Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko väärin tapailla, kun en oikein tiedä, olenko tippakaan kiinnostunut?
21.10.2018 |
Mä olen tavannut kahdesti miestä, joka on järjellä ajateltuna mulle tosi sopiva. Sen harrastukset, kiinnostuksen kohteet ja koulutus vastaa hyvin paljon omiani. Mies on tosi kiltti, fiksu ja huomioi mua jatkuvasti. Mutta mä en tiedä, olenko romanttisessa mielessä kiinnostunut. Mulla on ollut vain muutama suhde, jotka on ollut lyhyitä ja intohimoisia eikä millään lailla järkeviä. Oon ihastunut hulluna miehiin, jotka on kohdelleet mua kaikkea muuta kuin hyvin. Viimeinen tällainen säätö loppui muutama kuukausi sitten. Nyt kun olen alkanut tapailla tätä uutta, huomaan, että nään unia viimeistä ex-säädöstä ja kaipaan sitä ihan hulluna. Taidan olla tyypillinen lastensuojelulapsi, joka ei oo oikeen päässyt traumoistaan. Nää ”huonot” miehet on ihan mun isän kaltaisia, vaikka aina lapsena vannoin etten ikinä katso yhteen pahoinpitelijään tai pettäjään päinkään. En tiedä, osaanko koskaan muodostaa mitään normaalia parisuhdetta. Teenkö mä nyt hirveän väärin, jos jatkan tän uuden miehen tapailua? Tiedän, että se on kiinnostunut musta, on itse sanonut. Voiko tunteita kehittyä, vaikka ekoilla tapaamisilla ei olekaan ”kipinää” ollut?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
No miksi ihmeessä tapailet jos ei tippaakaan kinnosta?
Sanoiko ap, ettei tippaakaan kiinnosta? Ei musta. Lähinnä kysyi, voiko tunteet kehittyä pikkuhiljaa. Musta voi, itse olen hitaasti lämpiävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut samankaltainen juttu kuin sulla. Mies ihan normaalin näköinen, mutta jokin ei vain saa syttymään enkä oikein ole saavuttanut luottamusta hänen kanssaam. Ehkä mulla on jokin tunnelukko. Kaksi vuotta tavattu ja kun mies sai kuvan, ettei mua kiinnosta, löysi uuden. Silti edelleen tapailtu.
No eikö tapailun tarkoituskin ole katsoa että tuleeko niitä tunteita ja haluaako mennä tapailusta pidemmälle? Ihan normaaliahan se on ettei parin tapaamisen jälkeen ole vielä varma. Kunhan et lupaile miehelle liikoja mitään niin eihän tossa mitään väärää ole.
Mun mielestä opettelet vasta nyt, miten normaali ja terve suhde etenee. Anna mennä vaan. Miksi tietäisitkään vielä, oletko kiinnostunut, kun ette edes tunne vielä.
Eikö ole ihan tervettä, että näet häntä koska olette kiinnostuneita samanlaisista asioista. Ilmeisesti hän vaikuttaa mukavalta, eikä muutenkaan ole vastenmielinen.
Ne aiemmat suhteesi eivät ole alkaneet suuresta rakkaudesta nekään, vaan jostain vaistomaisesta puutteesta ja tarpeesta, ja tarpeesta täyttää joku aukko jonka isäsi on jättänyt tunne-elämääsi. Epätervettä.
Selvästikään tämä kaveri ei mahdu siihen aukkoon, joten eikös se ole jo itsessään hyvä uutinen.
Voi! Itse olen nyt rakastuneena suhteessa, vaikka aloittaessamme tapailun en ollut kovinkaan kiinnostunut miehestä, enkä tuntenut kemiaa välillämme. Tiivistä tapailua ja tutustumista kesti aikoinaan parikin kuukautta ennenkuin yhtäkkiä tajusin miehen vievän jalat altani.
Anna ihmeessä teille mahdollisuus. Ethän sinä vielä todellakaan tunne tuota miestä. Ihminen on aina paljon enemmän ja muuta kuin työnsä ja harrastukset. Ja yhteensopivuutenne tiedät vain sitä kokeilemalla! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jotkuthan ovat olleet ystäviä vuosia kun yhtäkkiä alkavat seurustelemaan. Näitäkin tapauksia on. Eivät vain ole aiemmin löytäneet yhteistä säveltä.
Vierailija kirjoitti:
Ja jotkuthan ovat olleet ystäviä vuosia kun yhtäkkiä alkavat seurustelemaan. Näitäkin tapauksia on. Eivät vain ole aiemmin löytäneet yhteistä säveltä.
Ja en siis tarkoita, että pitäisi noin kauan jarruttaa elämäänsä, mutta joskus käynyt niin, että aiemmin pelkkinä ystävinä olleet löytäneet toisistaan uusia puolia, joka johtanut seurusteluun.
Alue: Aihe vapaa
No miksi ihmeessä tapailet jos ei tippaakaan kinnosta?