Miten toimit, jos tulet sivuutetuksi keskustelussa?

Maailma on täynnä päällepuhujia, ohi katsojia ja yli kävelijöitä.

Mitäpä heille voi..... Joskus sanoin "minäpä häippäsen tästä, näin näkymättömänä se on niin helppoa"

Tiputan housut nilkkoihin ja alan tehdä helikopteria.

Vierailija kirjoitti:

Mulle harvoin käy noin, vaikka olen vetäytyvä ja myötäilevä introvertti luonteeltani. Ilmeisesti tunnen hyvin huomaavaisia ihmisiä. Jos kuitenkin käy, niin jossain vaiheessa alan ajatella, että mitä hittoa mä tässä teen ja poistunkin tilasta.

Minä poistun myös. Olen myös ”jälkikyseleyissä” vastannut, että tarkoituksellinen sadismi ei kiinnosta - ja polttanut sillat. Ei tällaista tehdä ”vahingossa” - nämä ihmiset ovat pahoja ja persoonallisuushäiriöisiä. Myös työtmpäristössä viestiä esimiehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle käy joskus noin. Viimeksi olin kolmas pyörä keskustelussa, jossa ne kaksi muuta intoutuivat kehumaan toisiaan, ja minä siinä sitten kuuntelin. Oikeasti kieuhuin sisältä päin, sillä jos keskustelun ulkopuolelle jääminen on tuttua, niin kyllä on myös kehujen ulkopuolelle jääminen. 

Tietenkään en sano mitään, kuuntelen kohteliaasti, yritän osallistua. Jos ei onnistu, vetäydyn omiin ajatuksiini. Kohteliasta olisi keskustelussa huomioida kaikki - myös minut. Jostain kumman syystä itse olen se, joka tätä ainoana yrittää. 

Minä myös pyrin huomioimaan kaikki, varsinkin jos joku suupää alkaa puhumaan hiljaisemman päälle, keskityn siihen hiljaisempaan ja sivuutan täysin tuon keskeyttäjän.

Minäkin teen näin, lisäksi vedän niitä hiljaisempia mukaan keskusteluun kysymällä kysymyksen suoraan heiltä.

Mun tiimissä töissä on useampi ihminen jotka puhuu paljon ja aina vain itsestään, aika puuduttavaa pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle harvoin käy noin, vaikka olen vetäytyvä ja myötäilevä introvertti luonteeltani. Ilmeisesti tunnen hyvin huomaavaisia ihmisiä. Jos kuitenkin käy, niin jossain vaiheessa alan ajatella, että mitä hittoa mä tässä teen ja poistunkin tilasta.

Minä poistun myös. Olen myös ”jälkikyseleyissä” vastannut, että tarkoituksellinen sadismi ei kiinnosta - ja polttanut sillat. Ei tällaista tehdä ”vahingossa” - nämä ihmiset ovat pahoja ja persoonallisuushäiriöisiä. Myös työtmpäristössä viestiä esimiehelle.

Sama toimintaperiaate täällä.

Poistan koko keskusteluketjun!!

t. moteraattori

Meillä duunissa ”sivuuttajat” puhuteltiin. Kyllä oli narsisteilla häpeästä punaiset posket. Sitä se teettää kun on suuret luulot itsestään!

Vihaan sitä ja pidän todella törkeänä käytöksenä toisilta. Jos minut syrjäytetään keskustelusta niin en osallistu enää keskusteluun, saatan mennä ihan kokonaan pois tilanteesta tai alkaa vaikka tuijottamaan puhelinta.

Jotku ihmiset tekee koko ajan niin, että puhuvat päälle, siis tosi törkeästi eivätkä välttämättä edes asiasta, näiden kohdalla saatan vain korottaa ääntäni ja sanoa asian loppuun kovemmalla äänellä kuin se päällepuhuja. Kyllähän tuollainen on ihan selvästi halveksivaa käytöstä, kun kyse ei ole mistään neurologisesta vaan silkkaa kusipäisyyttä. Parhaimmillaan nämä itse kysyy jotakin ja sitten eivät kuuntele vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle käy joskus noin. Viimeksi olin kolmas pyörä keskustelussa, jossa ne kaksi muuta intoutuivat kehumaan toisiaan, ja minä siinä sitten kuuntelin. Oikeasti kieuhuin sisältä päin, sillä jos keskustelun ulkopuolelle jääminen on tuttua, niin kyllä on myös kehujen ulkopuolelle jääminen. 

