Etäisää ei kiinnosta lapsen asiat - masentaa

Erottu useita vuosia sitten. Vielä vähän aikaa sitten isä tapasi lasta kerran kuussa. Tapaamiset olivat kaoottisia, keskeytyivät aina ja näillä visiiteillä hän usein soitteli minulle puheluita joissa huusi ja haukkui. Nyt etä on löytänyt uuden naisystävän eikä enää lainkaan pidä yhteyttä lapsen asioista. Toisaalta se on hyvä, sillä ainakaan hän ei ole huoritellut tms. uuden kumppanin löydettyään. Lähettämänsä tekstiviestit ovat nykyään asiallisia, epäilen että naisystävä kirjoittaa ne koska kirjoitusasu on muuttunut ja viestit asiallisia. Kuitenkin, etä on koko ajan harventanut yhteydenpitoa lapseen. Ei kysy, ei ota yhteyttä päiväkotiin, ei kysele terapioista, tms. Soittelisi edes viranomaisille, mutta ei mitään.

Minullakin on uusi kumppani, ja näen viikoittain miten hän soittaa lapselleen ja lapsen äidille kysyäkseen miten menee. Kumppanini tietää aina missä lapsi on ja mitä tekee, miten hän voi, jne.

Minua on syvästi masentanut ettei isä kysy lapsestaan koskaan. Hän piti pari kuukautta hiljaiseloa, sitten pyysi lapsen luokseen viikoksi (ilmeisesti näytille uudelle naisystävälle). Hän mainosti minulle kovasti uutta kumppaniaan ja ajattelin että hyvä jos hoitavat lapsen hyvin jotta saan hetken omaa aikaa. Etä palautti lapsen hieman etuajassa kun kuulema lapsi kaipasi minua liikaa. Ja nyt on mennyt taas lähes kuukausi eikä isä ole kertaakaan edes tekstarilla kysynyt miten lapsi voi tai voisiko lapsi mennä käymään.

Syyllistän itseäni jatkuvasti miten huonon isän olen valinnut lapselleni. Masennus on paha, sillä kaipaisin omaa aikaa ja lapsi on sairastellut ja valvottanut, olisi mukavaa jos isä edes vähän välittäisi ja auttaisi.