Amiksen opet kertovat Lähihoitajakoulutukseen tuupataan ihmisiä, joita ei uskalla lähettää työharjoitteluun. Vartijoiksi opiskelee kuumakalleja, jotka eivät sovi alalle. Hoitotyön opettaja sanoo: ”Meille voi kävellä sisään kuka tahansa.”
Joo. Haluan puhua.”
”Mielellään.”
”Ehdottomasti.”
”Tästä minulla onkin paljon sanottavaa.”
Vietin päiviä soitellen ammattioppilaitosten opettajille. Kysyin, haluaisivatko he kertoa, millaista on ammattikoulujen arkipäivä ja mitkä asiat heitä huolettavat.
Koulutusta on uudistettu vuoden alussa, ja tuntimäärien vähentäminen on ollut ahkerasti uutisissa. Siksi kiinnostaa, mitä opettajat ajattelevat.
Kahta lukuun ottamatta kaikki halusivat puhua aiheesta. Opettajat avautuvat mielellään, kunhan ensin sovitaan yhdestä asiasta.
”Eihän minua varmasti tunnista jutusta? Eikä kouluakaan? Meillä on johto vähän sellaista, että jos koulusta sanoo poikkipuolisen sanan, se voi olla irtisanomisperuste.”
Tätä juttua varten on haastateltu kahtatoista opettajaa. He saavat poikkeuksellisesti puhua nimettöminä, sillä tarkoitus ei ole leimata kouluja tai opiskelijoita eikä aiheuttaa hankaluuksia opettajille.
Opettajilla on aika paljon poikkipuolista sanottavaa.
Eniten huolissaan tuntuvat olevan hoitotyön opettajat, siis tulevia lähihoitajia kouluttavat. Heidän pitäisi vastata siitä, että lasten, vanhusten ja vammaisten hoitajat päiväkodeissa, hoivakodeissa, kotihoidossa ja vuodeosastoilla osaavat vaihtaa vaipat, pestä, opastaa ja antaa oikean määrän oikeaa lääkettä.
”Kyllähän se vaippojen vaihto varmaan onnistuu, mutta noista muista asioista en ole kaikkien kohdalla ollenkaan varma”, sanoo yksi opettajista.
Syitä on monia, mutta useimmiten on kyse siitä, että opiskelija ei ole oppinut perusasioita, jotka olisi hallittava ennen työpaikalle lähtemistä. Vuodeosastolla tai vanhusten kotihoidossa ei oikein voi toimia, ellei osaa laskea oikein lääkkeiden annostelua.
”En voi lähettää työpaikalle ihmistä, joka ei ymmärrä, miksi ja missä tilanteissa insuliinia annetaan, vaikka sitä on koulussa sata kertaa jankattu.”
Opettajien mukaan lähihoitajakoulutuksessa on yhä enemmän opiskelijoita, joilla on isojakin oppimisvaikeuksia ja heikot pohjatiedot peruskoulusta. Jos kertotaulussa on vaikeuksia, jää helposti jumiin lääkelaskuissa.
Kommentit (321)
Mulla oli opiskelukaveri, joka ei tajunnut yhtään mitään opiskeluista ja meni luntaten kokeet läpi. Mielenterveyskään ei ollut ihan kunnossa. Yllätyksekseni valmistui kuitenkin ja myöhemmin kuulin opiskelevan sairaanhoitajaksi. Toivon suuresti ettei päästetä sieltäkin armosta läpi tai etten ainakaan joudu hoidettavakseen.
Työelämässä muutenkin nähnyt kuinka epäpäteviä ihmisiä voi olla töissä. En oikein luota enää missään työntekijöiden ammattitaitoon heti ennen kuin olen jotenkin varmistunut, että tietävät mistä puhuvat tai mitä tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Maksakaa parempaa palkaa, niin fiksut tungeksii kouluihin ja saatte kuoria parhaat päältä. Ja miksi näitä urpoja päästetään koulusta läpi?
Tuo vain siirtäisi ongelman jonnekin muualle. Fiksuja ja vähemmän fiksuja on ikäluokasta aina sama osuus riippumatta palkkatasosta. On yhteiskunnan etu että kaikenlaiset ihmiset saavat laadukkaan koulutuksen johonkin ammattiin.