Tietenkään en sano mitään, kuuntelen kohteliaasti, yritän osallistua. Jos ei onnistu, vetäydyn omiin ajatuksiini. Kohteliasta olisi keskustelussa huomioida kaikki - myös minut. Jostain kumman syystä itse olen se, joka tätä ainoana yrittää. 

Minä myös pyrin huomioimaan kaikki, varsinkin jos joku suupää alkaa puhumaan hiljaisemman päälle, keskityn siihen hiljaisempaan ja sivuutan täysin tuon keskeyttäjän.

Minäkin teen näin, lisäksi vedän niitä hiljaisempia mukaan keskusteluun kysymällä kysymyksen suoraan heiltä.

Mun tiimissä töissä on useampi ihminen jotka puhuu paljon ja aina vain itsestään, aika puuduttavaa pidemmän päälle.

”Sales managerit” meillä pahimpia. Heistä jatkuvasti myös valituksia ns kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle harvoin käy noin, vaikka olen vetäytyvä ja myötäilevä introvertti luonteeltani. Ilmeisesti tunnen hyvin huomaavaisia ihmisiä. Jos kuitenkin käy, niin jossain vaiheessa alan ajatella, että mitä hittoa mä tässä teen ja poistunkin tilasta.

Minä poistun myös. Olen myös ”jälkikyseleyissä” vastannut, että tarkoituksellinen sadismi ei kiinnosta - ja polttanut sillat. Ei tällaista tehdä ”vahingossa” - nämä ihmiset ovat pahoja ja persoonallisuushäiriöisiä. Myös työtmpäristössä viestiä esimiehelle.

Tätä minäkin olen miettinyt, että huomaavatko nämä ihmiset itse tuota, että onko tietoista? Ja jos huomaavat, niin mitä siitä ajattelevat? Kokevatko itse koskaan samaa? Onko tuo jotakin vallankäyttöä, jolla halutaan rajata joidenkin ihmisten toimijuutta esim. työyhteisössä? Voihan sen näinkin ymmärtää, oli toiminta tietoista tai ei, niin se aina jollakin tavalla kaventaa aulossuljetun ihmisen kuulluksitulemisen mahdollisuuksia ja silloin tilanne ei ole tasa-arvoinen. Jos esimerkiki päätetään yhteisistä asioista. Minusta ainakin työyhteisössä, jos kuvionon toistuva, asia tulisi ottaa puheeksi, mutta ei syyttelevästi, vaan esimerkiksi tiedustelemalla ensin, että miten muut kokevat itsen näissä tilanteissa ja kysyen ajatuksia siitä, että miten kaikki saataisiin tasapuolisemmin keskusteluihin mukaan. Vapaa-ajalla voikin käyttää tuota, että pikkuhiljaa liukenee tilanteesta. Joskus on tullut ihan hölmö olo, kun on ihan totaalisesti jäänyt keskustelusta, jossa on ensin itse ollut mukana ja sitten on tullut kolmas ihminen ja keskstelu onkin kääntynyt johonkin, mistä itse on ihan pihalla, johonkin, misä vain nämä tietävät ja sitten kunnse on jatkunutkin pitkään vain näiden kahden kesken, niin on ollut ihan pöhelö olo siinä, että pitäisikö lähteä vai jäädä vain yrittää olla mukana, vai olla vain hiljaa ja kiinnostuneesti kuunnella, vai mitä pitäisi tehdä. Näissä tilanteissa on vaikein tehdä päätös. Joskus tilanne voi olla myös sellainen, että siitä ei ole oikein järkevää mihinkään lähteä, esim. kun ollaan istumassa jossakin, odottamassa jotakin tai juhlissa kahvipöydässä. Onhan näitä tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on kiellettyä?:

Luulen, että osa huomaa ja osa ei. Psykopaatit käyttää tuota hyvin laskelmoivasti ja tarkoituksenmukaisesti omien etujensa ajamiseen, sitten on hömelöt joilla on vain suuri tarve saada oma asiansa sanotuksi ja haluaa huomioida vain samaa mieltä olevien mielipiteet, eikä tajua antaa muille suunvuoroa.

Kiellettyä se ei ole, mutta ainakin meidän työpaikalla se laskettiin työpaikkakiusaamiseksi - ja varoitukset napsahti.

Työpaikalla olen huomauttanut asiasta ja kertonut ongelmasta esimiehelle. Näitä sitten käsitellään omissa palavereissaan. Vapaa-ajalla poistun seurasta - pysyvästi. Kiusaajia.

Riippuu tilanteesta. Jos keskustelu on yhtään mielenkiintoinen ja minulla on aikaa jäädä sitä kuuntelemaan, kuuntelen, mutta en enää kommentoi.

