sitten kuitenkin antaa rivien välistä ymmärtää, että oishan se kiva, jos joku kerkiäis seuraksi ja avuksi...vaikkei siis pakko ole, eikä täydy ja älkää nyt vain minun takiani vaivaa nähkö. Kokeilkaa käydä useammin, viettää pitemmän aikaa ja oiekasti puuhastella jotain yhdessä sen mummon kanssa. Jakaa vastuu niin, ettei kenenkään elämä hankaloidu, mutta mummolla on kuitenkin säännölisesti seuraa ja apua (muutakin kuin ulkopuolista ostettua).
No kyllä muakin vituttaisi olla vanha ja yksin ja silloin ei kovin moni asia tunnu erityisen kivalta että jaksaisi iloita.