Systeemin pitää siis olla sellainen että kaikille löytyy kiinnostukseen ja kykyihin sopivaa koulutusta. Nyt ammattikoulutus pahimmillaan jättää nuoret vielä epäkypsät ihmiset heitteille.
Surullista, että Suomessa on menty tähän, kertoo työn arvostuksesta, kuka vaan voi alkaa hoitajaksi vaikka ei edes kiinnosta, kun nyt ei muutakaan keksi niin lähäriks vaan, sinne pääsee kaikki. Järkyttävää! Tätä kuulee nuorten suustakin, sielläkin pidetään koko koulutusta ihan pohjasakin tasosena,viimenen vaihtoehto jos ei muuta keksi tai muualle pääse.
Itse oon ensimmäisiä lähijoitajia kun valmistui ja silloin oli tiukka syyni, ketkä pääsi opiskelemaan.Näin asian tietysti pitäisi olla.
Soveltuvuuskokeet on saatava takaisin!!
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa meille ohjautui lähihoitajaharjoittelijoita, jotka vakaumuksensa tai uskontonsa vuoksi eivät voineet tehdä joitain aivan tavallisiakaan hoitorutiineja. Syy saattoi olla, ettei tietyn sukupuolen tai muun vastaavan syyn vuoksi suostuttu koskemaan potilaaseen, syöttämään ym.
Mitä nämä uskonnot sitten olivat?
Kyllä aikuispuolella on soveltuvuuskokeet. Mutta eipä ne varsinaisesti mitään mittaa.... Laske 100:2 ja kerro miksi olisit hyvä lähihoitaja. Ryhmätilanteessa sanot jotain niin läpi menee.
T. Aikuisopiskelija
Vierailija kirjoitti:
Lähihoitaja siivoo ja sairaanhoitaja hoitaa. Lähihoitaja ei voi toimia sairaanhoitajana, eikä sairaanhoitaja lääkärinä. Miksi oletatte että joku ammattikoulun käynyt ymmärtäisi mitään lääkelaskuista. Sinne mennään 6 keskiarvolla. Ongelma on se, että julkisella puolella yritetään säästää ja siirtää hommia sille, joka tekee työn halvimmalla. Kohta varmaan se lähihoitaja kirjoittelee sujuvasti reseptitkin eikä lääkäreitä tarvita. Kyllähän he kirjoittaa kai osaavat?
Alapeukutin asenteen takia. Säästöistä olen osittain samaa mieltä. Toisaalta ammattiliitot ja jäykkä hierarkia estää joissain kohdissa järkevän työnsuunnittelun.
Ammattikoulussa opetus on todella surkeaa. Voit skipata kokonaisia kursseja ja lopulta hyväksiluet ne jollain keksityllä skeidalla. Ainut paikka jossa oikeasti opitaan on työharjoittelu. Merkonomin tutkinto myös plakkarissa ja menin siis myöhemmin ammattikouluun kun kyllästyin myynti/aspahommiin ja halusin oppia tekemään jotain käsillä. Kyllähän ensiksi mainittukin on ammattikoulu, mutta ihan eri tasolla. Siellä piti saada 50% kokeissa oikein, että sai tyydyttävän. Niin ja koulussa oli käytävä. Nyt myöhemmin kun menin opiskelemaan en ole tehnyt yhtään koetta ja paperit tulossa vaikka esim viime vuonna kävin koulussa ehkä 30 krt + työharjoittelu...
Ei yllätä ketään. Lukekaa Iltalehdestä lisää. Itsekin työttömänä ollessa huvitti kun koko ajan koitettiin pakottaa hakemaan hoitoalalle vaikka sanoin ettei se ole todellakaan minun juttuni, olin vuoden palkkatukityössä hoitokodissa muissa hommissa ja siellä näki ihan riittävästi. Ei sovi minulle. Eikä monelle muullekaan joka siellä jo silloinkin oli töissä, mutta sitä se on kun kaikki sinne tungetaan kun "siellä on nyt töitä, hae sinne". Veikkaan että työkkärin mammat ja sedät työttömiksi jäädessään eivät kuitenkaan itsekään hakisi alalle...
lastenhoitaja Ainu kirjoitti:
Olen työpaikallani huomannut tason laskun lähihoitajaopiskelijoissa. Nuorten kanssa lähdetään ihan jo siitä, että työpaikalke on tultava tiettynä aikana eikä silloin kun itselle parhaiten sopii.
