Mä en jaksa/viitsi nykyään oikein edes kavereitani, kellään ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavanaan

Mä olen aina kuunnellut, että miksi ihmiset hokevat samoja asioita vuodesta toiseen 😁😁 yeps, kyllästyttää.

Muuten paljonkin samoja fiiliksiä, mutta kärsin eristäytyneisyydestäni niin työssä kuin vapaalla. Haluaisin ympärilleni samankaltaisiani, mutta luoja ei niitä minulle suo.

Lapsellista lässytystä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellista lässytystä.

Mikä, erittelisitkö hieman?

No jos mikään ei oikein kiinnosta, niin kyllä sä vähän masentuneelta kuulostat. Jos et olisi masentunut, niin kai sä hankkisit jonkun harrastuksen joka kiinnostaa ja josta jaksat jutella.  

Ihmiset on typeriä. Silti pitää vaan sinnitellä. Muuten, onkohan netin käyttö vähentänyt kirjojen lukemista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on typeriä. Silti pitää vaan sinnitellä. Muuten, onkohan netin käyttö vähentänyt kirjojen lukemista.

Miksi pitää sinnitellä, jollei saa seurasta mitään irti?

Mä olen viime aikoina havahtunut kuinka jotkut kavereistani ovat jämähtäneet. Olen ottanut etäisyyttä heihin, koska en vaan jaksa heidän seuraansa. Jos aikuinen ihminen kykenee puhumaan vain kahdesta aiheesta, juomisreissuistaan ja ihastuksestaan jolta ei saa vastakaikua, niin en jaksa viettää aikaa sellaisen seurassa.

Kuulostaa siltä, että olet samalla henkisellä kehitystasolla kuin minä. Näin sen kokee. Kun on nähnyt ja oppinut, tarvitsee jotain muuta.

Mutta jos olet tällä tasolla, tiedät myös miten läheisiä ihmisiä pitää kohdella, jotta he pääsevät kasvamaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

No jos mikään ei oikein kiinnosta, niin kyllä sä vähän masentuneelta kuulostat. Jos et olisi masentunut, niin kai sä hankkisit jonkun harrastuksen joka kiinnostaa ja josta jaksat jutella.  

Hei, on mulla kiinnostuksen aiheita ja harrastuksia elämässäni!

...mutta ihmisten juttuja en jaksa enkä ihmisiä. Enkä itsekään puhua näistä omista kiinnostuksen kohteista/harrastuksistani muille, koska ei heitä kiinnosta. Mutta ei tarvikaan, ei haittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Töissä on kohteliaisuussyistä pakko kuunnella työkavereiden jorinoita, mutta vapaalla en enää oikein viitsi enkä jaksa kuunnella ketään. Kieltäydyn siis tapaamisista, enkä oikein vastaa kenellekään edes puhelimeen enää.

En vaan jaksa kuunnella, kaikkien jutut on niin tylsiä. On sitten small talkia tai "syvällisempää", niin kaikki olen jo kuullut, nähnyt tai itse kokenut, en jaksa innostua enkä kuunnella.

Joku puhuu ostaneensa talon ja intoilee mitä kaikkea ovat remontoineet ja miten sisustaa. No jep, hieno homma, mutta ei kiinnosta enempää tai tarkemmin, mikä maalisävy on seinässä ja millaisen kynttelikön hankit nettiputiikista. Ne voit jättää kertomatta.

Toinen on eronnut ja itkee eroaan, on kuulemma sekoamassa. Voi kuule, tiedän, on ihan helvettiä mutta ajan myötä se helpottaa ja selviät. Itkut loppuu aikanaan, itsekin olen kokenut saman, ja lohdutellut ja kuunnellut myös neljän ystävän samat itkut ja versiot.

Kolmas on rakastunut, voi sitä kihertelyä ja yksittiskohtaista kertomusta tämän "täydellisen" luonteenpiirteistä, tai mitä hän tällä kertaa sanoi tai teki, voi ihastunut huokaus. Joo, koettu ja nähty. Vuosi-pari eteenpäin niin ihan tavallinen pulliainen sekin on ja sitten kertoilet jo asioista jotka siinä ukossa ärsyttää.

Joku on hurahtanut henkiseen kasvuun. Voi sentään. Hienoa, ihan oikeasti. Mutta nähty ja tehty. Joo, tavoittele unelmia, elä omaa elämääsi niinkuin haluat, ihanaa että tunnet olevasi elossa, oikeasti. Mutta ei tämäkään ole mitään uutta.

