Ottaako töihin nouseminen päähän?

Olen työtön.

Iltavuoro.

Kyllä ottaa päähän. Vihaan työpaikkaani. Odotan kuin kuuta nousevaa irtisanomispakettia, mutta mun tuurilla en saa sitä enkä saa varmaan edes kenkää.

Tykkään ihan jees työstäni, mutta silti jäisin mielummin nukkumaan.

Aina. Nyt pimeän tullen väsyttää aamuisin paljon enemmän kuin kesällä ja se taas vtuttaa enemmän kun koko ajan väsyttää

Ihan mielelläni menen töihin. Olen yrittäjä ja tykkään työstäni ja varsinkin asiakkaista.

Muutenkin kun kaikki muut perheenjäsenet lähtevät töihin tai kouluun aamulla, niin ei sitä tänne osaisi jäädä peukaloita pyörittämään.

Harvemmin päähän, salipäivän jälkeen ottaa kyllä joskus muualle kroppaan

Ammatinvalintakysymys. Elämä on lyhyt siihen, ettei olisi innostunut joka aamu herätessään.

t. yksityisyrittäjä

Vierailija kirjoitti:

Ammatinvalintakysymys. Elämä on lyhyt siihen, ettei olisi innostunut joka aamu herätessään.

t. yksityisyrittäjä

Näin se on!

Toisinaan ottaa, kyllä.

Mutta jos vaihtoehto on työttömyys niin kyllä ilolla nousen joka aamu (silloin kun on aamuvuoro) ja valmistaudun työhönlähtöön!

Itselleni työ on suuri ja arvokas asia elämässäni. On iso osa itsekunnioitusta ja yhteenkuuluvaisuutta yhteiskunnassa. Työsi on hyvin vaihtelevaa (hoitaja) ja haasteellista, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Minulle on tärkeää selvitä haasteista.

Toisinaan ärsyttää. Etenkin silloin kun takana on huonosti nukuttu yö. Sellainen nakertaa jaksamista ja keskittymistä, jolloin työpäivä on vain selviytymistä viimeiseen tuntiin saakka.

Sitten ärsyttää myös kun työkyvyttömyyseläkkeellä kauan olleet kehtaavaat ihmetellä että ai, teidän reissu kestää vain viikon, kun he ovat menossa 2 viikoksi (velalla tosin) ulkomaanmatkalle. No en viitsinyt sanoa, että meillä on sitä ennen se jokavuotinen vakioreissu pohjoiseen ennen sitä viikon reissua. Mutta työssäkäyvän lomat eivät riitä ihan kaikkeen, vaikka rahan saisikin riittämään.

Se ärsyttää että työelämän ulkopuolella olevat "unohtavat" kuinka väsyttävää on yrittää leikkiä arki-iltaisin sosiaalista.

Pääasiassa töissä käyminen on ihan ookoo. Toisella elämäntilanteessa olevien "typerät lässytykset" saavat usein työnteon tuntumaan niin @£€# turhalta.

Ei ota päähän, mutta kunnon päälle ottaa.

T: torninosturikuski

Ei ota koskaan päähän. Välillä tietysti väsyttää ja jäisi mielellään nukkumaan vielä vähän, mutta ei koskaan v-tuta lähteä töihin. Mulla on kiva ammatti ja mielenkiintoinen työ.

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan ottaa, kyllä.

Mutta jos vaihtoehto on työttömyys niin kyllä ilolla nousen joka aamu (silloin kun on aamuvuoro) ja valmistaudun työhönlähtöön!

Itselleni työ on suuri ja arvokas asia elämässäni. On iso osa itsekunnioitusta ja yhteenkuuluvaisuutta yhteiskunnassa. Työsi on hyvin vaihtelevaa (hoitaja) ja haasteellista, niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Minulle on tärkeää selvitä haasteista.

Rehellisesti sanoen olen sinulle kateellinen. Tahtoisin todella olla ajatusmaailmaltani ihminen, jolle "työ on suuri ja arvokas asia elämässä" ja arkiaamuisin olisi kiva herätä. En ole sellainen, vaan arvostan ns. omaa aikaa ja haluaisin käyttää aikani itseäni kiinnostaviin juttuihin, joita kyllä löytyy. Harmi vaan, että niitä juttuja tekemällä ei nykymaailmassa tule taloudellisesti toimeen.

Työn tekeminen vie kuitenkin 1/3 ajan vuorokaudesta, ja puolet tai ylikin valveillaoloajasta.

Itse pärjäisin vähemmällä ja jopa työttömänä hienosti, mutta kun on nuorempana ja naiviina tullut tehtyä lapsia tähän sairaaseen maailmaan. Heidän hyvinvoinnista pitää huolehtia siihen asti, että lentävät pesästä ja pärjäävät omillaan.

Olen pahasti leipääntynyt työhön. Työpaikan ja tehtävien vaihto samalla alalla on kokeiltu, ei auttanut. Nyt mietin koko alan vaihtoa, mutta ikää alkaa olla (47v). Vaikka kouluttautuisi uudelle alalla, iän vuoksi työpaikan saaminen on tänä päivänä vähintäänkin epävarmaa. Tulotason putoaminen ei haittaisi, jos vaan tästä työhön leipääntymisestä pääsisi eroon.

Herääminen ottaa päähän, millään en jaksaisi nousta. Mutta kun saa itsensä revittyä ylös sängystä ja aamukahvi on hörpätty, niin työhän meno on ok.

Pidän työstäni. Ainoa mikä ottaa päähän on aikaiset aamut, kun joudun nousemaan kuudelta. Jos saisi nukkua edes seitsemään, olisi ok.

Jotenkin olen väsynyt työhöni. Jään ensivuonna äitiyslomalle ja saankin lomailla sen kolme vuotta kotosalla, valoa tunnelin päässä siis :)

Kyllä.

6.30 on liian aikainen herätys.

Haluaisin herätä joskus 8-9 maissa.

V tuttaa. Väärä ala, unentarve suuri, inhoan vuorotyötä. Työasiat pyörivät päässä aamuyöstä, jne. Tekisin mieluummin minimimäärän töitä.