Oman työn päälle on vedettävä perässä kivirekeä, joka ei sadannelkakaan kerralka ymmärrä, että jos lapsi huutaa vessasta pyyhkimään niin lapsen luo on mentävä ha tehtävä mitä ohjaaja on näyttänyt monta kertaa.
Eikä opettajana toimimisesta saa
senttiäkään minimaalisen paljan päälle.Olen ajatellut, että kohta alan hylkäämään kaikki, jotka eivät täydellisesti suoriudu. Alettaisiinkohan opiskelijoita silloin opettaa koulussakin.
Tarkoitatko tekstilläsi sitä, että arvostelet hyväksyttävästi vaikkei tee kuten ohjattu?
Vierailija kirjoitti:
Hoiva-ala ei myöskään tuota mitään, vaan ainoastaan kuluttaa yhteiskunnan varoja.
Kysypä Mehiläisestä, Attendosta tai Pihlajalinnasta, tuottaako hoiva-ala mitään? Jos ei, niin miksi ihmiset ostavat näiden tuottamattomien firmojen osakkeita?
Ja miksi herää niin hillitön melu, kun ehdotetaan tuottamattoman julkisen hoivapuolen lopettamistä ja siirtämistä noiden tuottavien yksityisten asiaksi?
Minun mielestä ongelma saa alkunsa jo peruskoulun puolelta. Eli peruskoulusta pääsee läpi nuoria, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa (edes auttavasti). Osalla taas matikan taidot on sitä tasoa, että ei tiedetä onko sata vai tuhat suurempi luku. Kun tähän päälle lisätään asenneongelmat ja ns. vapaa kasvatus, niin lopputulos ei voi olla hyvä.
Ehdottaisin, että peruskouluun tulisi valtakunnallinen päättökoe kaikille. Ensimmäinen koe olisi 6 luokalla ja toinen 9 luokan lopussa. Kokeen aineet olisi äidinkieli, matematiikka ja mahdollisesti englanti. Kokeessa kysyttäisiin perusasioita (esim. matematiikan osalta peruslaskutoimitukset ja prosenttilasku ja muutama vaikeampi tehtävä) Koe arvosteltaisiin 0-10 asteikolla ja todistusarvosana saisi poiketa maksimissaan 2 numerolla kokeen arvosanasta eli kokeesta arvosana 0-2 saaneet jäisi automaattisesti luokalle ja 3-6 arvosanan saaneen osalta opettajalla olisi harkintavalta antaa ehdot/jättää luokalle, jos oppilas ei ole muilla keinoilla osoittanut osaamistaan. Tällä systeemillä koulujen olisi pakko kiinnittää huomiota perusasioiden opettamiseen kaikille ja riittäviin tuki- ja eritysopetuksen resursseihin. Muuten sama kultamussukka pyörisi koululla vuodesta toiseen (nyt monilla opettajilla tuntuu olevan asenne, että että annetaan armosta vitonen, jotta ei tarvitse samaa naamaa enää yhtä vuotta katsella). Myös vanhemmille tulisi varmasti lisää painetta kasvattaa lapsiaan ja tukea koulunkäynnissä, kun peruskoulun päättötodistus ei olisi mikään itsestään selvä asia.
Toisakseen ammatillisen koulutuksen resursseihin pitää kiinnittää huomiota. Tottakai tarvitaan asialliset tilat, mutta ennen kaikkea on satsattava siihen, että raha käytetään opetukseen. Eli siihen, että opettaja ja oppilaat on samassa tilassa ja opettaja opettaa (ei mitään hienoa verkko-opetusta, itseopiskelua tai verkostoitumista ja vertaisopetusta).
Vierailija kirjoitti:
Mutta meitä ei kukaan varsinaisesti opeta! Verkossa jokainen opiskelee omia kurssejaan...
Sitten on pari kurssia ollut, missä opetusta. No, tahti on älyttömän nopea ja opettajakin vaan tyyliin kertoo tehtävistä, miten ne tulee tehdä, muttei OPETA aiheesta mitään.