En tiedä, olenko vaan niin poikkeuksellisen paljon nähnyt, miettinyt, ajatellut, kokenut ja kuullut, että en enää jaksa kuunnella, vai mistä tämä nyt johtuu, ettei muiden jutut innosta.

Ja voi kyllä, omat juttuni ovat ihan yhtä tylsiä, siksi en juuri puhukaan paljon mitään kenellekään. ...tässä on kyllä se vika, että kun itse on hiljainen, muut pälättävät sinulle ne kaikki tylsät juttunsa juurta jaksain, kun ajattelevat vissiin että "vihdoin on joku joka kuuntelee!"

Ainoat asiat jotka jaksaa enää kiinnostaa, on jos tulee faktatietoa jostain järisyttävästä, jota on tapahtunut jossakin. Uutiset esimerkiksi.

Mutta usein sielläkin toistuu samat asiat..

No, jos joku osaa kertoa hyvin ja elävästi hauskoja juttuja, niitä jaksan kuunnella. Hyvää stand-upia esimerkiksi. (Harvassa on kyllä hyvää...)

Että tämmöstä. Eikö ollutkin mielenkiintoista. 😆

Elämä on silti hyvää enkä ole masentunut. Mutta viihdyn yksin ja karsin koko ajan ihmisiä ympäriltäni minimiin. Vapaa-aikani vietän mieluiten perheeni kanssa tai yksin.

Täällä palstalla olen ollut havaitsevinani monia samantyyppisiä, sanalla tavoin ajattelevia ihmisiä. Siksi kai tämän kirjoitinkin.

Minulla on hyvin paljon samanlaisia ajatuksia, ja siksipä olen aika pitkälle erakoitunut kotiin. Sietokyky on laskenut minimiin kun on kyse toisista ihmisistä, ja on hyvin valikoitu joukko ihmisiä joiden seuraa kaipaan ja haluan. En myöskään ole masentunut, en ole koskaan ollut. Olen hyvinkin elämänhaluinen ja iloinen, ja viihdyn näissä kuvioissa ja viihdyn omissa nahoissani, enkä osaa haluta muuta tai muunlaista elämää. En halua tutustua uusiin ihmisiin enkä luoda uusia ystävyyssuhteita, vaikka ennen se oli hyvinkin luonnollista.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet samalla henkisellä kehitystasolla kuin minä. Näin sen kokee. Kun on nähnyt ja oppinut, tarvitsee jotain muuta.

Mutta jos olet tällä tasolla, tiedät myös miten läheisiä ihmisiä pitää kohdella, jotta he pääsevät kasvamaan eteenpäin.

Minä en ole. Anna vinkkejä! - Eri

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että olet samalla henkisellä kehitystasolla kuin minä. Näin sen kokee. Kun on nähnyt ja oppinut, tarvitsee jotain muuta.

Mutta jos olet tällä tasolla, tiedät myös miten läheisiä ihmisiä pitää kohdella, jotta he pääsevät kasvamaan eteenpäin.

En ole aivan varma tiedänkö mitä tarkoitat, mutta tiedän kyllä mitä kukin tarvitsisi, päästäkseen eteenpäin, mutta en ehkä ole niin viitseliäs, pitkäpinnainen tai ihmisrakas, että jaksaisin opastaa ketään eteenpäin. Harva haluaa ohjeita tai neuvoja, vaikka ne hienovaraisesti toisitkin "toisen tajuttavaksi". Ihmiset haluavat, että heitä kannustetaan ja myötäillään siinä, mitä haluavat tehdä, olkoonkin että näkisit sen olevan jatkuvaa pään hakkaamista seinään.

Ap

En ole läheskään niin kaiken nähnyt ja kokenut kuin ap, mutta silti muut ihmiset pääsääntöisesti vituttaa. Ja syynä se, että suurin osa puhuu pelkkää silsaa ja sen suuvärkin pitää koko ajan olla auki omista ja muiden asioista. Ei sillä, että tarvitsisin puheenvuoroa heiltä, ei kiinnosta pälättää paskaa. 

Ihmisten taitoja ja osaamista arvostan usein paljonkin, mutta en sitä jatkuvaa turhan jäkättämistä.