Oudoin työhaastattelukokemuksesi?

Aloittaja kirjoitti:

Kerrotaan oudoimpia työhaastattelukokemuksia, sekä haastattelijan että työnhakijan näkökulmasta.

Itse olin haastattelemassa kesätyöhön (jäätelömyyjä) nuorisoa, kun yksi haastateltavista oli valehdellut ikänsä ~15 vuodella(!?), oli siis oikeasti lähempänä 35 vuotta kuin työhön haimme. Tämä oli siis mainittu jo nettisivulla, jossa työhön haettiin. Käyttäytyi myös erittäin oudosti ja epäilen että taisi olla humalassa.

No on kyllä ihan oma syynne: jos olett laittaneet ilmoitukseen tuollaisen hakukriteerin (siis laittoman) että saatte hakemuksia, jossa siitä valehdellaan.

Kaverilta (nainen) oli työhaastattelussa kysytty, että onko pehetilanne sellainen, että pystyisi käymään töissä ihan ”useampina päivinä viikossa”. Yliopisto, eikä Tampereen, vaikka siellä se viimeinen julkiskandaalioikeusjuttu nyt oli. Tehtävään valittiin mies, eikä kyseisessä oppiaineessa ole yhtään naisprofessoria.

Hain kesätöitä. Pääsin haastatteluun toiselle puolen kaupunkia, ja tietysti reippaana pyöräilin. Itse "haastattelu" kesti 5min, josta suurin osa meni siihen kun täytin jonkun lomakkeen. Haastattelija ei kysynyt mitään muuta kuin lopuksi "onko kysyttävää?". Hölmistyneenä sitten lähdin takaisin kotiin toiselle puolen kaupunkia, eihän siitä tullut kuin 20km lenkki, enkä edes päässyt töihin (toisaalta en olisi edes tuon jälkeen halunnut). Onneksi sain kesätöitä muualta, ja vielä sellaisia mitä pystyi jatkamaan opiskelun ohessa.

Haastattelija kertoi olevansa kuolemassa syöpään ja tarvitsevansa siksi apulaista yrityksensä alasajoon. Suostuin, kunnes kuolema meidät erotti.

Se kun haastattelussa kerrottiin "Ei mua itseasiassa yhtään kiinnosta mitä sä sanot, kun mietin vaan miten nain sua lujaa."

Aloittaja kirjoitti:

Kerrotaan oudoimpia työhaastattelukokemuksia, sekä haastattelijan että työnhakijan näkökulmasta.

Itse olin haastattelemassa kesätyöhön (jäätelömyyjä) nuorisoa, kun yksi haastateltavista oli valehdellut ikänsä ~15 vuodella(!?), oli siis oikeasti lähempänä 35 vuotta kuin työhön haimme. Tämä oli siis mainittu jo nettisivulla, jossa työhön haettiin. Käyttäytyi myös erittäin oudosti ja epäilen että taisi olla humalassa.

Mahdollinen humalatila toki hylsyperuste, mutta miksei 35-vuotias myisi jäätelöä ihan yhtä hyvin, kuin 20-vuotias?

Mahtaako moinen erottelu olla edes laillista?

Minulta kysyttiin eräässä työpaikkahaastattelussa ”Vaihdatko aviomiestä yhtä usein kuin työpaikkaa”? En hämmentynyt kysymyksestä mutta totesin haastattelun lopussa, että ko. paikka ei ollut ihan sitä mitä hain. Kyseessä oli talouspäällikön tehtävä.

Ja siis jäätelömyynti oli nuorille, alaikäisille tarkoitettu rahanhankkimiskeino KESÄTYÖKSI. Oli siis tarkoitettu saman kaupungin alle 18-vuotiaille nuorille. Työpaikkailmoitus oli kaupungin nettisivulla, jossa tarjottiin ainoastaan alaikäisille kesätöitä. Ei siis laiton, vaikka täällä niin väitettäisiin. Olin myös vain haastattelemassa, en laatinut työpaikkaa.

-AP

Suurinpiirtein jokaikinen haastattelukerta kysytään perhekuviot, mahdolliset lapset yms. laitonta. Kerran olin palikkatesteissä ja psykologi alkoi jankkaamaan "Miksi olet sinkku ja miksi et löydä sopivaa kumppania?". Kehotti menemään paikalliseen humppapaikkaan viikolla, jolloin siellä kuulemma on paljon myyntimiehiä seuraa etsimässä. En sit menny sinne baariin ja ko. työpaikankin sain sekä kumppanin joitakin vuosia myöhemmin.

Itse rekryäjänä näin kerran sellaisen tilanteen, jossa haastateltava hiiltyi melkoisesti. Kysyin jotain hänen nykyisestä tehtävästään ja että miksi hän haluaa muualle, niin tämä naisihminen kun alkoi kertoa niin hän samalla kiihotti itsensä melkoiseen vihaan nykyistä työnantajaansa kohtaan. Huvitti kyllä se purkaus huolella. No, hän pyysi kyllä anteeksi, mutta oli selvää, ettei hänestä meille tekijää tullut. Totesi itsekin haastattelun jälkeen, että hän ei taida olla nyt ihan oikea tyyppi meille.