Niin? Siis oletatko, että opettajan pitää suusanallisesti kertoa teille ne asia, jotka pitäisi osata?
Miksi haluat, että opetus olisi juuri tuota?
Oletuksena kai on, että olette lukutaitoisia ihmisiä, ja pystytte myös kirjallisesta materiaalista selvittämään asioita. Ja olisi hyvä että opitte myös etsimään tietoa.
sosionomi kirjoitti:
työttömiltä tulisi evätä pääsy lähihoitaja koulutukseen. he eivät sovellu alalle
Mistäs apukoulusta tämä sosionomi on valmistunut?
Vierailija kirjoitti:
Toisakseen ammatillisen koulutuksen resursseihin pitää kiinnittää huomiota. Tottakai tarvitaan asialliset tilat, mutta ennen kaikkea on satsattava siihen, että raha käytetään opetukseen. Eli siihen, että opettaja ja oppilaat on samassa tilassa ja opettaja opettaa (ei mitään hienoa verkko-opetusta, itseopiskelua tai verkostoitumista ja vertaisopetusta).
Miksi olisi tärkeää, että opettaja ja oppilaat ovat samassa tilassa ja opettaja opettaa?
Mikä siinä itseopiskelussa on niin pahaa?
Olen itse ammatillinen opettaja tietojenkäsittelyn puolelta (joskin tällä hetkellä muissa töissä, kiitos opetuksen säästöjen). Ainakin omalla alallani työelämässä on tärkeää, että opiskelija pystyy itse hankkimaan tietoa, lukemaan jostakin (yleensä englanninkielisestä) manuaalista, miten asiat tehdään. Ei sitä voi jäädä odottamaan, että joku tulee ja kertoo. Tähän totuttautuminen pitää aloittaa viimeistään ammattiin opiskeltaessa.
Itseopiskelu ei ole mikään paha peikko vaan osa sitä työtä, johon olet opiskelemassa. Samoin vertaisopiskelu - työkavereiden kanssa ne asiat joutuu työpaikalla pohtimaan, ei siellä välttämättä ole ketään viisaampaa kertomassa oikeaa ratkaisua.
Siitä kyllä tulee ongelmia, jos koulutukseen on pakko mennä vaikkei yhtään huvita. Samoin kuin siitä, jos oppilaitos painostaa opettajia päästämään läpi nekin, jotka eivät mitään ole oppineet.
Vierailija kirjoitti:
Syytän myös vapaata kasvatusta ; siis osa vanhemmista ei opeta lapsilleen yhtään mitään, siis ei yhtään mitään. Kyllä se on vanhempien tehtävä opettaa jälkeläisensä olemaan ajoissa koulussa ja töissä, olemaan kohtelias ja edes yrittää olla järkevä osa yhteiskuntaa ilman aivan järkyttävää kaikkeen ilmaiseksi etuoikeutettua asennetta.
N28
Luulen, että tarkoitat sosioekonomisen taustan vaikutusta ihmisen elämään, niin elinajanodotteeseen, terveyteen kuin koulutustasoonkin, mihin voidaan toki vaikuttaa poliittisella päätöksenteolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisakseen ammatillisen koulutuksen resursseihin pitää kiinnittää huomiota. Tottakai tarvitaan asialliset tilat, mutta ennen kaikkea on satsattava siihen, että raha käytetään opetukseen. Eli siihen, että opettaja ja oppilaat on samassa tilassa ja opettaja opettaa (ei mitään hienoa verkko-opetusta, itseopiskelua tai verkostoitumista ja vertaisopetusta).
Miksi olisi tärkeää, että opettaja ja oppilaat ovat samassa tilassa ja opettaja opettaa?
Mikä siinä itseopiskelussa on niin pahaa?
Olen itse ammatillinen opettaja tietojenkäsittelyn puolelta (joskin tällä hetkellä muissa töissä, kiitos opetuksen säästöjen). Ainakin omalla alallani työelämässä on tärkeää, että opiskelija pystyy itse hankkimaan tietoa, lukemaan jostakin (yleensä englanninkielisestä) manuaalista, miten asiat tehdään. Ei sitä voi jäädä odottamaan, että joku tulee ja kertoo. Tähän totuttautuminen pitää aloittaa viimeistään ammattiin opiskeltaessa.