Jos minut ignoorataan täysin, eikä keskustelu ole mitenkään kiinnostava minun kannaltani, tulkitsen tilanteen niin, ettei seuraani kaivata, ja siirryn vaivihkaa kauemmaksi ja vähitellen poistun kokonaan paikalta.

Minun ei anneta puhua loppuun asti lähipiirissä tai oikeastaan puhua yhtään mitään. Otetaan tilanne jossa on läheisiä miehen suvusta. Yritän huomioida kaikki jos jotain puhun ja kysyä yleismaailmallisia asioita kohteliaisuuttani. Anopin kumppanilta jos kysyn jotain, henkilö jota kukaan ei huomioi, niin kun tämä henkilö aloittaa jotakin lausetta niin anoppi keskeyttää heti ja alkaa vaan jauhaa itsestään ja omista asioistaan. Toinen ei saa ikinä lausetta kunnolla loppuun vaan anoppi jauhaa ja jauhaa itsestään joskus jopa transsinomaisessa tilassa. Minulta ei kysytä mitään koskaan ja jos jotain sanon niin anoppi ja mieheni katselevat tiettävästi toisiaan. Olen siis nykyisin vain hiljaa ja yritän sulkea korvat anopin monotoniselta tyhjänpäiväiseltä löpinältä.

Viikolla menin lenkille niin samalle penkille istui vanhempi mies joka aloitti monologin omasta elämästään ja kehui vain itseään ja lähipiiriään. Kertakaan ei kysynyt minulta mitään ja kun yritin vaihtaa puheenaihetta vähän yleismaailmallisemmaksi niin henkilö vaan höhähti ja jatkoi puhetta itsestään, elämästään ja lapsistaan. Olisi jatkanut aamuun asti jollen pakosti olisi karannut tilanteesta.

Nämä esimerkkinä. Olen yksinäinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minun ei anneta puhua loppuun asti lähipiirissä tai oikeastaan puhua yhtään mitään. Otetaan tilanne jossa on läheisiä miehen suvusta. Yritän huomioida kaikki jos jotain puhun ja kysyä yleismaailmallisia asioita kohteliaisuuttani. Anopin kumppanilta jos kysyn jotain, henkilö jota kukaan ei huomioi, niin kun tämä henkilö aloittaa jotakin lausetta niin anoppi keskeyttää heti ja alkaa vaan jauhaa itsestään ja omista asioistaan. Toinen ei saa ikinä lausetta kunnolla loppuun vaan anoppi jauhaa ja jauhaa itsestään joskus jopa transsinomaisessa tilassa. Minulta ei kysytä mitään koskaan ja jos jotain sanon niin anoppi ja mieheni katselevat tiettävästi toisiaan. Olen siis nykyisin vain hiljaa ja yritän sulkea korvat anopin monotoniselta tyhjänpäiväiseltä löpinältä.

Viikolla menin lenkille niin samalle penkille istui vanhempi mies joka aloitti monologin omasta elämästään ja kehui vain itseään ja lähipiiriään. Kertakaan ei kysynyt minulta mitään ja kun yritin vaihtaa puheenaihetta vähän yleismaailmallisemmaksi niin henkilö vaan höhähti ja jatkoi puhetta itsestään, elämästään ja lapsistaan. Olisi jatkanut aamuun asti jollen pakosti olisi karannut tilanteesta.

Nämä esimerkkinä. Olen yksinäinen ihminen.

Hirveän moni käyttää toista hyväkseen kokovartalokorvana. On ilmeisesti jotenkin vaikea ymmärtää, ettei _ketään_ kiinnosta tuntemattoman - tai tutunkaan- elämäkerta, etenkin, kun sitä oletetaan kuuneltavan jännittyneenä yksipuolisesti.

EI KIINOSTA! TAJUTKAA HYVÄKSIKÄYTTÄJÄT!

Yhdessä kaveripiirissäni on yksi kaveri (?) joka sivuuttaa minut koko ajan. Hän kohdistaa katseensa ja puheensa vain toiseen kaveriin, ikään kuin minä en olisi tilanteessa läsnä ollenkaan. Tämä tapahtuu joka kerta, ei myöskään riipu siitä, miten pöydän ympärillä istumme tms. Tilanne oikeastaan lähinnä huvittaa minua, jään aina ihan tarkkailemaan eleitä ja kehonkieltä. Jos itse sitten puhun väliin jotain, niin sivuuttajakaveri ehkä kuulee puheeni, mutta vastaa puhuen vain toiselle kaverille. Luulen, että sivuuttajakaveri kokee itsensä epävarmaksi ja haluaa omia toisen kaverin itselleen tms.