Vaatimattoman/köyhän lapsuuden eläneet
Jos teillä on aikuisena rahaa, osaatteko käyttää sitä? Itse elin köyhän lapsuuden ja totuin siihen, että mihinkään ei ollut varaa. Käytin serkun ja mummon vanhoja vaatteita ja mistään urheilukengistä/varusteista ei voinut haaveillakaan. Kampaajalla en käynyt, äiti leikkasi tukan jne.
Nyt kolmevutosena olen akateemisesti kouluttautunut ja palkka yli 5000 euroa kuukaudessa, mutten ole koskaan oppinut käyttämään rahaa. En jotenkin osaa ostaa itselleni kallista kosmetiikkaa tai vaatteita.. kuljen vanhoissa rytkyissä ja kosmetiikkana on nivean kasvorasva ja puhdistusaine. Meikit Lumenea. Kampaajalla olen käynyt viimeksi 1,5 vuotta sitten ja tukka alkaa hapsottaa. En myöskään osaa ostaa mitään harrastusvälineitä, aina takaraivossa ajatus siitä, ettei ole raha. Näytän ulospäin köyhältä, mutten vaan osaa satsata mihinkään. Jotenkin en koskaan oppinut lapsena sellaista ostamisen rutiinia ja pidän yhä normaalina sitä, että alushousuja käytetään siihen asti, että ne ovat reikäiset.
Hyvä puoli tässä on tietenkin se, että rahaa säästyy.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sama homma.
Tyydyn tosi vähään. Olisi varaa käydä kampaajalla, ostaa uusia vaatteita, sisustaa yms...
...mutta en koe tarvetta. Näen ne jotenkin turhana. Lisäksi tämä nuukailu on ekologistakin ;)
Ja saan jotenkin kiksejä siitä, että palkasta (vaikkei se ole iso), jää hyvin säästöön. Miettikääs, viime kuussa tein enkat, sain käteen (palkka +lapsilisä yh-korotuksilla, mitään muuta en saa) 1850 €. Ja sain siitä säästöön vähän yli 1000 €!! Vaikka maksoin siis asumismenot, ruoat itselleni ja lapselle, kaikki kuukauden laskut, bensat....
En ihan noin paljoa yleensä saa säästöön, keskimäärin 400-500 €/kk. Mutta nyt ylitin itseni!
Lapsirukka
Ei lastani tarvi sääliä. Saa kaiken mitä tarvitsee, ja harrastaa kahta harrastusta. MUTTA vaikkei kaikki sitä tahdo uskoakaan, lapsetkaan eivät esimerkiksi joka kuukausi tarvitse uusia vaatteita.
Sinun nuukailu kuulostaa menevän yli. Lapsi ei köyhäilystä nauti
Hyvä huudella, kun et meitä tai lastani tunne 😆 ...miten lapseni mielestäsi kärsii siitä, etten tuhlaa rahojani ostelemalla itselleni esim. kalliita merkkivaatteita, en ravaa kampaajalla ja kauneushoidoissa, en osta laisinkaan alkoholia tai tupakkaa, en käy baareissa, en vaihtele sisustusta koko ajan, teen itse kotiruokaa, kyttään tarjoukset, harrastan itse halpoja/ilmaisia harrastuksia...
Lapsi saa kaiken mitä tarvitsee. Ja tosiaan, harrastaakin paria eri harrastusta. Tyytyväisenä ja iloisena on kavereidensa kanssa, viideltä kävi kahden kaverinsa kanssa tässä kotona syömässä. Onnellinen muksu näyttää olevan. :)
Maksoit 800 e asumisen ja kuukauden elämisen. Eli merkkivaatteet tässä tuskin merkitsee
Sinulle tuottaa nautintoa että et kuluta. Lapsen tilanne on eri
Minusta kuulostaa kyllä ihan hyvältä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, sama homma.
Tyydyn tosi vähään. Olisi varaa käydä kampaajalla, ostaa uusia vaatteita, sisustaa yms...
...mutta en koe tarvetta. Näen ne jotenkin turhana. Lisäksi tämä nuukailu on ekologistakin ;)
Ja saan jotenkin kiksejä siitä, että palkasta (vaikkei se ole iso), jää hyvin säästöön. Miettikääs, viime kuussa tein enkat, sain käteen (palkka +lapsilisä yh-korotuksilla, mitään muuta en saa) 1850 €. Ja sain siitä säästöön vähän yli 1000 €!! Vaikka maksoin siis asumismenot, ruoat itselleni ja lapselle, kaikki kuukauden laskut, bensat....
En ihan noin paljoa yleensä saa säästöön, keskimäärin 400-500 €/kk. Mutta nyt ylitin itseni!
Lapsirukka
Ei lastani tarvi sääliä. Saa kaiken mitä tarvitsee, ja harrastaa kahta harrastusta. MUTTA vaikkei kaikki sitä tahdo uskoakaan, lapsetkaan eivät esimerkiksi joka kuukausi tarvitse uusia vaatteita.
Sinun nuukailu kuulostaa menevän yli. Lapsi ei köyhäilystä nauti
Se mitä sä väität köyhäilyksi on normaalia järkevää elämää ja harkitsevaa kulutusta. Kaikilla ei ole tarvetta täyttää elämänsä shoppailemalla.
Osaan säästeliäästi käyttää rahaa. Välillä on vaikea ostaa isompia juttuja, esim. uusia kenkiä, vaikka olisikin varaa. Joskus olen pihimpi ja joskus annan itseni tuhlailla johonkin pikku juttuihin, mutta yleensä ottaen olen melko säästeliäs.
Osa sisaruksistani taas on tuhlareita. Vaikuttaa vähän siltä, että rahamäärällä ei ole paljon vaikutusta rahankäyttötapaan. Minä säästän vähästä, vaikka se edellyttäisi pihistelyä, kun taas sisaruksillani paljokin raha vain polttelisi ja odottaisi tuhlatuksi tulemista.
Luulen, että pessimistinen, varovainen ja helposti huolestuva luonteeni on tehnyt minusta "pihimmän" ja tuhlailevat sisarukseni taas osaavat antaa elämän kantaa, joten ehkä siksi sama lapsuus on vaikuttanut meihin ihan eri tavoilla.
Rahan loppuminen on suurimpia pelkojani, eli en pystyisi ottamaan niin rennosti, että en säästäisi rahaa ollenkaan. En ole koko aikuisiällä joutunut lainaamaan kertaakaan toisilta rahaa, koska rahaa on aina ollut säästössä. Sisaruksillani rahat on usein lopussa, ja ovatkin lainanneet multa monesti.
Joskus huolettaa, että tähän asti on vain ollut tuuria ja joskus rahat loppuvat.