Kerro kokemuksesi DOBERMANNISTA?

vaikka pennusta pitää lasten kanssa niin ei ole ollenkaan varmaa että lapsiin sopeutuu. Tuo rotu vaatii kasvattajaltaan PALJON!

Mutta aika vähän olen muutenkaan ollut ko rodun kanssa tekemisissä. Ei ne kasvattajas voi mahdottomasti valehdella. kyllä niitä oikeasti voi uskoa, mitä sanovat rodusta.



Iso koirahan se on ja kouluttaa se pitää. Mutta niin pitää kaikki muutkin isot koirat. Ja se ei varmasti ollut sinulle mikään yllätys.

14

14

Minäpäs olen sitä mieltä, että kohtelulla ja koulutuksella on tosi suuri vaikutus tähän asiaan. Myös sen perheen lasten kasvatuksella tietenkin.

ja varmasti koulutus merkitsee. Kuten sanoin, vaatii omistajaltaan paljon.



14

Koulutuksen se todella vaatii! Ja se kait on se seikka, miksi dobberia ei välttämättä suositella ensikoiraksi. Harva ensimmäisen koiran omistaja tuntuu tajuavan sitä koulutuksen tärkeyttä. Keskitytään opettamaan pari hassua temppua ja that' s it.

Koulutimme pennusta asti ahkerasti, harrastimme aktiivisesti ja loppujen lopuksi kävimme " koirapsykologin" kurssilla, mutta arvaamattomuus jäi. Pari kertaa hyökkäsi ohiajavien fillaristien jalkoihin ja " paimensi" näykkimällä jalasta karkuun juoksevaa lasta ja tätä käytöstä ei valitettavasti saatu kitkettyä. Kun myöskään yksinoleminen työpäivien aikana ei sujunut edes 5-vuotiaana ( haukkui, ulvoi ja tuhosi paikkoja) jouduimme tekemään elämän raskaimman päätöksen koiran lopettamisesta. Oli parhaimmillaan upea, älykäs yksilö mutta viettiensä vanki stressitilanteessa. Mutta rodulla on aivan loistavia ominaisuuksia, kannattaa vaan tutustua tarkkaan pennun vanhempiin ja niiden käyttäytymiseen (myös uros). Kuulin jälkeenpäin että näyttelyissä hienosti palkittu ulkomainen uros jätti jälkeensä myös muita liian arkoja jälkeläisiä (=ongelmatapauksia) kuin meidän koiramme.

Koira jouduttiin lopettamaan.

lähisukulaisella ollut 2 dobermannia...



ensimmäinen oli hänen ensimmäinen koiransa,

yhdessä käytiin koulutuksissa, ei mitenkään intohimoisesti ja määrätietoisesti vaan omaksi ja koiriemme iloksi silloin tällöin...

eli mielestäni ei vaatinut mitenkään PALJON koulutusta,

jonkin verran kuitenkin!

ja oli aivan kiltti ja ihana koira, mitään pahaa en voi sanoa!



toisenkin otti sitten aikanaa, ja tämän kanssa ei tainnut käydä ees kentillä vaan opetti itse kotipihallaan, mitä muisti koulutuksesta!

ja kiltti ja ihanan helppo tuli tästäkin!

tottui myös aikanaa pikkulapseen, vaikka olikin siis jo perheessä ennen lasta!





joten multa saa nämä yksilöt pelkkää plussaa, mutta

todellakin joka rodussa yksilöitä!

No jos päädytte sellaiseen niin älkää vaan ottako arkaa pentua!

Mulla on belgi joka tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Tämän koiran veli, samasta pentueesta, jouduttiin aikuisena sijoittamaan toiseen kotiin koska ei tullut lasten kanssa toimeen.



Sitä en kyllä tiedä kuinka belgeja mainostetaan lapsiperheen koirina.

Meillä ei ole itsellä dobberia, mutta kolme lähipiirissä.



Vaativat lujan, johdonmukaisen kasvatuksen, toki kaikki koirat, mutta nämä ovat isoja ja vahvoja ja varsin voimakastahtoisia ja pyrkivät helposti lauman johtoon.



Urokset tuntuvat olevan omapäisempiä.



