Lue keskustelun säännöt.
Onko kaksisuuntaista sairastavan OK tehdä lapsia?
23.10.2018 |
Kyse on kuitenkin periytyvästä sairaudesta.
Mitä mieltä olet? Onko minun OK lisääntyä ja mahdollisesti periyttää sairaus jälkipolville, omalle lapselleni?
Olen kohta 30-vuotias ja asia alkaa olla viimeistäänkin ajankohtainen. Lääkityksellä sairauteni pysyy kurissa, joten uskon että minusta tulisi oikein hyvä äiti lapselleni.
Kommentit (38)
Voit hyvin tehdä lapsia. Toisella vanhemmallani on kyseinen sairaus, lääkitys tasapainossa, elää normaalia elämään. Meitä on kaksi lasta ja kumpikaan ei ole perinyt kyseistä sairautta. Lääkitys on taannut vakaan kasvuympäristön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai on. Ja tämä palsta on kyllä väärä paikka kysyä ko.asiaa. täällä kaikki mammat on terveitä alle 25-v. Tuo sun ikä on jo ongelma kunnon av-mammalle.
Miten meinasit pärjätä raskausajan ilman lääkitystä?
Mietin vaan että voiko edes tehdä lapsia jos on lääkitys päällä. Tekeekö tuhoja sikiöön?
On. Vaikka perinnöllinen alttius vaikuttaa sairauden puhkeamiseen jonkin verran, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että lapsesi sairastuu myös. Sulla on ihan yhtäläinen oikeus yrittää lasta kuin kenellä tahansa muullakin eikä kaksisuuntainen tarkoita sitä, että sinusta ei tulisi hyvää vanhempaa. Muista vaan etukäteen kertoa aikeistasi lääkärillesi, jotta voidaan varmistaa optimaalisin lääkitys raskauden ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Terveidenkin lapset ovat nykyään totaalisia idiootteja. Sulla sentään päässä häikkää. Tämä maa ei tarvitse enempää penskoja joista tulee tubettajia ja instapyllyjä.
Hah, minä kysyin muutama kuukausi sitten, onko ok tehdä lasta kun sairastan ahdistuneisuushäiriötä, ja sain aivan hirvittävän määrän haukkuja siitä, miten itsekästä ja edesvastuutonta on edes harkita koko asiaa.
Ihan näin kuriositeettina mainittakoon tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten meinasit pärjätä raskausajan ilman lääkitystä?
Tämä.
Eli ei.
Vierailija kirjoitti:
Miten meinasit pärjätä raskausajan ilman lääkitystä?
Jos on pakko olla kokonaan ilman lääkitystä (eli turvallista vaihtoehtoa ei ole) niin sitten vaan kituutan ilman. Optimaalista tietysti olisi, että löytyisi sopiva vaihtoehtoinen lääkitys joka olisi myös lapsen terveyden kannalta turvallinen, mutten ole keskustellut asiasta vielä lääkärin kanssa joten en tiedä, onko sellaista lääkitystä olemassa.
Vastaukseni on: kituutan. Lääkityksen voi sitten aloittaa uudelleen viimeistään imetyksen loputtua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rehellisesti sanottuna ei ole millään tavalla ok. Periytyvää sairautta ei kannata ehdoin tahdoin siirtää seuraaville sukupolville. Lähipiirissä tämä sairaus kahdella pariskunnalla (toisessa äidillä, toisessa isällä), molemmissa perheissä periytynyt yhdelle lapselle aiheuttaen valtavasti kärsimystä.
Maapallolla on jo muutenkin liikaa ihmisiä, sinun ei ole pakollista lisääntyä.
Mun kummallakaan vanhemmalla ei ollut, mulla ja mun siskolla molemmilla on kakssuuntanen. Mä päätin olla lisääntymättä taudin takia, sisko lisääntyi toisen kaksuuntaisen kanssa. Vaikea sanoa mitä niistä lapsista tulee isona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaveri, jonka äidillä on tuo sairaus. Kaveri väittää, että äitinsä on ihan normaali. No ei kyllä ole kenenkään muun mielestä. Kaverini ei kai vain osaa arvioida asiaa eikä tiedä millainen olisi normaali äiti.
Normaali ei ole kaverinikaan. Ei kenenkään mielestä, paitsi varmasti äitinsä mielestä. Kaverini on masentunut, ahdistunut, paniikkihäiriöinen, yksinäinen erakko. Eikä ole onnellinen elämässään. Mielenterveys aiheuttaa kaikenlsisia ongelmia, joten työelämässä, ystävyyssuhteissa, ym. tulee jatkuvasti ongelmaa. Kaikilla sisaruksilla on myös mielenterveysongelmia. Selvästikään lapsuus ei ole ollut alkuunkaan tasapainoinen.
Vanhempiensa ei olisi ikinä pitänyt tehdä lapsia.
Olen kaksisuuntainen ja siksi vela. Syy: en kestäisi yövalvomisia, mieleni sopeutumiskyky joutuisi koetukselle, tarvitsen lääkkeet.
