Täysi intohimon/kiinnostuksen puute pitkässä parisuhteessa

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä vajaa 10 vuotta, ei hinkua avioon kummallakaan, asutaan yhdessä.

Mä ajattelen, että ollaan oltu ihan onnellisia yhdessä, ikinä mulla ei ole -ei edes ihan alussa- ollut sellaisia "värinöitä" miehestä tai että olisin jotenkin niin hirveästi halunnut ja rakastanut häntä, että olisi selkäpiissä vihlonut, mutta oon tykännyt siitä, että mies on siisti, tosi mukava, kunnollinen, kiltti, hauska, välitön, lapsekas, ahkera jne. Hyviä puolia on tosi paljon hänessä ja hän on ihan kivan näköinenkin.

Tosiaan melkein 10 vuotta ollaan pidetty yhtä, saman katon alla melkein koko aika myös, ja nyt mun oma elämäntilanne on sellainen, että voisin periaatteessa itse vaihtaa maisemaa ja tavallaan tekisi mielikin. Mies on työn takia tällä paikkakunnalla kinni, eikä muutenkaan halua muuttaa. En oo kauhean onnellinen tai tyytyväinen enää miehen kanssa. Tuntuu, et me eletään ihan eri elämiä. Tuntuu, et mies ei oo ikinä kotona silloin kun mä olen, että hän oikein keksii syitä, ettei tarvis olla kotona. Yleensä nähdään vasta illalla ja silloin mies aina menee koneelle ja sanoo, et hänen on pakko tehdä nä jutut koneella ja sit mennä nukkumaan et jaksaa taas aamulla. Ei tule mun viereen sohvalle, ei kysy miten päivä meni, mitä oon tänään tehnyt.

Kaikkea värittää siis se, että eletään ihan eri elämiä, miestä ei kiinnosta mun tekemiset, ei läheisyys. Kunnon suudelmia ei enää ole, on vain pikapusuja ja ne 100% aina mun aloitteesta, mies ei edes halaa omasta aloitteestaan. Seksiä ei ole ikinä, Eikä ole kyse siitä et olisin rupsahtanut, en ole vaan päinvastoin.

Samalla mies on kuitenkin vastuullinen ja kiltti, saa mut nauramaan edelleen, mut olen niin kyllästynyt tähän, kun tuntuu että elän ihmisen kanssa, joka ei ole kiinnostunut musta enää. Ei ikinä sano rakastavansa. Ei tule viereen. Olen kertonut, että tämä kaikki satuttaa, mutta vetoaa vuodesta toiseen stressiin ja väsymykseen ja aina löytyy syy. Ei tämä tästä taida mihinkään muuttua. Pitäisköhän lähteä, kun on kerran mahdollisuus, en ees muista miltä se tuntui, kun oli intohimoa jonkun kanssa.