Itseopiskelu ei ole mikään paha peikko vaan osa sitä työtä, johon olet opiskelemassa. Samoin vertaisopiskelu - työkavereiden kanssa ne asiat joutuu työpaikalla pohtimaan, ei siellä välttämättä ole ketään viisaampaa kertomassa oikeaa ratkaisua.
Siitä kyllä tulee ongelmia, jos koulutukseen on pakko mennä vaikkei yhtään huvita. Samoin kuin siitä, jos oppilaitos painostaa opettajia päästämään läpi nekin, jotka eivät mitään ole oppineet.
Juuri näin. Itseopiskelu voisi olla nykyistä yleisempää. Kun kävin aikuisena amiksen nuorten puolella (taustaltani olen filosofian maisteri ja diplomi-insinööri sekä levyseppähitsaaja) niin oli pöyristyttävää kuulla että etäopiskelun mahdollisuus nuorten puolella on mahdotonta. Minulla oli siinä vaiheessa jo pieniä lapsia. Olisi pitänyt istua oppitunnilla vaikka teorian osuudet kykenen pänttäämään viikossa parissa ja samalla käymään palkattomassa työharjoittelussa.
Nyt viimeisin tutkintoni on vartijan pätevyydet. Siinä ei ollut ongelmia. Kesti vain muutamia tunteja eli parisen päivää.
Pitää tähän väliin todeta että minä voisin olla lääkärikin, jos vain saisin kirjat käteeni niin opiskelisin ne hetkessä. Naurettavinta on ylisuuret palkkaerot esimerkiksi hitsarin hommissa ja diplomi-insinöörin palkassa. Hitsailu on paljon raskaampaa ja haastavampaa monessa mielessä ja palkkaus on surkeaa.
Maisterina olen lähinnä vain opiskelun mestari ja monipuolinen visionääri ja ajattelija. Siksi kirjoittelen usein lehtiin vasemmistolaisia pamfletteja.
Suomessa on liian suuret tuloerot ja työntekijöiden palkat ovat liian matalia. Työväki kärsii ostovoimasta ja silloin talous ei nouse. Ainoat jotka tästä tekee rahaa on ahneet yrittäjät.
Nyt rikkaita pitäisi verottaa entistä kovemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen hallitus on vetänyt ammattiopetuksen vessanpöntöstä alas. Muistakaa vaaleissa.
Vessan vedon aloitti jo sixpak- hallitus, leikkaamalla 260 miljoonaa, Sipilä jatkoi leikkaamalla 190 miljoonaa. Mutta vasemmistolainen väkivalta on niiin paljon parempaa väkivaltaa.
Ai että kokoomuksen vetämä sixpak-hallitus oli vasemmistolainen? Huutonaurua!
Voisiko ihmiset nyt lopultakin yrittää ymmärtää, että vuodesta 2007 Suomen hallituksessa kokoomus on ollut suurin tai toiseksi suurin puolue? Eli käytännössä pääministeri tai valtiovarainministeri on ollut kokoomuslainen viimeiset 10 vuotta. Ei, tämä ei tarkoita, että kokoomus olisi päättänyt kaikesta yksin, mutta kyllä sillä on esimerkiksi leikkauslinjan kannalta paljon enemmän väliä kuin sillä, onko hallituksessa ollut apupuolueena vasemmistoliitto, vihreät, kd, rkp vai ps/sin. Varsinkin, kun esim. tässä viimeisimmässä hallituksessa virallisesti keskustalainen pm on tehnyt kokoomuslaisempaa politiikkaa kuin kokoomus itse olisi uskaltanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en opiskele lähäriksi, mutta merkonomiksi. "Monimuoto-opiskelutyylillä". Voin sanoa, että todella typerä tapa. Parina päivänä voidaan opiskella koululla, kun silloin ope on paikalla, jolta voi kysyä jos tarvii apua. Mutta meitä ei kukaan varsinaisesti opeta! Verkossa jokainen opiskelee omia kurssejaan...
Sitten on pari kurssia ollut, missä opetusta. No, tahti on älyttömän nopea ja opettajakin vaan tyyliin kertoo tehtävistä, miten ne tulee tehdä, muttei OPETA aiheesta mitään. Google on meidän opettaja.
