Lue keskustelun säännöt.
"Luonnonlapset" ihmissuhteissaan
19.10.2018 |
Täällä on paljon ollut juttua ystävyyssuhteista, yksinäisyydestä jne. Ajattelin kirjoittaa asiasta, joka minua on lähiaikoina pohdituttanut, josko täältä saisi itse näkökulmia tähän ja toisaalta tämä voi tuoda ehkä toisenlaista näkökulmaa täällä paljon puituun yksinäisyysasiaankin.
Olen asunut vuosia Suomen lisäksi myös Saksassa ja Ruotsissa ja noissa maissa en ole törmännyt samanlaiseen ”luonnonlapsi-ilmiöön” kuin Suomessa, tämä on mielestäni juuri suomalaisten pulma.
Kutsun tätä ”luonnonlapsi-ilmiöksi”, koska eräs tuntemani näin käyttäytyvä hymyillen ja tyytyväisenä itseensä kutsui itseään luonnonlapseksi. Kyse on kuitenkin tietynlaisesta itsekkyydestä ja muiden huomioon ottamattomuudesta.
Olen miettinyt johtuuko se osin siitä, että Suomessa lapset usein kasvatetaan pitämään puoliaan sen sijaan että keskityttäisiin kasvatuksessa toisten kauniiseen huomioimiseen. Kun lapsi aloittaa päiväkodin murehditaan miten se pärjää siellä vrt. kun voisi miettiä miten hän sopeutuu ryhmään.
Sitten asiaan: Ongelmana monella täällä on mielestäni omien yllykkeidensä mukaan meneminen. Ystävyyssuhteissa aikuisena se voi tarkoittaa esim. tilanteita, joissa loukkaantuu, jos ystävä ei lähde seuraksi tapahtumaan, johon itse haluaisi. Samalla unohdetaan, että itse ei menty ystävän lapsen synttäreille, koska oltiin juuri sillä hetkellä mieluummin perheen kanssa pitsalla ja ettei menty ystävän ehdottamaa leffaa katsomaan, mutta se olikin omasta mielestä oikeutettua, koska leffa oli huono eikä sellaista huvittanut nähdä saati maksaa siitä. Omia asioita jaksetaan vuodattaa toiselle vaikka tunteja, mutta hänen asiansa ei kiinnosta, koska ne vaan ovat tylsiä ja tässä on muutakin mietittävää. Ystävältä tarvitaan kyytiä/muuttoapua/rahaa lainaan ja loukkaannutaan jos ei saada, mutta jos ystävä tarvitsee apua niin tuntuu itsestä täysin hyväksyttävältä kieltäytyä, koska minähän en ole mikään pankki, hankkis auton, käyttäis muuttofirmaa jne.
Mielestäni ihmissuhteissa toimitaan usein itseensä käpertyneessä tunnetilassa kuunnellen alkukantaisia omia tarpeitaan ja jättämättä kuuntelematta toisen tarpeita. Puoliansa ankarasti pitäen.
Tällainen ”luonnonlapseus” mielestäni voi edesauttaa jopa työpaikkojen huonoja ilmapiirejä ja työpaikkakiusaamista, jotka ovat suurina rasitteina erityisesti täällä Suomessa. Myös yksinäisyyttä, joka on myös suomalaisten ongelma. Suuri osa on täällä itse näitä ”luonnonlapsia” ja suuri osa niistä jotka eivät ole, kärsii näiden ”luonnonlapsien” käytöksestä ja on mieluummin yksinään kuin heidänlaistensa kanssa.
Tunnistatteko te aina Suomessa asuneet, ja muutkin, tätä?
Kommentit (13)
Tunnistan kyllä. Suomalaisella on tilaa olla itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut ymmärtää termin luonnonlapsi väärin.
Tiedän kyllä mitä se oikeasti tarkoittaa, siksi käytänkin tekstissä lainausmerkkejä "luonnonlapseus" koska se ei ole sitä oikeasti mitä tuntemani itseään luonnonlapseksi nimittävä on. Tarkoittama asia on suuri ja paha vääristymä oikeasta luonnonlapseudesta.
ap
Sinulla on aika outo määritelmä sanalle luonnonlapsi. Me muut käsitämme termin tarkoittavan avointa ja vilpitöntä ihmistä, sellaista, joka ei pane paljoa painoa ulkoiselle krumeluurille. Itsekkyys ja muiden huomioonottamattomuus eivät tähän termiin liity muualla kuin sinun päässäsi.
