Olenko ainoa jota ei kiinnosta yhtään ns. uraputki?

Vaikutat järkevältä tyypiltä. Olen itse kanssasi samoilla linjoilla,

Et ole ainoa. Jos minulla olisi jokin ammatillinen kutsumus, ehkä sitten haluaisin jonkin kunnon uran ja kehittyä siinä mahdollisimman pitkälle, mutta kun ei ole, niin ei sitten.

Mikä olisi vaihtoehto, jos haluaa välttää köyhyyden? Ei ole rikkaita vanhempia ja lapsetkin pitää jollain elättää.

Uraputki ei kiinnosta, mutta haastava ja kiinnostava työ kiinnostaa kyllä. En jaksaisi tehdä mitään tylsää tai itselleni liian helppoa. Onneksi olen sellaisen työn löytänytkin. En halua edetä tästä minnekään, työssä on sopivasti haastetta, mukavat työajat ja minulla on pysyvästi 75% työaika. Jää kivasti aikaa perheelle ja harrastuksille, palkka on ihan ok, ja töihin on kiva mennä. Ei tosiaankaan ole mitään tarvetta uraputkelle.

Ihan samaa olen miettinyt jo vuosia ja ajatellut olevani kovin erilainen kuin muut. En ole kenenkään tuota ennen kuullut myöntävän, kai ihanne on että uralla etenisi ja olisi kunnianhimoa ym blaa blaa mikä ei kiinnosta mua yhtään. Asioita joita itse painotan elämässäni ja pidän tärkeänä: luonto, ihmiset, elämykset, tunteet, nautiskelu ne saa minut voimaan hyvin. Tottakai haluan tehdä töitä ja kantaa korteni kekoon veroja maksamalla mutta koen että vapaa aika on se mihin panostan, kunhan nyt jotain töitä teen jotta yhteiskunta pysyy pystyssä. Lorviminen ei kuitenkaan ole mun juttu

Ei minuakaan, mutta siinä missä nuorena on helppo elää noin, työttömänä ja viisikymppisenä asiat ovat usein toisin. Et enää saakaan mitään niitä helppoja duuneja, koska ne menevät nuorille ja mitään syvällistä osaamista sinulla ei ole saadaksesi jonkun paremman työn.

En tällä tarkoita, että sinun pitäisi väkisin hommata itsellesi kunnianhimoa ja ura. On vain hyvä tietää ennakkoon, mihin helppous saattaa johtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan samaa olen miettinyt jo vuosia ja ajatellut olevani kovin erilainen kuin muut. En ole kenenkään tuota ennen kuullut myöntävän, kai ihanne on että uralla etenisi ja olisi kunnianhimoa ym blaa blaa mikä ei kiinnosta mua yhtään. Asioita joita itse painotan elämässäni ja pidän tärkeänä: luonto, ihmiset, elämykset, tunteet, nautiskelu ne saa minut voimaan hyvin. Tottakai haluan tehdä töitä ja kantaa korteni kekoon veroja maksamalla mutta koen että vapaa aika on se mihin panostan, kunhan nyt jotain töitä teen jotta yhteiskunta pysyy pystyssä. Lorviminen ei kuitenkaan ole mun juttu

Ai kuinka niin erilainen kuin muut? Valtaosa suomalaisista on matalapalkka-aloilla tai elää tukien varassa. Aivan normaalia olla kunnianhimoton ja valita työpaikka päiväkodissa tai vaikkapa varastotyöntekijänä...

Vierailija kirjoitti:

Et ole ainoa. Jos minulla olisi jokin ammatillinen kutsumus, ehkä sitten haluaisin jonkin kunnon uran ja kehittyä siinä mahdollisimman pitkälle, mutta kun ei ole, niin ei sitten.

Mä ajattelen juuri näin, jos mulla olisi joku "unelma-ammatti", varmasti kiinnostais uraputki sen parissa, mutta kun mulla ei ole sellaista ikinä ollut, niin en aio elämääni pyhittää työlle, jota teen vain palkan vuoksi.

Et ole, mutta sillä erolla, että minua ei kiinnosta myöskään perhe tai sen perustaminen. Haluaisin vain omistautua harrastamiselle ja ajattelemiselle ja opiskelulle ja lukemiselle ja luonnossa samoamiselle.

Tunnen tämän takia usein juurettomuutta, koska usein tuntuu, että ihmiset ovat joko työ- tai perheihmisiä, ja niiden kanssa, jotka eivät ole kumpaakaan, ei ole välttämättä lopulta mitään yhteistä kuitenkaan. Vaikka en ole "uraihmisiä", olen OTM ja suhteellisen älykäs, en ole mitenkään laiska eli en haluaisi vain röhnöttää kotona katsomassa telkkaria vaan kaipaan ruokaa aivoilleni. Kaihdan ylennyksiä ja vastuuta, voisipa lakimiehenä ottaa osa-aikatyötä yhtä helposti kuin entisessä paikassa kaupan kassalla (ja lakimiehenä sillä eläisikin), lähteä vain ja ulkoistaa loppupäivä ja loput paperit seuraavalle sisään tulijalle, ei hajuakaan kelle. :D

Kaikissa työpaikoissa ei ole etenemismahdollisuuksia edes vaikka haluaisikin.

Samaa mieltä nro 8:n kanssa eli jos olisi palava intohimo johonkin alaan/ammattiin niin sitten voisi uraputki kiinnostaakin.