Olen 39 ja kyse on kohdallani ollut etenevästä sairaudesta tyyppi 2., on nyt tyyppi 1. Ikä vaikeuttaa asiaa valitettavasti. Monilla 42-43 vuotiaina tilanne on hyvin paljon erilainen kuin nuorempana.
Eli oma mielipiteeni on, että se ei ole hyvä idea.
Ei peritydy suoraa vaan esiintyy voimakkaasti suvuittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaveri, jonka äidillä on tuo sairaus. Kaveri väittää, että äitinsä on ihan normaali. No ei kyllä ole kenenkään muun mielestä. Kaverini ei kai vain osaa arvioida asiaa eikä tiedä millainen olisi normaali äiti.
Normaali ei ole kaverinikaan. Ei kenenkään mielestä, paitsi varmasti äitinsä mielestä. Kaverini on masentunut, ahdistunut, paniikkihäiriöinen, yksinäinen erakko. Eikä ole onnellinen elämässään. Mielenterveys aiheuttaa kaikenlsisia ongelmia, joten työelämässä, ystävyyssuhteissa, ym. tulee jatkuvasti ongelmaa. Kaikilla sisaruksilla on myös mielenterveysongelmia. Selvästikään lapsuus ei ole ollut alkuunkaan tasapainoinen.
Vanhempiensa ei olisi ikinä pitänyt tehdä lapsia.
Normaaleja ihmisiä ei ole olemassakaan. On vaan keskimääräisyyttä, mikä vaihtelee riippuen siitä, mitä asiaa tarkastellaan, kaikki ei muodosta kaikkien asioiden keskiarvoa, eikä kaikki myöskään poikkea kaikista keskimääräisyyksistä.
Olet outo ja harhainen, jos niin luulet.
nome kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna ei ole millään tavalla ok. Periytyvää sairautta ei kannata ehdoin tahdoin siirtää seuraaville sukupolville. Lähipiirissä tämä sairaus kahdella pariskunnalla (toisessa äidillä, toisessa isällä), molemmissa perheissä periytynyt yhdelle lapselle aiheuttaen valtavasti kärsimystä.
Maapallolla on jo muutenkin liikaa ihmisiä, sinun ei ole pakollista lisääntyä.
Kaksisuuntainen esiintyy suvuittain. Esim. omassa isossa suvussani se on kolmella sadasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaveri, jonka äidillä on tuo sairaus. Kaveri väittää, että äitinsä on ihan normaali. No ei kyllä ole kenenkään muun mielestä. Kaverini ei kai vain osaa arvioida asiaa eikä tiedä millainen olisi normaali äiti.
Normaali ei ole kaverinikaan. Ei kenenkään mielestä, paitsi varmasti äitinsä mielestä. Kaverini on masentunut, ahdistunut, paniikkihäiriöinen, yksinäinen erakko. Eikä ole onnellinen elämässään. Mielenterveys aiheuttaa kaikenlsisia ongelmia, joten työelämässä, ystävyyssuhteissa, ym. tulee jatkuvasti ongelmaa. Kaikilla sisaruksilla on myös mielenterveysongelmia. Selvästikään lapsuus ei ole ollut alkuunkaan tasapainoinen.
Vanhempiensa ei olisi ikinä pitänyt tehdä lapsia.
Normaaleja ihmisiä ei ole olemassakaan. On vaan keskimääräisyyttä, mikä vaihtelee riippuen siitä, mitä asiaa tarkastellaan, kaikki ei muodosta kaikkien asioiden keskiarvoa, eikä kaikki myöskään poikkea kaikista keskimääräisyyksistä.
Olet outo ja harhainen, jos niin luulet.
Viisastelusi ei muuta asiaa. Siinä suvussa kaikilla on mielenterveysongelmia, vaikka kuinka yrittäisit harhauttaa keskustelua sivupolulle.
Oon kanssa vela tästä sairaudesta johtuen. En pärjää ilman lääkkeitä. Enkä luota siihen, että nykyinen hyvä vaihe kestää läpi lapsen elämän. Tai edes aikuisuuteen saakka. Oma sairauteni periytyi isältäni, enkä halua kenellekkään samanlaista lapsuutta kuin itselläni sairauden varjossa oli.
nome kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna ei ole millään tavalla ok. Periytyvää sairautta ei kannata ehdoin tahdoin siirtää seuraaville sukupolville. Lähipiirissä tämä sairaus kahdella pariskunnalla (toisessa äidillä, toisessa isällä), molemmissa perheissä periytynyt yhdelle lapselle aiheuttaen valtavasti kärsimystä.
Maapallolla on jo muutenkin liikaa ihmisiä, sinun ei ole pakollista lisääntyä.
Jokaisella löytyy joku periytyvä sairaus, jos etsitään. Itse sairastuin bipoon vasta kun lapset oli tehty.
Huvittavaa kun täällä jotkut oikein herrarodun edustajat sanelee kuka saa lisääntyä ja kuka ei :D
Varmaan kaikki tuomitsijat ovat täydellisiä ihmisiä itse.
T.Ahdistuneisuushäiriöinen, lapsienhankintaa miettivä N27
On ok.