En jaksa vihastua kaikesta koko ajan
Tuntuu, että olen koko ajan varpaillani, etten tule "väärin" kohdelluksi. Ensireaktio asioihin on siis suuttumus (tunne, joskus sen ilmaisu) ja usein "oman edun puolustus" (esim. kieltäytyminen, vastalause tms.) ja myöhemmin tunnen arvioineeni tilanteen väärin. Herkästi tuntuu siis esim että ympäristöstä tulee kohtuuttomia vaatimuksia, joita vastustan. Jälkeenpäin häpeän hirveästi ja yritän miettiä, miltä toimintani näytti muiden silmin
Lapsuudenperheessäni ei saanut näyttää negatiivisia tunteita, niiden näyttämisestä seurasi huutoa. En oppinut käsittelemään negatiivisia tunteitani.
Onko kohtalotovereita?
Kommentit (10)
Tuttua on. Siksi käyn terapiassa. Kun kotona oli tuollaista, niin en ikinä oppinut normaalilla tavalla peilaamaan omia reaktioitani suhteessa muihin. Ihmissuhteet ovat siksi aika haastavia, kun helposti joko yli- tai alireagoin muiden käytökseen. Vanhemmat olivat aika ongelmallisia, joten lähtökohtaisesti en pidä ihmisiä mukavina enkä ystävällisinä. Ristiriitatilanteissa tämä mielikuva muista vahvistuu entisestään ja saa tulkitsemaan tilanteet aika vahvasti. Tiedostan asian, mutta ongelma ei silti sillä poistu. Rauhoittumiseen menee yleensä aika pitkään, ennen kuin kykenen miettimään menikö oma tulkinta ehkä jotenkin yli.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Siksi käyn terapiassa. Kun kotona oli tuollaista, niin en ikinä oppinut normaalilla tavalla peilaamaan omia reaktioitani suhteessa muihin. Ihmissuhteet ovat siksi aika haastavia, kun helposti joko yli- tai alireagoin muiden käytökseen. Vanhemmat olivat aika ongelmallisia, joten lähtökohtaisesti en pidä ihmisiä mukavina enkä ystävällisinä. Ristiriitatilanteissa tämä mielikuva muista vahvistuu entisestään ja saa tulkitsemaan tilanteet aika vahvasti. Tiedostan asian, mutta ongelma ei silti sillä poistu. Rauhoittumiseen menee yleensä aika pitkään, ennen kuin kykenen miettimään menikö oma tulkinta ehkä jotenkin yli.
Kiitos, kun vastasit. Minullakin sitä, että joskus "oikeassa tilanteessa" jään reaktiotta, puolustamatta itseäni, ja toisessa ylireagoin. On myös todella vaikeaa arvioida, mikä olisi oikea tapa. Liittyykö sinulla paljon häpeää näihin tilanteisiin ja niiden jälkitiloihin?
Nostan vielä, jos olisi samasta ongelmasta kärsiviä. Tuntuu, että omalla kohdallani tämä asia on erityisen pinnalla juuri nyt.
Minun taas oletetaan olevan aina vihanen. Aika raskas rooli.
Muuten ihmiset "kävelevät ylitseni".
M34
Vierailija kirjoitti:
Minun taas oletetaan olevan aina vihanen. Aika raskas rooli.
Muuten ihmiset "kävelevät ylitseni".
M34
Eli sinulla on siis kokemusta siitä, että jos yrität esittää asiat rauhallisemmin, niin et tule kuulluksi? Töissä vai kotona?
Nostan, jos löytyisi samasta kärsiviä.
En ihan saanut kiinni aloituksesta kunnolla. Jos voisit vähän avata vaikka esimerkkitilanteiden avulla.
Nosto