Tutun pikkukoiran kimppuun hyökkäsi dobberi.



Kannattaa keskustella paljon kasvattajan kanssa ja sitten kyllä käydä koulutuksissa ja keksiä joku aktivoiva harrastus koiran kanssa. Yksi vinkki pikkulapsiperheeseen tulevan koiran ottamisessa on, e ttä kannattaa ottaa sellaiselta kasvattajalta, jolla itsellä on lapsia, jotta koira on lapsiin tottunut. Ja vanhempien luonne on ehdottoman tärkeä.



Kannattaa myös muistaa, että dobermanni on sitten aikuisen ulkoilutettava koira - älä päästä lapsen kanssa!

heikkohermoinen rotu, jolla ei malttia vaan kiihtyvät nollasta sataan alta aikayksikön. Kuumakalleja.



yksilöitähän nämäkin, mutta tuttavallani oli ko rotua myös poliisikäytössä ja puri siinä rytäkässä tarvittaessa isäntääkin...



minulle kertoo paljon ihmisestä, joka haluaa itselleen dobberin... etenkin tuottaa virosta sellaisen leikellyn version.

Dobermanni on kovaluonteinen rotu, jalostettu nimenomaan vartiokoiraksi, henkilökohtaisesti en suosittele rotua lapsiperheen koiraksi. Hyväksyy vain yhden käskijän. Vaatii erittäin johdonmukaisen kasvatuksen ja rodussa on ylijalostuksen takia hermoheikkoutta. Sama ilmio on alkanut vaivata omaa rotuani, ikävä kyllä.



Spk on pehmeämpiluonteinen koira, innokkaampi miellyttämään, mutta kokemattomaan pikkulapsiperheeseen en jakele näitäkään. Ikinä kun en voi täysin tietää, minkälaisen koulutuksen koira lupauksista huolimatta saa, poliisi kun en voi olla vaikka yritän katsoa koirien perään. Kouluttamaton iso johtajaviettinen koira on paha juttu.



Jos etsit ensimmäistä koiraa lapsiperheeseen, suosittelisin mieluummin pienempää ja pehmeäluonteista seurakoiraa, sellaista, jota lapsikin voi ulkoiluttaa. Niiden kanssa voi käydä kokeissa ja näyttelyissä ihan yhtä lailla. Suojelukoirakokeen voi ehkä unohtaa, mutta mihin sitä tarvitaan perhekoiralla?

PELOTTAVA koira!

Suosittelen ottamaan jonkun toisen rodun lapsiperheeseen varsinkin siis ensimmäiseksi koiraksi. Käykää katselemassa kennelliiton sivuilta rotujärjestöjen linkkejä.



Ihmiset kuvittelevat usein osaavansa kouluttaa koiransa hyvin (kuten kasvattavansa lapsensakin hyvin), mutta todellisuus on kuitenkin toinen. TUossa äsken oli viesti, jossa joku kertoi miehensä siskon lyöneen sisälle pissannutta koiranpentua, jota ei edes viedä tarpeeksi usein ulos). Ja koirassa, niissä helpoissakin roduissa, on paljon tekemistä, koulutus on tavallaan jatkuvaa. Toisaalta kyllä muutkin rodut ovat varsin voimakastahtoisia, kauniita, persoonallisia, vai mitä ominaisuutta sitten etsitkin. Mikä on se syy, miksi valitsisit juuri dobberin?

En tiedä oikein miksi dobermann kiehtoo. Se on jotenkin aina kiehtonut minua ja miestänikin. Miehelläni on ollut aiemmin " lassie" koirana ja minulla on ollut labbiksia. Labbikset on helppoja koiria kasvattaa ja on ns. varmoja perhekoirina. Haluisin jotain muuta nyt. Isot rodut kiinnostavat kovasti.

kun kerroit isojen rotujen kiinnostavan, että muistathan kerätä kakat sitten! isojen koirien pökäleet ovat aikamoisia ;=) Tai sitten kakatat pusikkoon etkä meidän pihanurmelle tien viereen!



t. pienen koiran omistaja

Aika negatiivisia mielipiteitä on paljon. Ehkä tuo rotu sitten on aika hankala..