Enkä ymmärrä, miksi sinn käskyjesi noudattamatta jättäminen olisi omien yllykkeiden mukaan menemistä. Pääosin se on silkkaa järkevää itsensä suojelemista. Saksassa ja Ruosissa asuminen kun ei tee sinusta yhtään sen miellyttävämpää ihmistä kuin mitä Suomessa asuminen tekisi.
Vaikuttaa siltä, että sekoitat ulkoisen kohteliaisuuden ystävyyteen eli olet niitä, joille kassan sanoma "hyvää päivänjatkoa" on sama asia kuin "olen paras ystäväsi" tai työkaverin lausuma "huomenta" tarkoittaa samaa kuin "mennään yhdessä lounaalle". Et osaa lukea sosiaalisia tilanteita, koska haluat vallata muiden elämät.
Miksi lapset pitäisi kasvattaa miellyttämään muita? Ystävyyteen kun kuuluu se, että ei tarvitse esittää ystävälleen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on myös överirehellisyyttä. Ei esitetä mitään eikä miellytetä ketään. Monissa maissa ollaan pinnallisempia ja small talkataan ja ollaan yhteisöllisempiä, siellä on ympäristön painekin toimia niin toisin kuin täällä.
Taidat pääosin tarkoittaa toista sukupuolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei ole ystäviä!
Tosiystävä kun ei loukkaannu, jos et tule synttäreille kesken perheen pizzahetken eikä laske sitä, että viimeksi et lainannut minulle rahaa, siksi minulla on nyt oikeus olla auttamatta muutossa. Ystävyydessä ei sinun tavallasi pyritä siihen, että jäätelöä jaetaan viivaimen avulla täsmälleen samankokoiset palat.
Vaikuttaa siltä, että sinun itsekkyytesi estää hyvän ystävyyden.
Olen huomannut saman kehityksen. Hirveän itsekeskeisesti suhtaudutaan ihmissuhteisiin, ystävyys ja työtoverisuhteissa. Minä hoidin esimiehen suosikin työtehtäviä hänen pitkien vapaidensa aikana siinä toivossa, että myös minä joskus saan vastaavaa kohtelua, niin paskan marjat. Nyt kun minä olen vapaalla, niin ihan hirveät vihat suorastaan on kohdistettu minuun ja kriisit on heti tällä suosikilla päällä ja kaikki tietenkin tukemassa, että kuinka kauhean raskasta hänellä nyt on. Kaikki, mitä on tapahtunut aiemmin, on unohtunut. Eli odotetaan muilta, mutta sitten kun vastaava tulee toisinpäin, niin sillä mitä toinen on tehnyt itsen hyväksi, unohdetaan siinä tilanteessa kokonaan. Tuijotetaan vain joka tilanteessa sitä omaa napaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnonlapsi ilmiö- mitä ihmettä sä selität`? Käytät luonnonlapsi- sanaa aivan väärässä yhteydessä.
Vastavuoroisuuden puutettahan tuo on. Löytyy joka maailman kolkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä luonnonlapsisuutta tuossa on. Minä olen ihminen, jota on kutsuttu luonnonlapseksi. Olen naivi ja sinisilmäinen näin vielä vanhanakin. Haahuilen muiden mielestä ihan turhien asioiden kanssa ja olen impulsiivinen, kun jostain innostun. Hörhöilen välillä kukkahattutätimäisesti ja unohdan arjenhallinnan, kun olen innoissani jostakin. Olen liiankin avoin ja näytän tunteeni ihan liian avoimesti. Välillä itsestänikin tuntuu, että elän jossain muussa maailmassa ajatusteni ja mielikuvitukseni kanssa.
Joten en osaa ap.n aloitusta liittää luonnonlapsiin
Olet tainnut ymmärtää termin luonnonlapsi väärin.