No, onneksi on sentään työharkka tai parikin jos haluaa. Niissä käytännön asioita sentään oppii vähän ...Se vaan, että välillä tuntuu, että kaikki ei niitä verkkokurssejaan tee itse. Isi voi auttaa tai vaikka oma mies...tältä näyttää joidenkin kohdalla.
En ole ihan vakuuttunut siitä, että tällainen monimuoto-opetus sopii toiseen asteen koulutukseen. Mielestäni ei, ainakaan nuorten puolelle. Mutta kai niitä muitakin linjoja on valittavana? Ei kai kaikki merkonomiopetus ole nykyään monimuotoa? Itse olen opiskellut monimuotona korkeakoulussa ja sen ideana nimenomaan on se, että kaikkea ei väännetä rautalangasta, vaan oppiminen tapahtuu hyvin itsenäisesti. Kaikille tämä ei tietenkään sovellu, eikä kaikki osaa itse arvioida sitä etukäteen.
Olen samaa mieltä kun kyse on nuorista joilla ei ole vielä mitään työkokemustakaan. Itse opiskelin aikoinaan yo-pohjaisen merkonomitutkinnon työn ohella iltaisin ja meillä oli paljon etäopiskelua. Teimme paljon ryhmätöitä myös. Itse pidin siitä mutta se johtui siitä että minulla oli jo vuosien työkokemus ja monet asiat itsestäänselviä. Aluksi ajattelin mitä järkeä on opiskella tutkinto mutta olen sen avulla saanut ylennyksen ja palkankorotuksen töissä. Tuli myös kerrattua kieliä ja tulihan siellä muutakin tietoa yrityksen perustamisesta ym. Olen amk:n tultua täydentänyt opintoni tradenomiksi myös työn ohella. Itse en pitänyt koulua mitenkään vaikeana suorittaa ja sain hyvät paperitkin mutta en usko että tässäkään koulutuksessa pärjäävät lukutaidottomat elämänkoululaiset. On surkeata kun lähärin ammatti ajetaan alas huonoilla opiskelijoilla. Se on tärkeä työ.
Onko nyt oikea hetki valittaa ammattitaidottomista ja työhaluttomista työntekijöistä työpaikkojen ilmapiiriä pilaamassa, niin oikeassa kuin olettekin, kun samaan aikaan on päällä valtaisa raivo siitä, että ammattitaidottomille ja työhaluttomille potkujen antamista yritetään helpottaa?
Aloitin opiskelun lähihoitajaksi seitsemän vuotta sitten. Kouluun ei ollut helppo päästä, mutta pääsin kuitenkin. Koulupäivät olivat pitkiä, 7-8 tuntia. Sen lisäksi kotona meni vähintään kaksi tuntia joka ilta tehtäviin. Meiltä vaadittiin paljon. Esseet piti tehdä viimeisen päälle eikä niissä saanut olla virheitä. Tehtäviä oli todella paljon. Kaikki piti tehdä kirjallisten ohjeiden mukaan ja siten , että ne olisi voitu hyväskyä myös amk:ssa. Piti opetella lääkehoito . Piti opetella lääkkeiden anto kaikkia reittejä, oppia ottamaan ekg, suoniverinäyte, katetrointi, kanylointi, ompeleiden teko ja poisto, injektiot ihon alle ja lihakseen ja paljon muuta. Elvytys tietenkin piti osata . Lääketentiin opeteltiin myös liuoslaskut. Niin paljon piti oppia ja opetella jo ensimmäisen vuoden aikana, että paloin loppuun. Minä kun tunnollisena opiskelijana tein kaikki viimeisen päälle. Työssäoppimiset ne vasta rankkoja olivatkin. Tutkintoviikolle piti tehdä suunnitelmat, joissa joka ikinen kohta piti perustella laajasti teoreettisesti ja kertoa miten sen aikoo käytännössä toteuttaa. Valmistuinhan minä viimein sen burnoutin jälkeisen sairausloman jälkeen myöhemmin kuin muut. Mutta, jos joku tulee minulle päin naamaa sanomaan, että helppo homma, saatan sanoa aika rumasti.