Itse taas haastateltavana olleena tulee mieleen monta tilannetta, joissa yritys ei ole selvästikään tiennyt mitä edes on hakemassa. Näitä tapauksia on tullut vastaan yllättävän usein.

Haastattelu oli oudossa paikassa, jonkun toisen firman yläkerrassa taukotiloissa. Kysymykset olivat omituisia ja aiheen vierestä, esimerkkinä vaikka se että siivoojaksi hakevalta kysyttäisiin mitä tämä tekisi jos joku varastaisi siivouskohteesta jotain, lähtisinkö juoksemaan perään jne. Toinen haastattelija oli ihan hiljaa koko haastattelun, ja kirjoitti jotain vihkoonsa vimmalla esittelystä haastattelun loppuun asti. Tämän firman nettisivu oli kadonnut haastattelusta parin päivän jälkeen. Kun aloin kaivella omistajien tietoja, sieltä selvisi aika hämärää kamaa. Ainiin, olisin saanut tuon työn, mutta kieltäydyin.

Vierailija kirjoitti:

Itse taas haastateltavana olleena tulee mieleen monta tilannetta, joissa yritys ei ole selvästikään tiennyt mitä edes on hakemassa. Näitä tapauksia on tullut vastaan yllättävän usein.

Yllättävän usein näissä on kyse siitä, että yritys kyllä tietää varsin tarkkaan, joskus ihan henkilötasolla, mitä hakevat - mutta ei voi myöntää sitä ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas haastateltavana olleena tulee mieleen monta tilannetta, joissa yritys ei ole selvästikään tiennyt mitä edes on hakemassa. Näitä tapauksia on tullut vastaan yllättävän usein.

Yllättävän usein näissä on kyse siitä, että yritys kyllä tietää varsin tarkkaan, joskus ihan henkilötasolla, mitä hakevat - mutta ei voi myöntää sitä ääneen.

Niin ja sitten on tilanteita - kuten omalla alallani - että haastattelijan kysymyksistä huomaa hänen olevan ulkopuolinen konsultti, joka ei selvästikään ole saanut mitään perehdystä tilanteeseen. Joskus jopa käynyt niin, että perehdytys selvästi on tehty, mutta siellä rekryävässä firmassa ei ilmeisestikään tiedetä, kuka milläkin tontilla saati tittelillä tekee ja mitä.

Kärjistettynä esimerkkinä se, että vaikka sekä lentokoneella ja laivalla pääsee siirtymään mannertenvälisesti, se ei tarkoita että lentokoneen kapteeni osaisi ajaa sujuvasti botskiakin. Vaikka toki molemmat kapteeneita jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse taas haastateltavana olleena tulee mieleen monta tilannetta, joissa yritys ei ole selvästikään tiennyt mitä edes on hakemassa. Näitä tapauksia on tullut vastaan yllättävän usein.

Yllättävän usein näissä on kyse siitä, että yritys kyllä tietää varsin tarkkaan, joskus ihan henkilötasolla, mitä hakevat - mutta ei voi myöntää sitä ääneen.

Oisko esimerkkiä tästä?

Työhaastattelu oli paikallisen hotellin kokoustiloissa. Kun saavuin sinne, oli siellä kaksi muuta odottamassa vuoroaan ennen minua. Minut haettiin haastatteluun 1,5 tuntia myöhässä.

Hasstattelijat olivat väsyneitä ja unohtivat tärkeitä asioita "ai niin joko me kerrottiin et tää hakuprosessi etenee..." "hei meiltä jäi toi tehtäväkuvaus kertomatta" jne.

Kävi ilmi että he haastattelivat kolmen päivän aikana kaikki jotka olivat hakeneet paikkaa! En saanut paikkaa, veikkaan että sen sai joku ensimmäisistä jonka naaman he vielä muistivat kolmen päivän jälkeen.

Näen toista näistä silloin tällöin omalla työpaikallani Mutta en ikinä niin väsyneenä. Taisi olla elämänsä rankimmat 3 työpäivää 😂

Olin työhaastattelijana, haastatteluun tuli noin 40v nainen joka oli ollut pidempään työtön. Hän kertoi heti tullessaan, että odotta puhelua toisesta mahdollisesta työpaikasta. Ja yllätys, puhelin pirahti kesken haastattelun ja hänelle tarjottiin vakipaikkaa. No minä onnittelin työpaikasta. Ilmoitin työkkäriin kuinka kävi, sieltä ihmeteltiin että jännä juttu kun vuosiin ei ole ollut töitä hänellä. No ei sitä tainnut olla nytkään tulossa, joku kaveri soitti vaan sovittuun aikaan.

Puhuin vahingossa ohi suuni haastattelussa ja kerroin jostain työkokemuspätkästä, jota en ollut merkannut ansioluetteloon jostain mystisestä syystä, jota en muista (tästä on jo aikaa). Taisin ajatella, että karsin pois joitain pätkiä, ettei tule liian pitkä CV.

Haastattelija kävi kynän kanssa läpi CV:tä eikä löytänyt mainitsemaani pätkää sieltä ja melkein suuttui ja alkoi valistaa kuin pikkulasta, "että kyllä IHAN KAIKKI työkokemus PITÄÄ laittaa ansioluetteloon!!11"

En saanut työtä.