Nyt taas kun työpanoksellaan voi lähinnä kasvattaa firman omistajan ökyautobudjettia, ei kiinnosta pyristellä ylimääräisiä. Jo pikkupomoja painostetaan varsin kovaa ilman merkittävää palkkalisää perusperttiin nähden.

Minäkin haaveilen pitkäaikaisesta osa-aikatyöstä, kunhan tästä valmistun. Työn alla on maisterintutkinto englantilaisesta filologiasta, sivuaineina opettajan pedagogiset sekä elämänkatsomustieto. Lähtökohtaisesti siis olen kai pyrkimässä aineenopettajaksi. Onneksi opettajille on tarjolla paljon töitä, joissa ei tehdä täysiä viikkoja. Yleensä vastavalmistuneet käsitääkseni aloittaakin osa-aikatöillä opetusalalla, mutta jos palkka on riittävä, niin mitäpä sitä lisää stressiä itselleen haalimaan. Sanoisin, että kunhan 2500€/kk menee rikki, niin olen tyytyväinen. :) Niin, ja voihan englannin kielen tutkinnolla tehdä paljon muutakin! Vaikka hakea töitä ulkomailta.

Et. Minä olen tällä hetkellä opettaja, ja sillä alalla aikas noviisi, mutta silti mietin jo, että en jaksa tätä ikuisuuksia. Löytäisinpä jotain vanhaan alaani sopivaa hommaa. Inhoan tuntisuunnittelua ja töiden rustaamista kotona yömyöhälle. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haaveilen pitkäaikaisesta osa-aikatyöstä, kunhan tästä valmistun. Työn alla on maisterintutkinto englantilaisesta filologiasta, sivuaineina opettajan pedagogiset sekä elämänkatsomustieto. Lähtökohtaisesti siis olen kai pyrkimässä aineenopettajaksi. Onneksi opettajille on tarjolla paljon töitä, joissa ei tehdä täysiä viikkoja. Yleensä vastavalmistuneet käsitääkseni aloittaakin osa-aikatöillä opetusalalla, mutta jos palkka on riittävä, niin mitäpä sitä lisää stressiä itselleen haalimaan. Sanoisin, että kunhan 2500€/kk menee rikki, niin olen tyytyväinen. :) Niin, ja voihan englannin kielen tutkinnolla tehdä paljon muutakin! Vaikka hakea töitä ulkomailta.

Mistä niitä vajaita viikkoja oikein löytää? Ilman että koitetaan kiristää täyteen. 

En halua tylsää tai yksitoikkoista työtä. Mutta en halua myöskään mitään uraputkea. Tykkään erittäin paljon nykyisesyä työstäni. Se on tarpeeksi vaihtelevaa ja mielenkiintoista. En halua "edetä" siitä mihinkään ylemmälle tasolle niin, että työtehtäväni olennaisesti muuttuisivat. Tietysti työni sisällä tapahtuu kehittymistä koko ajan. Pystyn ymmärtämään työtäni paremmin, kehityn siinä ja haluan kehittää sitä. Mutta voin hyvin kuvitella, että teen samaa työtä eläkeikääni saakka. Olen ylpeä ammattitaidostani, eikä työtäni kuka tahansa osaa. Sen tekemiseen ihan perustasollakin tarvitaan koulutus, tutkinto ja suht pitkä perehdytys käytännössä. Kyllä meitä ns. työmuurahaisiakin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä nro 8:n kanssa eli jos olisi palava intohimo johonkin alaan/ammattiin niin sitten voisi uraputki kiinnostaakin.

Nyt taas kun työpanoksellaan voi lähinnä kasvattaa firman omistajan ökyautobudjettia, ei kiinnosta pyristellä ylimääräisiä. Jo pikkupomoja painostetaan varsin kovaa ilman merkittävää palkkalisää perusperttiin nähden.

Joskus voi olla niin, että jos ei ole kovin palavaa intohimoa työtään kohtaan, niin haluaa edetä siitä paperi-tasolle. Jos taas tykkää tehdä työtään, nauttii siitä ihan joka päivä, niin kuka hullu haluaisi edetä siitä johonkin tylsempään ja stressaavampaan asemaan?

Täällä yksi. Sellainen kunnianhimoinen ylös päin kipuaminen tuntuu olevan jonkinlainen itseisarvo, etenkin kun on koulutettu, ja kaveripiiri on myös. Mutta en mä ole ihminen, joka kaipaa koko ajan uusia ja kovenevia haasteita, jostain statuksen hamuilusta nyt puhumattakaan. Haluan työn olevan kohtalaisen stressitöntä ja rutiininomaista.

Aloittajalla taitaa todellisuus tuossa vasemmistopöhnässä hämärtyä.

Et ola ainoa. Tuollahan on rantojen miehiä, tehdastyön tekijöitä, autonkuljettajia, jne, vaikka kuinka paljon, joita ei urakehitys kiinnosta. Ei meille tarvi tulla selittelmään valintojaan. Kunhan et elä minun verovaroilla, minua ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Et ola ainoa. Tuollahan on rantojen miehiä, tehdastyön tekijöitä, autonkuljettajia, jne, vaikka kuinka paljon, joita ei urakehitys kiinnosta. Ei meille tarvi tulla selittelmään valintojaan. Kunhan et elä minun verovaroilla, minua ei kiinnosta.

Mikä sai sut tulkitsemaan, että tämä ketju olisi selittelyä?