Seksiriippuvuus

Hei äidit ja naiset. Kysyisin teidän mielipidettä. Olen 45-vuotias, eronnut aikuisen lapsen isä.
Menetin lapsena toisen vanhemmistani ja senjälkeen minusta tuli ylihuolehtivainen ja herkkä poika. Kehittelin esim rituaaleja, jotka "varmistaisi" vanhemman kotona olemisen.

Myöhemmin, enemmän aikuisiällä se puhkesi aavistuksen pakko-oireisena ajatteluna, elämässä oli silloin pienet lapset ja murhetta taloudesta yms. Sen kanssa olen pärjännyt kyllä, ajoittain lääkityksenkin turvin. Olen työskennellyt omassa ammatissani ongelmitta yli 25 vuotta jo.

Toinen asia, joka on myös omasta mielestäni jo lapsuudesta alkanut, on kiinnostus seksiin ja varsinkin aikuisviihteeseen, eli pornoon. Masturboin paljon jo nuorena eri fantasioille.

Parisuhteessa ja seksielämässä pahin vaihe alkoi varmasti kun netti yleistyi. Normaali seksi ei enää kiihottanut ja orgasmin saamisen tarvitsin pornoa tai muita kiksejä. Jopa toisten miesten kanssa olen kokeillut seksiä, myös parisuhteen aikana ja sen ulkopuolella. Noh, googlatkaa seksi riippuvuus, melkein kaikkea on tullut kokeiltua ja sekoiltua. Olen valehdellut, pettänyt, keksinyt tekosyitä, jäänyt kiinni, luvannut sitä ja tätä. Lopulta kuitenkin asia johti eroon lasteni äidin kanssa.

Vielä senkin jälkeen asiassa on ollut todella isoja ongelmia minulla, vaikka se aiheuttaa pahaa mieltä myös minulle itselleni. Pidän itseäni heterona, jolla on ollut seksikokeiluja myös miesten kanssa. Miehet eivät muuten kiinnosta kuin kavereina.

Vasta nyt olen uskaltanut tunnustaa itselleni ja hyville ystäville tätä asiaa. Olen hakenut ammattiapua, myös siis muihinkin vaikeuksiin. Aloitin terapiassa käynnin ja koitan asian kanssa tulla toimeen päivä kerrallaan. Välillä menee pitkiäkin aikoja ilman "repsahdusta".

Olen seurustellutkin eron jälkeen, mutta seksi on oikeastaan ainoa asia, mikä ei suju. Tai sujuu, mutta en saa orgasmia kuin harvoin. Minua jännittää jo valmiiksi ja kun siihen lisää kaikki noi muut jutut niin ei oikein nalli paukahda. Ainoastaan hiukan kinkymmissä leikessä saatan laueta, tai sitten käsin. Normaalissa kauniissa rakastelussa en vaan saa tulemaan. Tykkään seksistä naisen kanssa ja nautin naisen kanssa seurustelusta tosi paljon. Asiaa vaikeuttaa mielialalääkitys, joka vaikeuttaa orgasmin saamista. Olen muutoin ihan normiheppu, käyn töissä ja harrastan paljon eri juttui.

Mut parisuhteet on vaikeita, kun en uskalla tästä asiasta puhua. Pelottaa, että nainen pitää mua hikisenä runkkarina, tai aivan pimeenä. Ja en enää halua valehdella tai salata mitään. Mut en sit kuitenkaan menettää ihanaa ihmistä. Et suhteet alkaa hyvin, mut sit tulee se hetki et pitäis mennä eteenpäin ja itseä painaa tällainen salaisuus.

Eli se kysymys. Tai kysymyksiä. Mitä te aattelisitte jos tutustuisitte, tykkäsitte ja ehkä seukkaisitte kaltaiseni miehen kanssa. Olisiko parempi olla hiljaa, ja koittaa vaan selvittää asiaa teraoeutin kanssa ja keksiä selitys miksi ei saa orkkua? Vai jos ottaa asian rehellisesti puheeksi, niin oisko reaktio et hyi hitto, mene pervo helvettiin. Vai kuinka? En tietenkään ekoilla treffeillä, mut varsinkin kun alkaa seksiäkin olemaan.

Vai oonko mä tuomittu yksinäisyyteen ja seksittömyyteen?

Asialliset, enemmänkin kuin kahden rivin vastaukset ois kivoja. Ja jos vastauksesi on: tapa ittes runkkari, niin voitte uskoo että sekin vaihtoehto on tullut mietittyy. Mut rakastan mun elämää ja läheisiä enemmän. Ja en mä nyt niin kahjo ole, et tommosen takia hyppäisin kaivoon.